EU: N itälaajenemisen vaikutukset Suomen tuotantorakenteeseen

Tässä muistiossa käsitellään EU:n itälaajenemisen vaikutuksia Suomen tuotantorakenteeseen. Tarkastelu jakautuu neljään osaan. Ensiksi tarkastellaan KIE-maiden integroitumista kohti EU:ta. Todetaan, että EU:n laajenemisen suhteen vallitsee merkittävä epäsymmetria siinä, että KIE-maiden ja EU:n välinen kauppa on merkitykseltään yli 15-kertainen KIE-maille verrattuna sen merkitykseen EU:lle, mikä aiheuttaa merkittävän epäsymmetrian laajenemisen hyötyjen kannalta. Toiseksi tarkastellaan ulkomaankauppaa, suoria sijoituksia ja kauppapolitiikan arkkitehtuuria. Suomi on merkittävässä määrin jo integroitunut KIE-maiden kanssa niin, että toimialojen väliset välituote-lopputuote –linkit ovat vahvat. Ne tarjoavat etuja suomalaisille yrityksille jatkossakin. Toisaalta ei ole odotettavissa, että sisämarkkinoiden laajeneminen siirtäisi merkittävästi tuotantoa EU:n sisämarkkinoiden ytimeen, koska tuotannon sijoittuminen perustuu Euroopassa suuressa määrin suhteelliseen etuun. Kolmanneksi tarkastellaan EU:n laajenemisen vaikutuksia Suomen heikkojen ja vahvojen tuotantoklustereiden kannalta. Herkkiä aloja, joille laajeneminen voi aiheuttaa sopeutumisongelmia, ovat elintarviketeollisuus ja maatalous, kuljetukset ja siellä erityisesti kuorma-autokuljetukset sekä rakentaminen. EU:n laajenemisesta aiheutuvat muutokset tarjoavat kuitenkin usein mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Vahvat klusterimme kuten ICT voivat vallata uusia markkina-asemia, saada alihankkijoita, hyödyntää kustannuseroja jne. Lopuksi tarkastellaan tilannetta Suomen metsäklusterin kannalta. KIE-maat ovat sekä uhka että mahdollisuus. Ensinmainittu asiantila voi toteutua, jos KIE-maissa kapasiteettia laajennetaan merkittävästi. Mahdollisuus se on laajentuvana markkina-alueena sekä tuotteille että konetoimituksille. – EU ; itälaajeneminen ; ulkomaankauppa ; klusteri

Palkankorotusten vaihtoehdot ja talouden kasvu - toimialatarkasteluja Suomen teollisuudella

productivity, wage norm, growth by industries

Structural reforms in the EU and the political myopia in economic policies

The paper considers economic reforms in the EU using an economic-political model which captures the possible myopia in economic policies, and analyses reforms in taxation, the welfare state, and in the labour and product markets. We show that high taxes and an extensive welfare state are likely to be the case under myopia as compared to the social optimum. We also consider the interaction between the reform activity and the Stability and Growth Pact, which hampers reforms in tax policies, but is conducive to reforming the welfare state, the product and labour markets, although the magnitude of these impacts is not marked under the actual tightness of the Pact. We also find that economic and political considerations tend to favour the emphasis to be put on reforming the goods market, instead of the labour market, which has also broadly speaking been the case in reality in the EU. Econometric evidence presented in the paper also supports these results. Coordination of reforms in the EU is most important in the case of the product market, but not in other fields

Optimal fiscal and monetary policies in a recession: Is there a way out of the trap in an open economy?

