Musculoskeletal examination in young athletes and non-athletes: the Finnish Health Promoting Sports Club (FHPSC) study

Objectives: To determine the inter-rater repeatability of a musculoskeletal examination and to compare findings between adolescent athletes and non-athletes in Finland.Methods: In this cross-sectional study, a musculoskeletal examination assessing posture, mobility and movement control was carried out by a sports and exercise medicine physician on 399 athletes aged 14–17 years and 177 non-athletes. Within 2 weeks another sports and exercise medicine physician repeated the examination for 41 adolescents to test the inter-rater repeatability.Results: In total, 10 of the 11 tests performed had at least moderate inter-rater reliability (κ ≥0.4 or percentage agreement >80%). Athletes more often than non-athletes had one shoulder protruded (8.0% vs 4.0%, OR 2.81, 95% CI 1.16 to 6.81). Forty-six per cent of athletes had good knee control in the two-legged vertical drop jump test compared with 32% of non-athletes (OR 1.99, 95% CI 1.29 to 3.06). Athletes had better core muscle control with 86.3% being able to remain in the correct plank position for 30 s compared with 68.6% of non-athletes (OR 2.70, 95% CI 1.67 to 4.36). In the deep squat test, good lumbar spine control was maintained only by 35.8% of athletes and 38.4% of non-athletes.Conclusion: A basic musculoskeletal examination is sufficiently reliable to be performed by trained physicians as a part of a periodic health evaluation. Shortfalls in mobility, posture and movement control are common in both athletes and non-athletes. These deficits could have been caused by sedentary behaviour, monotonous training, or both.</p

Haemoglobin, iron status and lung function of adolescents participating in organised sports in the Finnish Health Promoting Sports Club Study

Objectives To compare laboratory test results and lung function of adolescent organised sports participants (SP) with non-participants (NP).Methods In this cross-sectional study, laboratory tests (haemoglobin, iron status), and flow-volume spirometry were performed on SP youths (199 boys, 203 girls) and their NP peers (62 boys, 114 girls) aged 14-17.Results Haemoglobin concentration Conclusions Screening for iron deficiency is recommended for symptomatic persons and persons engaging in sports. Lung function testing is recommended for symptomatic persons and persons participating in sports in which asthma is more prevalent.</div

Periodic Health Examinations in Young Athletes : The Finnish Health Promoting Sports Club (FHPSC) Study

Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli tutkia liikuntaseuroihin osallistuvien 14–17- vuotiaiden nuorten fyysistä aktiivisuutta ja terveydentilaa urheilijan terveystarkastuksella. Tutkimuksessa mukana olleet seurat olivat eri puolilta Suomea ja mukana oli kymmenen suosituinta lajia, mukana oli sekä kesä- että talvilajeja ja joukkue- sekä yksilölajeja. Vertailuryhmän muodostivat yhdeksäsluokkalaiset nuoret. Fyysistä aktiivisuutta mitattiin viikon ajan kiihtyvyysmittarilla ja kattava urheilijan terveystarkastus tehtiin 399 seuratoimintaan osallistuvalle ja 177:lle seuratoimintaan osallistumattomalle nuorelle. Tarkastuksen suoritti lääkäri ja tarkastus sisälsi esitietojen läpikäymisen keskustellen, kliinisen yleistutkimuksen, perusteellisen tuki- ja liikuntaelimistön tutkimuksen, sydänfilmin, spirometria tutkimuksen, verenpaineen mittauksen sekä verikokeita. Tiedot äkillisistä- ja rasitusvammoista viimeisen vuoden ajalta 1077 seuratoimintaan osallistuvalta ja 812 seuratoimintaan osallistumattomalta nuorelta. Aineisto kerättiin vuosina 2013–2014. Liikunnan positiiviset terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Seuratoimintaan osallistuvista nuorista 85 % ja 45 % seuratoimintaan osallistumattomista nuorista liikkui suomalaisen ja maailman terveysjärjestön (WHO) suosituksen mukaisesti eli vähintään kohtuukuormitteisesti keskimäärin tunnin ajan joka päivä. Urheileville nuorille suositellaan palautumisen kannalta vähintään yhtä lepopäivää ohjelmoidusta harjoittelusta viikossa, toisaalta riittävä arkiaktiivisuus auttaa ylläpitämään hyvää peruskuntoa, joka on tärkeä ominaisuus kaikille nuorille. Liikunnan harrastamisen varjopuolena on kohonnut vammariski. Väitöskirjatutkimuksessa viimeisen vuoden aikana seuratoimintaan osallistuvista nuorista 44 % raportoi vähintään yhden äkillisen vamman ja 35 % vähintään yhden rasitusvamman, seuratoimintaan osallistumattomista nuorista 20 % raportoi vähintään yhden äkillisen vamman ja 17 % vähintään yhden rasitusvamman. Seuratoimintaan osallistuvilla runsaampi harjoittelun ja kilpailujen määrä oli yhteydessä suurempaan vammariskiin. Vammat aiheuttavat paljon poissaoloja urheilusta, vammojen ehkäisy on kuitenkin mahdollista ja tähän tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Tuki- ja liikuntaelimistön tutkimuksessa todettiin, että seuratoimintaan osallistuminen oli yhteydessä parempaan hartiaseudun ja nilkkojen liikkuvuuteen, parempaan polven hallintaan pudotushyppytestissä sekä parempaan keskivartalonhallintaan lankkutestissä. Molemmilla ryhmillä esiintyi puolieroja ryhdissä sekä puutteita liikkuvuudessa ja liikehallinnassa, nämä voivat liittyä runsaaseen paikallaoloon ja/tai yksipuoliseen harjoitteluun. Toistettavuus vaihteli eri osatestien välillä, mutta yleisesti toistettavuus oli riittävä kahden lääkärin välillä. Raudanpuutteen ja hoitamattoman astman merkitys etenkin kestävyyslajeissa on korostunut ja lajeista etenkin maastohiihtoon liittyy kohonnut astmariski. Raudanpuute todettiin käytetystä ferritiinin raja-arvosta riippuen 23–60 %:lla tytöistä ja 5–30 %:lla pojista ja rautalisä oli käytössä alle 4 %:lla tutkittavista. Astmaan sopiva tulos keuhkojen toimintakokeessa todettiin 7 %:lla seuratoimintaan osallistuvista nuorista. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja anemian, raudanpuutteen tai astmaan viittaavien löydösten suhteen. Sydämen ja verenkiertoelimistön toiminnan tutkimisen tarkoituksena on löytää mahdollinen piilevä sydänsairaus, joka voi vaarantaa urheilijan terveyden. Sydänsairauteen viittaavat löydökset on tärkeä erottaa normaaleista harjoittelun aikaansaamista muutoksista. Toistuvan fyysisen rasituksen vaikutukset sydän- ja verenkiertoelimistöön, kuten matalampi syke, korkeampi QRS kompleksin amplitudi ja matalampi diastolinen verenpaine, ovat nähtävissä jo nuorilla urheilijoilla. Systolinen verenpaine oli useammin koholla ei-kestävyyslajeihin osallistuvilla nuorilla kuin kestävyyslajien urheilijoilla ja urheiluun osallistumattomilla. Tämä väitöskirjatyö tuo esille, että liikuntaseurantatoimintaan osallistumiseen liittyy terveyden kannalta edullisia tekijöitä, kuten runsaampi fyysinen aktiivisuus ja parempi kehonhallinta. Urheilijan terveystarkastuksessa voidaan todeta piilevä sairaus tai muu poikkeavuus, joka heikentää suorituskykyä tai pahimmillaan vaarantaa urheilijan terveyden. Yhdistämällä tarkastuksen eri osa-alueista saatava tieto saadaan hyvä käsitys urheilijan terveydentilasta. Terveystarkastukset suositellaan otettavan osaksi tavoitteellisesti urheilevien nuorten valmennuksen tukitoimia. Liikuntaa suositellaan kaikille nuorille, joten riittävään liikunnan määrään ja laatuun, liikuntavammojen ehkäisyyn ja liikuntaan liittyviin oireisiin tulee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota myös koko ikäluokalle tehtävissä terveystarkastuksissa.The purpose of this dissertation was to assess the physical activity and health of adolescents aged 14–17 participating in sports clubs and to evaluate the operability of a periodic health examination. The sports clubs participating in the study were from different regions of Finland, and the ten most popular sports were included. Both summer and winter sports and team and individual sports were incorporated. Adolescents of the same age not participating in sports clubs formed the control group. Physical activity was measured with an accelerometer for one week. A comprehensive health examination was carried out at one of the Centers of Excellence in Sports Medicine by a physician on 399 sports club participants and 177 non-participants. The examination included a medical history questionnaire, general clinical examination, musculoskeletal examination, electrocardiogram, spirometry, blood pressure measurement and blood tests. Acute and overuse injuries within the past year were surveyed from 1,077 adolescents participating in sports clubs and 812 non-participants. The data was collected during 2013–2014. In this study, the current World Health Organization and Finnish physical activity guidelines of an average of 60 minutes of moderate to vigorous physical activity daily, was reached by 85% of sports club participants and 45% of non-participants. While daily physical activity is recognized as being beneficial for health and developing basic endurance, athletes are recommended at least one day per week without programmed training to allow for sufficient recovery. The downside of sports participation is the increased risk of injury. At least one acute injury within the past year was reported by 44% and at least one overuse injury by 35% of sports club participants. The corresponding percentages for non- participants were 20% and 17%, respectively. A higher training volume and greater number of competitions were associated with a higher acute injury risk in sports club participants. Injury prevention can be effective and deserves more attention, as injuries cause significant time loss from sports. In the musculoskeletal examination, we found that sports club participation was associated with better shoulder and ankle mobility, better knee control in the vertical drop jump test, and better core muscle control in the plank test. However, both groups had postural asymmetries and shortcomings in mobility and movement control, which may be associated with prolonged sedentary behavior and/or monotonous training. The interrater repeatability varied between different parts of the musculoskeletal examination, as a whole we found that it was adequate between two physicians. The significance of iron deficiency and untreated asthma is underlined in endurance sports and the risk of asthma is increased especially among cross-country skiers. In this dissertation, iron deficiency was found in 23–60% of females and 5– 30% of males, depending on the threshold value of ferritin used (15–30 µg/l). Less than 4% of adolescent males and females reported taking supplementary iron. A result diagnostic for asthma in the lung function test was found in 7% of sports club participants who were not using asthma medication. The goal of the cardiovascular examination is to detect underlying cardiac disease that may endanger the health of the athlete. It is important to differentiate between physiological adaptations associated with training and pathologic changes which may be a sign of cardiac disease. We found that young athletes exhibit similar physiological adaptations to regular physical exertion as adults as adults, such as sinus bradycardia, higher QRS amplitude, and lower diastolic blood pressure, regardless of the type of sport. Systolic blood pressure was more frequently elevated in adolescents participating in non-endurance sports than in endurance sport participants and non- participants. This dissertation showed that sports club participation is associated with health benefits, such as a greater amount of physical activity and better musculoskeletal control. Due to the factors found in the study that may compromise the health of the athlete and reduce the amount of healthy training days, we recommend carrying out periodic health examinations for adolescents participating in competitive sports. Daily physical activity, as well as frequent vigorous physical activity, is recommended for all adolescents. Therefore, more effort should be made to encourage sufficient amounts of physical activity, to prevent injuries, and systematically assess symptoms associated with physical activity in all adolescents in their regular medical checkups

