Successful Community Rally against Cholera based on literature review

In January 2010, an earthquake of the 7.3 magnitude damaged the Republic of Haiti and caused much damage to the urban areas of Haiti, casuality death tolls were around 220,000 and injured about 300,000. Efforts to rebuild the country started immediately and it was led by the United Nations. In october of the same year, the country then fragile health care system and poor infrastructure got another blow, this time in the form of an outbreak of Vibrio Cholerae. This disease is not known to the people of Haiti, therefore in a matter of days the disease had spread like wildfire causing more deaths in the poor impoverishment nation that was struggling to recover from a terrible earthquake. A quick massive campaign of education and awareness was done in order to control a disease from spreading throughout the country but due to poor infrastructure where safe drinking water and basic sanitation is concerned, there was not enough ground for stopping transmission especially in the densely areas such as the makeshift camps or in the rural areas. Treatment centers were opened to treat the infected people along with continuing education by the community health workers; these have been most effective in avoiding more casualities related to cholera. In April 2012, the Schanchol vaccine was introducted in Haiti as an integrated part of the disease control and prevention. After the introduction of the vaccine, there has been improvement in the case fatality rate from 8 562 deaths in 2011 to 16 in 2014. However, cholera infection is still present in the island due to the heavy rains and storms along with flooding that the country experiences every year. The purpose of the study was to identify an educational material that is suitable for the people of Haiti, especially those living in the rural areas. A material that will motivate them in changing their previous health behavior towards a better one, in order to sustain a safe hygienic practice to keep at bay the risk of cholera transmission. This research study was executed by using qualitative methodology in an integrated literature review style consentrating on articles of cholera prevention along with health education. Inductive content analysis was used to analyse the data. In doing so, we wanted to find the themes that were most relevant to our study. Five years after the outbreak, cholera is still a health burden risk in Haiti. The Schanchol vaccine that was introduced in the country in 2012 as an integrated tool of prevention offers protection for only 2 years. The problems of water, sanitation and hygiene in Haiti will take many years to solve, which is why the community has to get involved into whatever project that can affect their well being. Without local interest and commitment, it might prove to be futile to any humanitarian endeavors to eradicate cholera from the country.Tammikuussa 2010, Haitin tasavaltaa kohtais 7,3 richterin laajuinen maanjäristys aiheuttaen paljon tuhoja kaupunkialueilla. Kuolonuhreja oli noin 220 000 ja vahingoittuneita noin 300 000. Maan jälleenrakentaminen alkoi välittömästi, ja tapahtumia johti Yhdistyneet Kansakunnat. Monet humanitaariset järjestöt lensivät auttaamaan avustustarpeineen pelastaakseen maanjäristyksen uhreja. Lokakuussa samana vuonna maa joka kamppaili valmiiksi hauraan terveydenhuolto järjestelmän ja heikon infrastruktuurin kanssa, koki toisen iskun joka tällä kertaa tuli koleran puhkeamisen muodossa. Tämä tauti ei ollut ennestään tuttu haitilaisille, jonka vuoksi tauti levisi kulovalkean lailla aiheuttaen lisää kuolonuhreja heikkon ja köyhtyneen kansakunnan keskelle, joka edelleen kamppaili selviytyäkseen kauhistuttavasta maanjäristyksestä. Valtavan laajuisia opetus- ja tietoisuuskampanjoita järjestettiin pikaisesti estämään taudin leviäminen maanlaajuisesti. Heikon infrastruktuurin johdosta, jossa puhdas vesi ja perus viemäröinti ovat huolenaiheena, ei kyetty tekemään tarpeeksi estääkseen taudin tarttumista ihmisestä toiseen, varsinkaan tiheästi asutuilla alueilla tai maalla. Hoitokeskuksia avattiin tartunnansaaneille hoidon turvaamiseksi, sekä tietoisuuskampanjan jatkamiseksi terveydenhoitajien avuin. Tämän todettiin toimivan tehoikkaanpana keinona välttää kolerauhrien lisääntyminen. Muutama kuukausi myöhemmin Schanchol-rokote otettiin käyttöön Haitilla integroituna osana taudin kontrolloimista sekä estämistä. Pikaisten toimenpiteiden aikaansaamana Haitin terveysministeriö sekä muut humanitaarisen avun tuottajat, ovat saaneet kolera kuolleisuuden lukemat laskuun, vuonna 2011 koleraan kuoli 8 562 ihmistä ja vuonna 2014 enään 16. Kolera infektion vaara kuitenkin säilyy saarella, rankkojen sateiden ja myrskyjen synnyttämien tulvien vuoksi joita maa kohtaa vuosittain. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tunnistaa opetusmateriaalia, joka sopii Haitilaisille, varsinkin niille jotka elävät maalla. Materiaalin tulisi motivoida aikaisempien terveys käsitteiden muuttamisen paremmiksi, joilla pystyttäisiin ylläpitämään turvallisia hygienia taitoja ja näin estämään koleran leviäminen. Metodina käytettiin laadullista kirjallisuuskatsaus menetelmää, jossa integroitiin koleran estäminen sekä terveys kasvatus. Käytimme sisällön analyysiin induktiivista arviota, täten haluttiin löytää tutkimuskysymyksille relevantteja vastauksia. Viisi vuotta koleran puhkeamisen ja valtavien tietoisuuskampanjoiden jälkeenkin voidaan huomata että kolera on yhä terveysriski Haitilla. Rokotuksen vaikutus, joka tuotiin maahan estämään koleran leviäminen, kestää vain noin 2 vuotta. Haitin vesi, sanitaatio ja hygienia ongelmien ratkaiseminen kestää vuosia, jonka vuoksi yhteisön tulee olla mukana projekteissa jotka käsittävät heidän hyvinvointiaan. Ilman paikallisten kiinnostusta ja sitoumusta mitkä tahansa humanitaariset pyrkimykset hävittää kolera maasta saattavat olla tuloksettomia. Avainsanat: Haiti, kolera, ennaltaehkäisy, vesi, viemäröinti, hygienia, terveys, kasvatus, tietoisuus

