”Jumala voipi varjella sodastakin”:usko, yhteisö ja elämäntapa Lapin ja Koillismaan vanhoillislestadiolaisten kokemuksissa sotavuosilta 1939–1945

Tiivistelmä. Tarkastelen tässä tutkimuksessa lappilaisten ja koillismaalaisten vanhoillislestadiolaisten sotakokemuksia muistitiedon valossa ja erityisesti sitä, miten henkilökohtainen uskonvakaumus niihin vaikutti. Analysoin ensinnäkin sitä, miten lestadiolaisuus vaikutti muistelijoiden elämäntapaan sota-aikana. Toiseksi minua kiinnostaa, erosiko muistelijoiden suhtautuminen toisiin vanhoillislestadiolaisiin ja liikkeeseen kuulumattomiin toisistaan. Tähän kysymykseen liittyy myös lestadiolaisen yhteisöllisyyden ilmenemisen tarkastelu. Kolmanneksi käsittelen sitä, millainen merkitys uskolla henkilökohtaisena kokemuksena oli muistelijoille sodan keskellä. Tutkimukseni on muistitietotutkimusta ja se kuuluu niin kutsutun uuden sotahistorian piiriin. Lähdeaineistona toimii vanhoillislestadiolaisten itsensä 1990-luvulla keräämä muistelu- ja haastattelumateriaali, josta olen hyödyntänyt noin 80 henkilön haastattelua tai kirjallista muistelua. Aineiston keruutilanne on vaikuttanut muistelujen sisältöön. Koska haastattelijat ja haastatellut ovat jakaneet vanhoillislestadiolaisen vakaumuksen, on uskosta keskusteleminen ollut luontevaa. Toisaalta haastatellut ovat voineet muokata muistojaan lestadiolaisten käsitysten mukaisiksi ja jättää kertomatta lestadiolaisuuden näkökulmasta kyseenalaisia asioita. Erittelen lähdeaineistoa sisällönanalyysin keinoin. Vanhoillislestadiolaisten sotakokemukset kertovat uskonnollisen vakaumuksen sävyttämästä elämästä. Lestadiolaisesta maailmankuvasta kumpuavat käsitykset, kuten uskovien ja ei-uskovien jyrkkärajainen erottelu näkyvät aineistossa. Haastateltujen kokemuksen perusteella sotavuodet olivat haasteellista aikaa henkilökohtaisen uskonvakaumuksen säilyttämisen kannalta, sillä sota vaikeutti lestadiolaisten välistä yhteydenpitoa ja kuljetti heitä arvojensa kannalta ristiriitaisiin tilanteisiin. Samanaikaisesti sota ja siihen liittyvä kuoleman uhka kuitenkin saivat muistelijat entistä selvemmin ymmärtämään uskonsa merkityksen. Aineiston välittämä kuva vanhoillislestadiolaisten kokemuksista on varsin yhtenäinen. Toisaalta haastateltujen kokemusten ja vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen virallisten kannanottojen väliltä paljastui myös merkittäviä eroja, joihin ei aiemmissa lestadiolaisuutta sota-aikana käsitelleissä tutkimuksissa ole kiinnitetty huomiota. Tämä tutkimus tuokin kuuluviin aiemmasta lestadiolaisuutta käsitelleestä historiantutkimuksesta puuttuneet “tavallisten” lestadiolaisten äänet