Validity of self-reported exposure to shift work

OBJECTIVE: To evaluate the validity of widely used questionnaire items on work schedule using objective registry data as reference. METHOD: A cohort study of hospital employees who responded to a self-administered questionnaire on work schedule in 2008, 2012 and 2014 and were linked to individual-level pay-roll-based records on work shifts. For predictive validity, leisure-time fatigue was assessed. RESULTS: According to the survey data in 2014 (n=8896), 55% of the day workers had at least 1 year of earlier shift work experience. 8% of the night shift workers changed to day work during the follow-up. Using pay-roll data as reference, questions on ‘shift work with night shifts’ and ‘permanent night work’ showed high sensitivity (96% and 90%) and specificity (92% and 97%). Self-reported ‘regular day work’ showed moderate sensitivity (73%), but high specificity (99%) and ‘shift work without night shifts’ showed low sensitivity (62%) and moderate specificity (87%). In multivariate logistic regression analysis, the age-adjusted, sex-adjusted and baseline fatigue-adjusted association between ‘shift work without night shifts’ and leisure-time fatigue was lower for self-reported compared with objective assessment (1.30, 95% CI 0.94 to 1.82, n=1707 vs 1.89, 95% CI 1.06 to 3.39, n=1627). In contrast, shift work with night shifts, compared with permanent day work, was similarly associated with fatigue in the two assessments (2.04, 95% CI 1.62 to 2.57, n=2311 vs 1.82, 95% CI 1.28 to 2.58, n=1804). CONCLUSIONS: The validity of self-reported assessment of shift work varies between work schedules. Exposure misclassification in self-reported data may contribute to bias towards the null in shift work without night shifts

Tules-kurssien standardien kehittäminen : Suositukset standardiin

Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa Kelan Tules-kurssien standardien kehittämistä varten. Kelan kuntoutusryhmän aloitteesta toteutettu tutkimus tukee standardien kehittämistä sekä tutkimusnäytön perusteella, että kuulemalla palveluntuottajia ja palveluja käyttäneitä asiakkaita. Standardien kehittämisen tarkoituksena on, että Kelan järjestämät kuntoutuspalvelut voisivat olla entistä vaikuttavampia. Tutkimus koostui viidestä osatutkimuksesta (kirjallisuuskatsaus, kuntoutujien fokusryhmät, palveluntuottajien haastattelut, GAS-tavoitteiden analyysi ja hyvät kuntoutuskäytännöt -kysely). Osatutkimuksista kootun ja analysoidun tutkimustiedon perusteella koottiin suosituksia sisällöistä, joita standardien kehittämisessä voisi huomioida. Suositukset esiteltiin palveluntuottajien edustajille Kelan kuntoutusryhmän järjestämässä työkokouksessa. Yhdeksässä tutkimustietoon pohjautuvassa suosituksessa kiinnitetään huomiota seuraaviin, nykyisessä standardissakin esiintyvien teemojen sisältöihin: tavoitteen asettelu, mittausten määrä, aloitusjakson rakenne ja resurssit, ryhmät, sisällöt, välityöskentely, työelämäyhteys, asiakkaan osallistaminen ja kuntoutuksen seuranta. Osatutkimuksissa tuotettua tietoa voidaan soveltaa hyvinä kuntoutuskäytäntöinä päivittäisessä työssä kuntoutujien kanssa. Kelan kuntoutusryhmän vastuulla on arvioida, millä tavalla tutkimuksessa esille tuodut suositukset voidaan huomioida, muiden standardin laatimiseen vaikuttavien tekijöiden ohella, tulevissa Tules-kurssien standardeissa. Tutkimus on ensimmäinen Kelan vakiintuneen toiminnan standardien kehittämisen tueksi toteutettu tutkimus. Tutkimuksellisesti eri lähestymistavoilla kerätty tieto on täydentänyt toisiaan ja osoittanut, että standardien kehittämisen tueksi nostetut suositukset saavat vahvistusta useamman näkökulman kautta. Tutkimuksessa käytettyä toimintamallia voi soveltaa muidenkin Kelan vakiintuneen toiminnan standardien kehittämiseen

