OMAHOITAJAJÄRJESTELMÄN TOIMIVUUS HOITAJIEN JA POTILAIDEN KOKEMANA

Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Keski-Suomen keskussairaalan operatiivisten osastojen kanssa. Tutkimus oli osa Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kehittämisprojektia. Projektin tarkoituksena oli selvittää yksilövastuisen hoitotyön ja omahoitajuuden toteutumista erikoissairaanhoidon operatiivisilla osastoilla. Hoitohenkilökunta voi hyödyntää tutkimustuloksia omahoitajuuden kehittämisessä. Kehittämisprojektiin liittyen tehtiin kolme opinnäytetyötä. Yhdessä työssä tutkittiin hoitohenkilökunnan kokemuksia omahoitajuuden toimivuudesta, toinen työ keskittyi potilaiden kokemuksiin ja tässä työssä tehtiin näiden kahden näkökulman yhteenvetoa ja vertailua. Tutkimuksen lähestymistapa on kvantitatiivinen. Aineiston keruussa käytettiin strukturoituja kyselylomakkeita valmiine vastausvaihtoehtoineen sekä muutamia avoimia kysymyksiä. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että suurin osa hoitajista koki potilaidensa olevan tietoisia omahoitajastaan. Potilaistakin yli puolet koki tietävänsä kuka on heidän omahoitajansa. Yli puolet potilaista ja hoitajista oli sitä mieltä, että potilas tietää, milloin hänen omahoitajansa on työvuorossa. Luottamus toisen hoitajakollegan osaamiseen oli korkeaa, mikä kuvastaa kollegan ammattitaidon arvostamista. Myös potilaat luottivat muiden kuin omahoitajien osaamiseen. Pääsääntöisesti potilaat kokivat neuvottelevansa hoitoaan koskevista päätöksistä omahoitajansa kanssa. Hoitajista näin koki kolmasosa. Hoitajien ja potilaiden käsitykset omahoitajan työvuoron aikana yhdelle potilaalle antamasta ajasta poikkesivat toisistaan. Hoitajat arvioivat, että heillä oli keskimäärin 35 minuuttia aikaa yhdelle omalle potilaalle työvuorossaan. Potilaat arvioivat, että omahoitajalla oli ollut keskimäärin 8 minuuttia aikaa heille työvuoron aikana. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että yksilövastuinen hoitotyö toteutui tutkimusorganisaatiossa kohtalaisen hyvin.The dissertation was done in cooperation with the operative departments of the Central Finland Central Hospital. The study was a part from the development project of the Central Finland Central Hospital. The purpose of the project was to clarify primary nursing and the primary nurse’s implementation in the operative departments of the specialised health care. The nursing staff can utilise the results of the research for developing the primary nursing. In connection with the development project, there were done three dissertations. In one of the projects were studied the nurses’ experiences in primary nursing. The second thesis was concentrated on the patient's experiences. In this dissertation were made the summary and comparison of the previous two. The approach of the study is quantitative. In the collecting of information for the dissertation, have been used structured questionnaires with ready alternatives and there were handled some few open questions. From the results of the research it appeared, that the majority of the nurses have ex-perienced that their patients had the knowledge about their own personal nurse. More than half of the patients also experienced that they knew who their personal nurse is. More than half of the patients and also nurses had the opinion that the patient knows about the schedule of his personal nurse. The confidence in the expertise and abilities of the own nurse’s colleagues, was high, which reflects the appreciating of the nurses’ professional skills. The patients have confidence in the skills of other nurses also. In the majority, the patients experienced that they were discussing with their personal nurse, about the decisions concerning their care; but only one third of the nurses had the same opinion. The nurses and patients’ estimation about the time accorded to the patient during the nurse’s shift were different. The nurses estimated that they were according around 35 minutes to their own patient, during their shift. The patients estimated that the personal nurse had accorded to them, in average about 8 minutes, during their shift. Based on the results of the study, it can be stated, that the primary nursing was imple-mented moderately well in the research organisation

