Clinical Study of Nanofibrillar Cellulose Hydrogel Dressing for Skin Graft Donor Site Treatment

Objective: Skin graft donor site management is a concern particularly for elderly patients and patients with poor wound healing competence, and also because donor sites are a source of pain and discomfort. Although different types of dressings exist, there is no consensus regarding optimal dressing type on donor site care to promote healing, reduce pain, and improve patients' comfort. Approach: This prospective, single-center clinical trial evaluated the performance of nanofibrillar cellulose (NFC) wound dressing (FibDex (R) by UPM-Kymmene Corporation) for treatment of donor sites compared with a polylactide-based copolymer dressing. The study enrolled 24 patients requiring skin grafting with mean age of 49 +/- 18. The primary outcome measure was wound healing time. Secondary outcomes, the epithelialization, subjective pain, the scar appearance assessed using the Patient and Observer Scar Assessment Scale (POSAS), and skin elasticity and transepidermal water loss (TEWL), were evaluated at 1 and 6 months postoperatively. Results: No statistically significant differences were observed between NFC and copolymer dressings regarding wound healing time, epithelialization, experience of pain, or TEWL. Significant differences were observed in the POSAS results for thickness and vascularity in the Observer score, in the favor of NFC over copolymer dressing. Moreover, skin elasticity was significantly improved with NFC dressing in terms of viscoelasticity and elastic modulus at 1 month postoperatively. Innovation: NFC dressing is a new, green sustainable product for wound treatment without animal or human-origin components. Conclusion: NFC dressing provides efficient wound healing at skin graft donor sites and is comparable or even preferable compared with the copolymer dressing.Peer reviewe

Effects of angiotensin II blockade on cardiomyocyte regeneration after myocardial infarction in rats

Peer reviewe

Helsingin metropolialueen yhdyskuntarakenne – Alakeskukset ja liikkuminen

Metropolialue vaikutusalueineen muodostaa laajalle ulottuvan toiminnallisen alueen. Tässä raportissa tarkastellaan pääkaupunkiseudun alakeskuksia ja joukkoliikennekäytäviä sekä kehysalueen monikeskuksista yhdyskuntarakennetta. Tulokset kertovat keskusverkon kehityksestä ja alakeskusten merkityksestä. Tuloksia voidaan hyödyntää metropolialueen yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän kehittämisessä. Metropolin vaikutusalue jakautuu ydinalueeseen sekä tätä ympäröivään kehysalueeseen ja maaseutualueeseen. Vaikutusalueeseen kuuluu myös neljä itsenäistä kaupunkiseutua: Porvoo, Hyvinkää, Riihimäki ja Lohja. Helsingin keskusta on alueen keskus, mutta viime vuosikymmeninä kaupunki on kasvanut siten, että ydinalueelle on muodostunut oma alakeskusten verkko. Samalla ympäröivien alueiden keskukset ovat integroituneet aiempaa voimakkaammin osaksi metropolialuetta. Metropolialueen monikeskuksisuuden kehitystä on tarkasteltu eri muuttujien kautta. Alakeskukset ovat vahvistuneet, mutta pääasiassa asumisen alueina ja vain joiltain osin työpaikka-alueina. Merkittävä osa työpaikkojen kasvusta pääkaupunkiseudulla on suuntautunut erillisille työpaikkavaltaisille alueille. Alakeskusten muodostamaa monikeskuksista rakennetta on tarkasteltu työmatkojen suuntautumisen näkökulmasta. Alakeskukset linkittyvät vahvimmin Helsingin kantakaupunkiin, joka on selvästi merkittävin työpaikkakeskittymä. Alakeskusten välillä tehdään melko vähän työmatkoja. Espoossa matkat alakeskuksiin ovat varsin henkilöautovaltaisia. Metron varaan rakennetussa Itä-Helsingissä joukkoliikenteen osuus on suuri. Vantaalla ratojen varrella sijaitsevissa alakeskuksissa Myyrmäessä ja Tikkurilassa on puolestaan pienempi joukkoliikenteen osuus, mutta jalankulun osuus on verrattain suuri. Alakeskukset muodostavat pääkaupunkiseudulla joukkoliikennekäytävien rungon ja ne toimivat merkittävinä joukkoliikenteen solmukohtina. Alakeskukset sekä kehysalueen ja itsenäisten kaupunkien jalankulkuvyöhykkeet ovat metropolialueen tulevan kehityksen kannalta ratkaisevassa asemassa. Ne mahdollistavat yhdyskuntarakenteen, joka perustuu monipuolisiin liikkumismahdollisuuksiin