The paper addresses the classical question how to lead the economy from a recession back to full employment in an open economy. In a recession caused by an adverse demand shock, optimal policies crucially depend on whether the income multiplier related to a policy is bigger than unity. This holds for investment, and so the optimal real interest rate is explicitly solved from the condition defined by Keynes (1936), i.e., it is that rate at which the elasticity of employment is zero. As to expansionary fiscal policies, however, the above multiplier condition is not uniformly satisfied and some controversial policy conclusions emerge. Secondly, it is shown that the optimal monetary policy requires a tax on foreign capital outflows, combined with inflationary finance. However, the optimal investment activity can also be reached by retaining international financial integration and channelling subsidies to investing firms.Tämä tutkimus käsittelee klassista kysymystä, miten talouspolitiikalla voidaan palata täystyöllisyyteen avoimessa taloudessa. Osoitetaan, että taantumassa, jonka on aiheuttanut kysyntäshokki, optimaalinen politiikka riippuu ratkaisevasti siitä, onko ao. politiikkaan liittyvä kerroinvaikutus suurempi kuin ykkönen. Tämä pätee tutkimuksessa rakennetussa mallissa investoinneille ja siksi optimaalinen korko voidaan ratkaista Keynesin (1936) määrittelemästä ehdosta, jonka mukaan optimaalinen korko on se, jolla vallitsee täystyöllisyys. Tämä reaalikorko johdetaan tutkimuksessa. Sen sijaan ekspansiivisen finanssipolitiikan suhteen tämä kerroinehto ei ole yleisesti voimassa, joten politiikkasuositukset ovat osittain tavanomaisesta poikkeavia. Edelleen tutkimuksessa tutkitaan sitä, miten optimaalinen korko voidaan saavuttaa käytännössä. Tämä voi tapahtua joko asettamalla vero ulkomaisille pääomaliikkeille ja harjoittamalla inflatorista rahapolitiikkaa tai toisena vaihtoehtona säilyttämällä kansainvälisten pääomaliikkeiden vapaus, mutta kanavoimalla investointitukia yrityksille. – Korko , taantuma , finanssi- ja rahapolitiikka , investoinni

The equilibrium rate of unemployment and policies to lower it: The case of Finland

The paper combines the short-run link between increases in aggregate demand and growth of GDP, which leads to a reduction in unemployment, with a definition of the equilibrium rate of unemployment that is independent of the growth rate. We first present evidence from the EU and the US that expected changes in the growth rate of GDP do not have, while unexpected shocks do have, an effect on the change in unemployment, in line with the equilibrium rate model. A novel structural model, allowing for this distinction, is then constructed and estimated for the Finnish labour market. We solve for the equilibrium rate of unemployment and the standard error of this estimate, and evaluate policies to lower the still quite high equilibrium rate or to accelerate adjustment towards it. Reducing the replacement rate is a feasible policy option to lower unemployment permanently, although its effects will be felt only slowly. A more competitive product market and a permanent moderation in wage claims also lead to a lower equilibrium level of unemployment. Expansionary demand management policies, even though their effect is neutralised in the medium run, can, if properly designed, accelerate adjustment towards the equilibrium rate. Due to slow adjustment in the labour market, temporary wage restraint and a reduction in payroll taxes are also effective tools over the medium run, although they do not have an effect on the long-run steady state.Tässä tutkimuksessa yhdistetään kokonaiskysynnän ja BKT:n kasvu, joka johtaa työttömyysasteen laskuun, tasapainotyöttömyysasteen määritelmään, joka on riippumaton talouden kasvunopeudesta. Ensiksi esitetään evidenssiä EU:n ja USA:n osalta, joka osoittaa, että tasapainotyöttömyysasteen mallin mukaisesti odotetuilla muutoksilla BKT:ssä ei ole, mutta odottamattomilla muutoksilla on vaikutusta työttömyysasteen muutokseen. Uudenlainen työmarkkinoiden rakenteellinen malli, joka sallii yo. erotuksen, rakennetaan ja estimoidaan Suomen työmarkkinoita koskien. Mallin perusteella ratkaistaan tasapainotyöttömyysasteen arvio ja tähän arvioon liittyvä epävarmuus. Sen jälkeen tutkitaan mallin avulla politiikkoja, joilla voidaan alentaa vielä varsin korkeaa tasapianotyöttömyyttä tai nopeuttaa sopeutumista sitä kohti. Työttömyyden pysyväksi alentamiseksi voidaan alentaa työttömyyskorvausastetta, vaikkakin sen vaikutukset tulevat esiin vain hitaasti. Kilpailullisemmat hyödykemarkkinat ja pysyvästi maltilliset palkkaratkaisut johtavat myös tasapainotyöttömyysasteen alenemiseen. Ekspansiivinen kysynnän säätelypolitiikka, vaikkakin sen vaikutus häipyy keskipitkällä ajalla, voi nopeuttaa sopeutumista kohti tasapainotyöttömyysastetta, jos politiikka mitoitetaan sopivalla tavalla. Työmarkkinoiden hitaan sopeutumisen vuoksi tilapäinen palkkamaltti ja välillisten työvoimakustannusten alentaminen ovat tehokkaita keinoja keskipitkällä ajalla, vaikkakaan ne eivät muuta pitkän ajan tasapainotyöttömyysastetta. – Tasapainotyöttömyysaste ; BKT:n kasvu ; talouspolitiikk