Sosiaalisen median vaikutuksia politiikan journalismiin ja uutisointiin

Pro gradu-tutkielmani käsittelee ajankohtaista sosiaalista mediaa politiikan toimittajien uutena työkaluna. Sähköisen median vaatiman nopeuden ja sosiaalisen median mukaan tulon myötä toimittajien työskentelytavat ovat muuttuneet. Tutkielmallani pyrin selvittämään, miten toimitukset luovat politiikan uutisia sosiaalisesta mediasta, millaisia uutisia sosiaalisesta mediasta nostetaan ja miten politiikan toimitukset kokevat politiikan journalismin muuttuneen. Lisäksi tarkastelen diskurssianalyysin avulla sitä, millaisia nämä sosiaalisesta mediasta nostetut uutiset ovat. Lisäksi arvioin, kuinka sosiaalinen media ja verkkojournalismi ovat muuttaneet politiikan journalismia ja miten näiden tekijöiden yhteissumma vaikuttaa journalismin laatuun. Lähestyn tutkimuskysymystäni kvalitatiivisen eli laadullinen tutkimuksen näkökulmasta diskurssianalyysiä ja sisällönanalyysia apuna käyttäen. Tutkielmani tarkoituksena on havainnoillistaa sosiaalisen median ilmiötä osana politiikan journalismia. Koska sosiaalinen media on tutkimusalustana hyvin laaja ja luonteeltaan jatkuvasti muuttuva, lähestyn sen vuoksi tutkimuskysymystäni laajasti ja avoimesti. Tutkielmani aineisto on kerätty verkkouutisista sekä politiikan toimittajien haastatteluista. Lähestyn verkkouutisista koostettua aineistoa diskurssianalyysin avulla. Haastatteluissa käytän tutkimusmetodina sisällönanalyysia. Haastattelujen avulla pyrin selvittämään miten toimitukset luovat politiikan uutisia sosiaalisesta mediasta, millaisia uutisia sosiaalisesta mediasta nostetaan ja miten politiikan toimitukset kokevat politiikan journalismin muuttuneen. Verkkoaineistoa tarkastelemalla pyrin selvittämään millaisia nämä sosiaalisesta mediasta nostetut uutiset ovat. Oletukseni on, että sosiaalinen media on osaltaan vaikuttanut toimittajan työhön helpottavalla tavalla, mutta samalla se on lisännyt lähdekritiikittömyyttä ja skandaalihakuisuutta journalismissa. Lisäksi sosiaalinen media herättää kysymyksiä journalismin objektiivisuudesta ja riippumattomuudesta, sekä siitä, kuinka näitä arvoja tulisi tarkastella uudenlaisten työtapojen valossa, erityisesti politiikan journalismissa. Koska sosiaalinen media on kaikkien ulottuvilla, se tuo julkisen poliittisen keskustelun lähemmäs kansaa ja lisää kansalaisten mahdollisuuksia osallistua keskusteluun. Näin olleen sosiaalinen media onkin ensimmäinen aidosti demokraattinen media. Tiedonvälityksen suhteen toimitukset, niin lehdistö kuin myös sähköinen media, ovat joutuneet käymään läpi muutoksen ajatusmaailmassaan ja toiminnassaan. Medialle tyypille ajattelumalli itsestään korvaamattomana tiedonvälittäjänä ja vallan vahtikoirana, on muuttumassa. Politiikan journalismi heijastaa tätä muutosprosessia vahvimmin ja selkeimmin. Sosiaalisen median ilmiö osoittaa, kuinka yksittäisten poliitikkojen lausumia tuodaan julki heidän henkilökohtaisista näkökulmistaan. Näitä hyvin subjektiivisia poliittisia näkökulmia tuodaan nyt osaksi uutiskielen diskurssia herkemmin kuin aikaisemmin. Politiikan journalismi onkin ottanut suuren harppauksen henkilöitymispolitiikan suuntaan, jossa objektiivisuuden ja puoluepoliittisten linjausten kanssa saa olla erityisen tarkkana. Tutkimuksessa ilmenee varsin selkeästi, että poliitikot hyötyvän median huomiosta, ja siksi myös tarkoitushakuisesti haluavat aika ajoin provosoida mediaa