Oppimista tukevat käytännöt ja vertaisarvioinnin toimivuus lastentautien kliinisellä kurssilla

Johdanto: Tutkimuksen ensimmäisen osan tavoite oli saada tietoa opiskelijoiden ja opettajien mielipiteistä opetusta koskevista käytännöistä. Toisen osan tavoite oli selvittää vertaisarvioinnin luotettavuutta arviointimenetelmänä. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksen kohteena olivat Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen lastentautien kliinisen kurssin opiskelijat ja osittain myös opettajat. Tutkimuksen ensimmäinen osa toteutettiin kyselytutkimuksena opiskelijoille ja opettajille. Toisessa osassa ulkopuoliset arvioijat arvioivat lastentautien kliinisen kurssin sisäänpääsytentin ja annettuja pisteitä verrattiin opiskelijatovereiden antamiin pisteisiin. Tulokset: Sekä opiskelijat että opettajat olivat sitä mieltä, että opiskelijan tulisi valmistautua ryhmäopetukseen etukäteen. Molemmat olivat myös yksimielisiä siitä, että lääketieteen opetukseen osallistuminen tulisi varmistaa. Poissaolojen korvaamistavoissa esiintyi erimielisyyttä opiskelijoiden ja opettajien välillä. Ryhmien näkemykset erosivat toisistaan myös siinä, mikä olisi paras keino varmistaa oppiminen. Tutkimuksen mukaan vertaisarviointi on arviointimenetelmänä luotettava. Pohdinta: Opiskelijat ovat motivoituneita lääketieteen opintoihin, ja he ymmärtävät, että lääkärin ammatin vaatimusten takia on tärkeää kontrolloida opetuksessa läsnäoloa ja oppimista. Kuitenkin kontrollointimenetelmän tulisi aiheuttaa mahdollisimman vähän ylimääräistä vaivaa opettajalle ja opiskelijalle. Poissaolojen korvaamisessa on pyrkimys tuottaa mahdollisimman vähän haittaa menossa oleville opinnoille. Vertaisarvioinnin luotettavuus puolustaa sen käyttöä erityisesti sisäänpääsytentissä. Vertaisarviointi on tehokas tapa oppia kurssin perustiedot, sillä ulkopuolisen tekemään arviointiin verrattuna oppimista tapahtuu tentin tekemisen ohella myös korjaamisprosessin aikana. Avainsanat: ryhmäopetukseen valmistautuminen, poissaolot, läsnäolon varmistaminen, oppimisen varmistaminen, vertaisarviointi, propedeuttinen tentt

Oppimista tukevat käytännöt ja vertaisarvioinnin toimivuus lastentautien kliinisellä kurssilla

Johdanto: Tutkimuksen ensimmäisen osan tavoite oli saada tietoa opiskelijoiden ja opettajien mielipiteistä opetusta koskevista käytännöistä. Toisen osan tavoite oli selvittää vertaisarvioinnin luotettavuutta arviointimenetelmänä. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksen kohteena olivat Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen lastentautien kliinisen kurssin opiskelijat ja osittain myös opettajat. Tutkimuksen ensimmäinen osa toteutettiin kyselytutkimuksena opiskelijoille ja opettajille. Toisessa osassa ulkopuoliset arvioijat arvioivat lastentautien kliinisen kurssin sisäänpääsytentin ja annettuja pisteitä verrattiin opiskelijatovereiden antamiin pisteisiin. Tulokset: Sekä opiskelijat että opettajat olivat sitä mieltä, että opiskelijan tulisi valmistautua ryhmäopetukseen etukäteen. Molemmat olivat myös yksimielisiä siitä, että lääketieteen opetukseen osallistuminen tulisi varmistaa. Poissaolojen korvaamistavoissa esiintyi erimielisyyttä opiskelijoiden ja opettajien välillä. Ryhmien näkemykset erosivat toisistaan myös siinä, mikä olisi paras keino varmistaa oppiminen. Tutkimuksen mukaan vertaisarviointi on arviointimenetelmänä luotettava. Pohdinta: Opiskelijat ovat motivoituneita lääketieteen opintoihin, ja he ymmärtävät, että lääkärin ammatin vaatimusten takia on tärkeää kontrolloida opetuksessa läsnäoloa ja oppimista. Kuitenkin kontrollointimenetelmän tulisi aiheuttaa mahdollisimman vähän ylimääräistä vaivaa opettajalle ja opiskelijalle. Poissaolojen korvaamisessa on pyrkimys tuottaa mahdollisimman vähän haittaa menossa oleville opinnoille. Vertaisarvioinnin luotettavuus puolustaa sen käyttöä erityisesti sisäänpääsytentissä. Vertaisarviointi on tehokas tapa oppia kurssin perustiedot, sillä ulkopuolisen tekemään arviointiin verrattuna oppimista tapahtuu tentin tekemisen ohella myös korjaamisprosessin aikana. Avainsanat: ryhmäopetukseen valmistautuminen, poissaolot, läsnäolon varmistaminen, oppimisen varmistaminen, vertaisarviointi, propedeuttinen tentt