Stabilization inside and outside EMU

One central issue in the creation of EMU was whether the common central bank could provide enough stability to the member countries abandoning their domestic monetary policies. In this paper, we analyze the stabilization policies of an EMU candidate country, outside and inside the monetary union, and combine the effects of short-run stabilization policies with these policies’ potential long-run repercussion on the natural rate of output. Such repercussions can emerge if the option to stabilize using domestic monetary policies leads to a permanent rise in the expected real interest rate through the anticipation by the private sector of devaluation-prone policies. We show under which conditions this argument will make it worth while to delegate monetary policy to the common central bank. Inflation targeting policies, when the target is as tight as that of the ECB, do not, in general, lead to this outcome. Instead, in contrast to the popular view, policies with the aim of targeting output, under mild conditions, lead to this conclusion. Finally, an empirical model of the real rate of interest in Sweden is estimated based on the theoretical results of the paper. – EMU ; stabilization policies ; interest rate differentialYksi keskeinen tekijä EMUn luomisen yhteydessä koski sitä, voiko yhteinen rahapolitiikka tuottaa riittävästi stabilisaatiota maille, jotka luopuvat kansallisesta rahapolitiikasta. Tässä tutkimuksessa analysoidaan stabilisaatiopolitiikkaa EMUkandidaattimaassa rahaliiton ulkopuolella ja sisäpuolella yhdistäen lyhyen ajan stabilisaatioon tämän politiikan mahdollinen pitkän ajan vaikutus potentiaaliseen tuotantoon. Tämä vaikutus voi syntyä siitä, jos mahdollisuus stabilisoida johtaa pysyvään nousuun odotetussa reaalikorossa sitä kautta, että yksityinen sektori odottaa devalvaatiohakuista politiikkaa. Osoitamme, millä ehdoilla kokonaisarvio stabilisaatiosta ja kasvusta puoltaa liittymistä rahaliittoon. Ns. inflaatiotavoitteen noudattaminen, jos tavoite on sama kuin EKP:llä, ei yleisesti johda tähän tulokseen. Sen sijaan vastoin yleistä käsitystä politiikka, joka pyrkii vain tuotannon vakauttamiseen, johtaa heikoilla ehdoilla tähän tulokseen. Lopuksi estimoidaan malli, jolla selitetään tutkimuksen teoreettisiin tuloksiin perustuen reaalikoron määräytymistä Ruotsissa. – EMU ; stabilisaatiopolitiikka ; korkoer

