Tietokantakorrelaatiomenetelmä useamman langattoman järjestelmän paikannuksessa

Matkapuhelinpaikannuksen tulevaisuus näyttää valoisalta siitä huolimatta, että markkinoiden kasvuvauhti alalla ei ole vastannut muutaman vuoden takaisia ennustuksia. Erilaiset sovelluskohteet kaveripaikannuspalvelusta kulkuneuvojen navigointijärjestelmiin asettavat toisistaan poikkeavia suoritusvaatimuksia käytettävälle paikannustekniikalle. Yksi tärkeimmistä paikannustekniikoiden suorituskyvyn mittareista on paikannustarkkuus. Satelliittipaikannusjärjestelmien tarkkuus on huomattavasti parempaa luokkaa verrattuna solukkoverkkoon perustuvien menetelmien paikannustarkkuuteen. Lähitulevaisuudessa tämän eron odotetaan edelleen vain kasvavan satelliittipaikannuksen hyväksi verkkoavusteisen satelliittipaikannuksen (A-GPS) ja Galileo satelliittijärjestelmän myötä. Tästä huolimatta solukkoverkkoihin perustuvien paikannusmenetelmien kehittäminen ja käyttöönotto on perusteltua, koska satelliittipaikannuksen käyttöönoton mahdollistavien päätelaitteiden yleistyminen saattaa kestää vielä useita vuosia ja toisaalta satelliittipaikannuskaan ei sovellu kaikkiin ympäristöihin. Tämän työn tarkoituksena on tutkia ja parantaa VTT:llä aiemmin kehitettyä tietokantakorrelaatioon perustuvaa verkkopaikannusmenetelmää. Parannuksiin kuuluu muutos sakkokertoimen laskennassa, paikannusdatan hyödyntäminen samanaikaisesti useista verkoista, sekä jälkikäsittelymenetelmät sisältäen Kalman suodattimen ja Map-Matching -algorithmin. Teoriaosa sisältää yleiskatsauksen matkapuhelinpaikannukseen, tietokantakorrelaatioon liittyvien aiempien tutkimustulosten sekä paikannustulosten jälkikäsittelyyn liittyvän teorian esittelyn. Toteutetut algoritmit evaluoidaan kenttämittauksien avulla kerätyn datan avulla. Mittauksia tehtiin kaupallisessa käytössä olevissa GSM- ja UMTS- verkoista, sekä WLAN-sisäverkossa. Suoritetut paikannuskokeilut osoittavat, että toteutettujen parannusten jälkeen tietokantakorrelaatiomenetelmän paikannustarkkuus on varsin riittävä monessa sovelluksessa