Educational and family-related determinants of organized sports participation patterns from adolescence to emerging adulthood : A four-year follow-up study

This study aimed to identify organized sports participation patterns and their prevalence from adolescence to emerging adulthood, and the educational and family-related determinants of the patterns. Adolescents in the Finnish Health Promoting Sports Club (FHPSC) study answered a health behaviour questionnaire and reported on sports club participation at ages 15 and 19 (N = 609). In emerging adulthood, dropouts (total 41.05%; females 43.72%; males 36.56%), maintainers (30.87; 26.44; 38.33), nonparticipants (27.59; 29.32; 24.67), and joiners (0.49; 0.52; 0.44) (p = .024) were identified. A mixed multinomial logistic regression analysis showed, that male gender, as compared to female gender, increased the odds of being a maintainer rather than a nonparticipant or dropout. Among females, high achievement at school and aspiration towards upper secondary school at age 15 increased the odds of being a maintainer at age 19 rather than a nonparticipant. High achievement at school and experiencing a (strong) decrease in parental support for physical activity/sport increased the odds of being a dropout rather than a nonparticipant. Having no experience of a strong decrease in parental support increased the odds of being a maintainer rather than a dropout. Among males, aspiration towards upper secondary school increased the odds of being a maintainer or dropout rather than a nonparticipant. The most common reason for dropping out was study, which was also the most prevalent life status at age 19. The findings highlight a need for more flexible possibilities to combine organized sports participation and school studies, and the importance of parental support for physical activity/sport.peerReviewe

Resting electrocardiogram and blood pressure in young athletes and nonathletes : A 4-year follow-up

A follow-up data on electrocardiogram (ECG) and blood pressure (BP) changes in adolescent athletes are scarce. We compared ECG and BP between adolescent athletes and non-athletes in a 4-year follow-up. A total of 154 youth sports clubs (SC) in Finland and 100 secondary schools for comparison data participated in this observational follow-up study. Those who maintained or adopted SC participation are referred to as “Always athletes” (n=137), those who never participated in SC as “Never athletes” (n=108) and those who dropped out of SC during the follow-up as “Changers” (n=116). The mean age of the participants was 15.5 (0.6) years in all study groups at baseline. Resting ECG including heart rate, PR interval, QRS duration, QRS axis, QRS amplitude, T axis and QT interval and BP were measured from all participants at baseline and after follow-up. “Always athletes” had lower resting heart rate, more negative T-wave axis and higher QRS amplitude than “Never athletes” at baseline and at 4-years (P 0.05) except the difference in T-wave axis (P = 0.028). The significant group x time interaction between “Changers” and “Never athletes” was found for QRS amplitude (P = 0.017). Adolescent athletes have several training-induced cardiovascular adaptations, which return towards the levels of non-athletes after cessation of regular training.peerReviewe

Is health promotion in sports clubs associated with adolescent participants’ fruit and vegetable consumption?