EU labour markets and immigration connected to enlargement

The EU economies and their labour markets will face new challenges in the near future as the Union enlarges to cover the CEE countries and the mobility of labour becomes free within the region. This paper first discusses estimates made on the likely magnitude of the coming immigration and then turns to derive some basic outcomes with respect to its impacts on real wages in the EU in the long run. We then discuss in a standard way the short-run net benefit from immigration, extend the analysis to the long-run steady state and carry out a numerical simulation of the effects of likely immigration, which raises the EU labour force by one per cent. We obtain the result that the net present value of the accumulated gain to the EU 15, measured by the rise of consumption in ratio to GDP, is very small. This result is in line with neutrality proposition predicted by theoretical reasoning, which prevails in the long run with respect to the effects of immigration. The last part of the paper deals with linkages between the social security system and immigration. Over time the short-run costs of adjustment, which are generally found to be quite small, are neutralised by the gains accrued from Enlargement.EU-maiden työmarkkinat joutuvat uuteen tilanteeseen, kun unioni laajenee Keski- ja Itä-Euroopan maihin ja työvoiman liikkuvuus vapautuu alueella. Tämä tutkimus esittelee ensin maahanmuuton laajuudesta tehtyjä arvioita ja johtaa sitten tuloksia sen pitkän ajan vaikutuksista reaalipalkkoihin EU:ssa. Tämän jälkeen keskustellaan tavanomaiseen tapaan lyhyen ajan nettohyödystä, joka liittyy maahanmuuttoon, ja laajennetaan analyysi pitkän ajan tasapainotilanteeseen. Tutkimuksessa laaditaan numeerinen simulointi maahanmuuton vaikutuksista, jonka tuloksena on, että kulutuksella mitatun hyödyn kumuloitu nykyarvo on pitkällä ajalla hyvin pieni EU 15:n nykyiselle väestölle ennustetun suuruisesta maahanmuutosta, joka lisää EU:n työvoimaa prosentilla. Tämä on sopusoinnussa yleisen tuloksen kanssa, jonka mukaan maahanmuuton vaikutukset ovat neutraalit pitkällä ajalla alkuperäiselle väestölle. Viimeinen osa tutkimusta käsittelee yhteyksiä sosiaaliturvajärjestelmän ja maahanmuuton välillä. Ajan mittaan lyhyen ajan kustannukset sopeutumisesta, jotka ovat yleensä melko pienet, neutraloituvat laajenemiseen liittyvillä hyödyillä

Kannattaako tulopolitiikkaa jatkaa?

Tulopolitiikka on keskeinen osa työmarkkinoiden sopimusjärjestelmää ja talouspolitiikkaa Suomessa. Tästä huolimatta siitä ei ole juuri tehty kvantitatiivisia kokonaistaloudellisia arvioita, minkä laatiminen on tässä tutkimuksessa otettu tavoitteeksi. Aluksi keskustellaan periaatteellisella tasolla mahdollisuudesta saada aikaan keskitetty tulopoliittinen sopimus (tupo) palkoista ja johdetaan sen ominaisuuksia verrattuna liittokohtaiseen sopimiseen. Sitten pohditaan suppeasti tupon ja yritysten palkanmuodostuksen tarpeiden välisiä yhteyksiä. Lopuksi tehdään kokonaistaloudellinen arvio tupon merkityksestä estimoimalla arvio tupon reaalisten palkkakustannusten nousua hillitsevästä vaikutuksesta ja syöttämällä tämä työmarkkinoiden tasapainoa kuvaavaan malliin. Tulosten mukaan keskitetty tuposopimus kohentaa työllisyyttä keskimäärin siten, että se alentaa työttömyysastetta keskipitkällä aikavälillä noin prosenttiyksikön verrattuna liittokohtaiseen sopimiseen. Käteen jäävän reaalipalkan suhteen tupo on neutraali. Työrauhaa tupo edistää niin, että se lisää vuositasolla kansantalouden työpanosta 0.2 prosenttia verrattuna liittokohtaiseen sopimiseen. – Tulopolitiikka ; palkanmuodostus ; kokonaistaloudelliset vaikutukse