Sirppisoluanemia-sairaus : perheiden kokemuksia sirppisoluanemian hoidosta alle kuusivuotiailla Jamaikan länsiosissa elävillä lapsilla

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sirppisoluanemiaa hoitavien perheenjäsenten kokemuksia työssään alle kuusivuotiaden Jamaikan länsiosassa elävien lasten parissa. Tarkoitus oli tuoda esiin tietoa heidän kokemuksistaan, kuinka sairaus oli vaikuttanut heidän elämäänsä ja heidän asenteistaan sairauden hallitsemisessa. Tutkimus pyrkii lisäämään terveydenhoitohenkilöstön tietoisuutta perheenjäsenten psykologisista tarpeista. Kyseessä on laadullinen tutkimus keskittyen edustavanotoksen haastatteluihin. Tiedot kerättiin Cornwall’in aluesairaalassa 28. kesäkuuta 2006. Sisältöanalyysi katsottiin sopivaksi tähän metodiin. Tulokset: Tutkimus esitti perheenjäsenten tietoisuutta sirppisoluanemian suhteen. Tutkimus myös kuvasi sairauden taloudellisia yhteyksiä sekä henkistä stressiä perheenjäsenillä. Tietoisuus mahdollisuudesta saada toinen sirppisolanemiaa sairastava lapsi vaikutti joidenkin äitien asenteeseen koskien jälkeläisten hankintaa. Uskonto nähtiin keskeisenä selviytymiskeinona, koska se tarjosi jokin verran toivoa ja mukavuutta perheille näiden kohdatessa sairauden jonkaedessä he tuntuivat voimattomilta. Jatkotutkimus on suositeltava koskien jälkeläisten hankinnan harkitsemista nuorten sirpisoluanemia alttiiden parien piirissä.The aim of the study was to find out the experiences of caregivers in managing sickle cell disease in children under the age of six year old living in the Western Region of Jamaica. The purpose was to bring forth information about their lived experiences, on how the disease has affected their lives and their attitudes in coping with the disease. The study seeks to raise awareness for healthcare professionals on the psychological needs of the caregivers. It was a qualitative research using a focus interview with a convenient sampling. Data collection was done on the 28th of June 2006 at the Cornwall Regional Hospital. Content analysis was considered suitable for this method. Results: The research showed awareness of the caregivers where sickle cell disease is concerned. The study also suggested that the disease caused financial strains as well as psychological stress to the caregivers and their families. In knowing that they could produce another child with the same disease, some mothers have been reconsidering their reproduction behaviours. Religion is seen as a major coping mechanism because it offers some sort of hope and comfort to the caregivers in the facing up to a disease where they feel powerless. Further study is recommended on the issue of reproduction consideration in young couples who have tested positive for sickle cell trait