Background Although sports clubs’ potential for health promotion is acknowledged, research on whether they promote healthy eating is limited. We aimed to evaluate Finnish youth sports clubs’ health promotion orientation, as well as associations between sports clubs’ health promotion orientation, coaches’ nutritional discussions and sports club participants’ (SPs’) fruit and/or vegetable consumption. Methods The cross-sectional study included 554 SPs aged 14–16 years, 275 club officials and 311 coaches. Participants replied to questionnaires about sports clubs’ health promotion and their own health behaviours, including dietary habits. Health promotion orientation was estimated using a Health Promoting Sports Club (HPSC) index (range 0–22) and nutritional discussions and fruit and/or vegetable consumption as frequencies. A mixed-effects multivariable logistic regression was used to analyse the associations. Results Most sports clubs (69%) had a high health promotion orientation, but the variation between the clubs was wide (HPSC index range 5–21). SPs’ daily fruit and/or vegetable consumption was associated with female gender [odds ratio (OR) 3.48, 95% confidence interval (CI) 2.23–5.42, P < 0.001], better self-rated health (OR 3.26, 95% CI 1.13–9.41, P = 0.03), higher average school grades (OR 1.67, 95% CI 1.04–2.67, P = 0.03), and SPs’ responses that their coach had often discussed nutrition (OR 2.11, 95% CI 1.41–3.14, P < 0.001). Conclusion Although sports clubs’ orientation towards health promotion was mostly high, it seems not to be enough to promote healthy eating among adolescent participants. Instead, coaches’ nutritional discussions were associated with adolescents’ fruit and/or vegetable consumption.peerReviewe

Perceived coaches’ health promotion activity, maintenance of participation in sports, and lifestyle habits among emerging adults: a four-year follow-up study

Objectives This study focused on how adolescents’ perceptions of coaches’ health promotion activity predict maintained participation and dropout in organized sports in emerging adulthood. In addition, differences in lifestyle habits between maintainers, dropouts, and nonparticipants in organized sports were explored. Materials and Methods Overall, 616 adolescents reported organized sports participation in the Finnish Health Promoting Sports Club (FHPSC) study at ages 15 and 19. Of these, 323 reported coach’s health promotion activity on health topics at the age of 15. An index of a coach’s general health promotion activity was formed. At age 19, all study participants reported their lifestyle habits. Results Among males, those who had perceived coaches’ general health promotion activity as frequent were more likely to be maintainers than dropouts (48.6% vs. 20.0%) (p = .002). Among females, there was no significant difference (32.0% vs. 28.4%). Logistic regression analysis adjusted for gender showed that perceiving coach’s general health promotion activity as frequent increased the odds of being a maintainer rather than a dropout. Moreover, maintainers had higher odds of having healthy lifestyle habits when compared to nonparticipants (related to physical activity; sleep; fruit and vegetable consumption; and cigarette use) or dropouts (related to physical activity; and cigarette use). In addition, dropouts had higher odds of having healthy lifestyle habits than nonparticipants (related to sleep; and cigarette use). Conclusions Perceiving coaches’ health promotion activity as frequent was related to maintained participation in organized sports among males. Maintainers were more likely to have more healthy lifestyle habits than nonparticipants and dropouts. There is a need to invest in coaches’ health promotion activity when it is infrequent. A more detailed understanding is needed of coaches’ health promotion activity that supports both maintained participation in sports, especially among females, and healthy lifestyle habits in emerging adulthood.peerReviewe

Sports‐related factors predicting maintained participation and dropout in organized sports in emerging adulthood : A four‐year follow‐up study

This study explored sports-related factors predicting organized sports participation in emerging adulthood. In the Finnish Health Promoting Sports Club (FHPSC) study, 354 sports club participants aged 15 at baseline reported their main sport, onset age, training volume, current competitive level, and future competitive orientation and participated in the follow-up study at age 19. There were differences in the proportions of maintainers and dropouts in a few sports: football (maintainers 58.6%), and among females, skating (maintainers 60.7%), and swimming (dropouts 80.0%). A binary logistic regression analysis showed that those who had started their main sport by school age (females OR 3.05/95% CI 1.34, 6.98; males OR 3.97/95% CI 1.48, 10.64) and had competed at national top level plus had aimed at success at the adult level competitions in future (females OR 3.42/95% CI 1.16, 10.09; males OR 3.58/95% CI 1.12, 11.41; among females, also had competed at national top level plus had aimed at success at junior level competitions [OR 3.42/95% CI 1.20, 9.78]) were more likely maintainers than dropouts. Early onset in the main sport and competitiveness were related to maintained sports participation while the opposites were related to dropouts in the current organized sports system.peerReviewe