Videopelien ja pelillistämisen vaikutukset opetukseen ja opiskelumotivaatioon

Tiivistelmä. Videopelien pelaaminen vapaa-ajalla on lisääntynyt vuosien aikana, erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa. Monet kuitenkin paheksuvat sitä määrää mitä pelien pelaamiseen käytetään, vaikka pelit voivatkin sisältää monia tapoja, joilla lapset ja nuoret voivat oppia asioita viihdyttävällä tavalla. Mutta onko videopelejä mahdollista hyödyntää myös kouluopetuksessa? Tämän tutkielman tarkoitus oli kirjallisuuskatsauksen kautta tutkia, miten opetuspelien ja pelillistämisen käyttö opetustarkoituksessa vaikuttaa opetukseen sekä opiskelijoiden opiskelumotivaatioon. Tutkielmaa varten käytetty aineisto koostuu aiemmin tästä aiheesta tehdyistä alan tutkimuksista. Kirjallisuuskatsauksen tuloksena huomataan, että suuri osa aiempien tutkimusten tuloksista osoittaa myönteistä suhtautumista pelien ja pelillistämisen opetuskäyttöön. Tutkimusten tulokset viittaavat myös siihen, että pelien ja pelielementtien hyödyntäminen johtaa usein opiskelumotivaation ja keskittymiskyvyn paranemiseen opiskelijoiden keskuudessa. Muutamat tutkimukset kuitenkin osoittivat, että jotkut saattavat kokea pelillistämisen tuomat muutokset epämotivoiviksi. Tutkielman lopussa nostetaan esille vielä joitakin kirjallisuuskatsauksesta esiintyneitä huomioita sekä esitetään jatkotutkimusideoita aiheesta

Capturing cognitive load management during authentic virtual reality flight training with behavioural and physiological indicators

Abstract Background: Cognitive load (CL) management is essential in safety-critical fields so that professionals can monitor and control their cognitive resources efficiently to perform and solve scenarios in a timely and safe manner, even in complex and unexpected circumstances. Thus, cognitive load theory (CLT) can be used to design virtual reality (VR) training programmes for professional learning in these fields. Objectives: We studied CL management performance through behavioural indicators in authentic VR flight training and explored if and to what extent physiological data was associated with CL management performance. Methods: The expert (n = 8) and novice pilots (n = 6) performed three approach and landing scenarios with increasing element interactivity. We used video recordings of the training to assess CL management performance based on the behavioural indicators. Then, we used the heart rate (HR) and heart rate variability (HRV) data to study the associations between the physiological data and CL management performance. Results and Conclusions: The pilots performed effectively in CL management. The experience of the pilots did not remarkably explain the variation in CL management performance. The scenario with the highest element interactivity and an increase in the very low-frequency band of HRV were associated with decreased performance in CL management. Takeaways: Our study sheds light on the association between physiological indicators and CL management performance, which has traditionally been assessed with behavioural indicators in professional learning in safety-critical fields. Thus, physiological measurements can be used to supplement the assessment of CL management performance, as relying solely on behavioural indicators can be time consuming