Inhibition of let-7c Regulates Cardiac Regeneration after Cryoinjury in Adult Zebrafish

The let-7c family of micro-RNAs (miRNAs) is expressed during embryonic development and plays an important role in cell differentiation. We have investigated the role of let-7c in heart regeneration after injury in adult zebrafish. let-7c antagomir or scramble injections were given at one day after cryoinjury (1 dpi). Tissue samples were collected at 7 dpi, 14 dpi and 28 dpi and cardiac function was assessed before cryoinjury, 1 dpi, 7 dpi, 14 dpi and 28 dpi. Inhibition of let-7c increased the rate of fibrinolysis, increased the number of proliferating cell nuclear antigen (PCNA) positive cardiomyocytes at 7 dpi and increased the expression of the epicardial marker raldh2 at 7 dpi. Additionally, cardiac function measured with echocardiography recovered slightly more rapidly after inhibition of let-7c. These results reveal a beneficial role of let-7c inhibition in adult zebrafish heart regeneration

Yhdyskuntarakenteen tulevaisuus kaupunkiseuduilla – Kaupunkikudokset ja vyöhykkeet

Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen tulevaisuuteen vaikuttavia keskeisiä tekijöitä ja arvioida millaista tulevaisuutta nykyinen kehitys ja suunnitelmat ennakoivat yhdyskuntarakenteen kestävyyden näkökulmasta. Lähtökohtana on kaupunkiseutujen pitkään jatkunut yhdyskuntarakenteen laajenemis- ja hajautumiskehitys, joka näyttää taloustaantuman myötä hidastuneen ja kääntyneen osin tiivistymisen suuntaan erityisesti keskustoissa ja niiden välittömässä läheisyydessä. Kehitys vaihtelee suuresti kaupunkiseutujen välillä, koska valtakunnallinen rakennemuutos eriyttää kehitystä voimakkaasti kasvaviin ja taantuviin kaupunkiseutuihin. Samalla kun suurimmilla kasvuseuduilla investoidaan joukkoliikenteen kehittämiseen, hajautumiskehitys jatkuu väestöään menettävillä alueilla jo ennestään harvan rakenteen väljentyessä. Raportti perustuu kolmen kaupunkikudoksen – jalankulkukaupunki, joukkoliikennekaupunki ja autokaupunki – teoriaan, jossa kaupunkiseutu hahmotetaan historian eri vaiheissa syntyneinä kaupunkikudoksina. Tutkimuksessa on uudistettu yhdyskuntarakenteen tulkintaa kaupunkikudosten teoriaan tukeutuen sekä kerätty yhteiskehittämishankkeessa mukana olleilta 14 kaupunkiseudulta tietoa nykyisestä suunnittelutilanteesta, hankkeisiin ja suunnitelmien toteutukseen liittyvistä polkuriippuvuuksista ja suunnitelmien ajoituksesta sekä uusista avauksista. Suunnitelmista keskeiset muutoskohteet on viety aikajanalle ja kartalle osaksi paikkatietopohjaista analyysiä. Tavoitteena on ollut tuottaa tulevaisuusarvio kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen kehityksestä vuoteen 2030. Tulosten perusteella 2010-luvulla voimistunut jalankulkukaupungin kehittäminen jatkuu tulevaisuudessa, ja monella kaupunkiseudulla on useita jalankulkuun ja pyöräilyyn liittyviä kehityshankkeita. Joukkoliikennekaupungin vahvistuminen on suurimpia kaupunkiseutuja lukuun ottamatta epävarmempaa, ja monella seudulla joukkoliikennekaupungin säilyminen ja muodostaminen vaatisi maankäytön suuntaamista vahvemmin tukemaan joukkoliikennekäytäviä. Autokaupungin kasvu näyttäisikin suunnitelmien perusteella jatkuvan vuoteen 2030, mikä on monilta osin ristiriidassa kaupunkiseutujen omien yhdyskuntarakenteen tavoitteiden kanssa. Yhtenä keskeisenä haasteena tunnistettiin lapsiperheille soveltuvien laadukkaiden asuntojen saatavuus jalankulku- ja joukkoliikennekaupungissa, jotta suurten asuntojen kysyntä ei kohdistuisi taloustilanteen elpyessä kehysalueille kauas työpaikoista ja palveluista

Alterations of Cardiac Protein Kinases in Cyclic Nucleotide-Dependent Signaling Pathways in Human Ischemic Heart Failure

ObjectivesImpaired protein kinase signaling is a hallmark of ischemic heart disease (IHD). Inadequate understanding of the pathological mechanisms limits the development of therapeutic approaches. We aimed to identify the key cardiac kinases and signaling pathways in patients with IHD with an effort to discover potential therapeutic strategies.MethodsCardiac kinase activity in IHD left ventricle (LV) and the related signaling pathways were investigated by kinomics, transcriptomics, proteomics, and integrated multi-omics approach.ResultsProtein kinase A (PKA) and protein kinase G (PKG) ranked on top in the activity shift among the cardiac kinases. In the IHD LVs, PKA activity decreased markedly compared with that of controls (62% reduction, p = 0.0034), whereas PKG activity remained stable, although the amount of PKG protein increased remarkably (65%, p = 0.003). mRNA levels of adenylate cyclases (ADCY 1, 3, 5, 9) and cAMP-hydrolysing phosphodiesterases (PDE4A, PDE4D) decreased significantly, although no statistically significant alterations were observed in that of PKGs (PRKG1 and PRKG2) and guanylate cyclases (GUCYs). The gene expression of natriuretic peptide CNP decreased remarkably, whereas those of BNP, ANP, and neprilysin increased significantly in the IHD LVs. Proteomics analysis revealed a significant reduction in protein levels of “Energy metabolism” and “Muscle contraction” in the patients. Multi-omics integration highlighted intracellular signaling by second messengers as the top enriched Reactome pathway.ConclusionThe deficiency in cAMP/PKA signaling pathway is strongly implicated in the pathogenesis of IHD. Natriuretic peptide CNP could be a potential therapeutic target for the modulation of cGMP/PKG signaling.Peer reviewe

Tankyrase Inhibition Attenuates Cardiac Dilatation and Dysfunction in Ischemic Heart Failure

Hyperactive poly(ADP-ribose) polymerases (PARP) promote ischemic heart failure (IHF) after myocardial infarction (MI). However, the role of tankyrases (TNKSs), members of the PARP family, in pathogenesis of IHF remains unknown. We investigated the expression and activation of TNKSs in myocardium of IHF patients and MI rats. We explored the cardioprotective effect of TNKS inhibition in an isoproterenol-induced zebrafish HF model. In IHF patients, we observed elevated TNKS2 and DICER and concomitant upregulation of miR-34a-5p and miR-21-5p in non-infarcted myocardium. In a rat MI model, we found augmented TNKS2 and DICER in the border and infarct areas at the early stage of post-MI. We also observed consistently increased TNKS1 in the border and infarct areas and destabilized AXIN in the infarct area from 4 weeks onward, which in turn triggered Wnt/β-catenin signaling. In an isoproterenol-induced HF zebrafish model, inhibition of TNKS activity with XAV939, a TNKSs-specific inhibitor, protected against ventricular dilatation and cardiac dysfunction and abrogated overactivation of Wnt/β-catenin signaling and dysregulation of miR-34a-5p induced by isoproterenol. Our study unravels a potential role of TNKSs in the pathogenesis of IHF by regulating Wnt/β-catenin signaling and possibly modulating miRNAs and highlights the pharmacotherapeutic potential of TNKS inhibition for prevention of IHF

Helttasienet, tatit, kupusienet

Julkaisu: Suomen Lajitietokeskus 2023: Lajiluettelo 2022. Suomen Lajitietokeskus, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto, Helsinki