Destination as a process: Sibling similarity in early socioeconomic trajectories

This paper proposes a process-oriented life course perspective on intergenerational mobility by comparing the early socioeconomic trajectories of siblings to those of unrelated persons. Based on rich Finnish register data (N = 21,744), the findings show that social origin affects not only final outcomes at given points in the life course but also longitudinal socioeconomic trajectories from ages 17-35 in early adulthood. We contribute to previous literature in three ways. First, we show that there is a pronounced similarity in the early socioeconomic trajectories of siblings. This similarity is stronger for same-sex siblings and stronger for brothers than for sisters. Second, we show that sibling similarity in full trajectories cannot be reduced to similarity in outcomes, i.e., siblings are not only more similar in the final outcomes that they obtain but also in the pathways that lead them to these outcomes. Third, our findings support that sibling similarity follows a U-shaped pattern by social class, i.e., similarity is especially strong in disadvantaged trajectories, weak among middle-class young adults, and increases again within the most advantaged trajectories. We conclude that measures of social mobility that concentrate on final outcomes are at risk of underestimating the association between social origin and destination because social inequalities are formed across the life course, not just at the end of specific life phases

Kuntoutujan osallistaminen tavoitteenasettamisprosessiin ja tavoitteiden saavuttamisen arviointiin : Loppuraportti

Kuntoutujan osallisuus omassa kuntoutumisprosessissaan on ensiarvoisen tärkeää, jotta kuntoutumista edistävät toimet nivoutuvat osaksi kuntoutujan arkea ja kuntoutuja motivoituu ja sitoutuu muutokseen. Tässä Kelan rahoittamassa vuosina 2015 ja 2016 toteutetussa tutkimuksessa tarkasteltiin kuntoutujan osallistamista kuntoutumistavoitteiden asettamiseen ja tavoitteiden seurantaan Goal Attainment Scaling -menetelmällä (GAS). Tutkimuksen tavoitteena oli 1) tarkastella kuntoutujan osallisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä tavoitteita asettaessa, 2) arvioida tavoitteiden saavuttamista ja siihen liittyviä tekijöitä sekä 3) vertailla kahden kuntoutujaryhmän yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia tavoitetyöskentelyssä. Tutkimus toteutettiin arviointitutkimuksena, jossa Keski-Suomen keskussairaalan vaativan kuntoutuksen osaston kuntoutujat (n = 20) sekä Uudenmaan ja Etelä-Hämeen erityishuoltopiirin kuntayhtymän eli Etevan kehitysvammapsykiatrian yksiköiden kuntoutujat (n = 20) asettivat omat tavoitteensa yhdessä moniammatillisen työryhmän kanssa käyttäen GAS-menetelmää. Tutkimuksen alussa ammattilaiset perehdytettiin kuntoutujan osallistamisen ideologiaan sekä GAS-menetelmään. Ammattilaisten tietämystä kartoitettiin kyselyllä alussa ja lopussa. Tutkija havainnoi kunkin kuntoutujan ja työryhmän tavoitekeskustelua, minkä jälkeen hän haastatteli yksilöllisesti kuntoutujaa ja omaisia sekä ryhmähaastatteluna moniammatillista työryhmää. Puolen vuoden kuluttua arvioitiin tavoitteen saavuttamista ja siihen vaikuttavia tekijöitä haastattelemalla kuntoutujaa ja omaisia sekä ammattilaisia. Tavoitekeskustelut ja haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Aineiston analyysissä painottuivat laadulliset menetelmät. Kuntoutujan osallistaminen tavoitekeskusteluun näyttäytyi täysivaltaisena ja osittaisena osallistumisena. Täysivaltaisen osallistumisen alatyyppeinä olivat kuntoutuja aktiivisena vallan- ja vastuunkäyttäjänä sekä kuntoutuja tuetusti osallistuvana. Osittaisen osallistumisen alatyyppeinä olivat kuntoutujan jättäytyminen sivuun jossain vaiheessa keskustelua, kuntoutujan jättäminen sivuun jossain vaiheessa keskustelua sekä kuntoutujan jääminen sivuun epätarkoituksenmukaisen tuen vuoksi. Kuntoutujan osallistumista tavoitteenasettamisprosessiin edistivät seuraavat asiat: Yksilölliset tarpeet ohjasivat päämäärätietoista tavoitekeskustelussa etenemistä, kuntoutujalla oli valmius asettaa omia tavoitteitaan, ammattilaiset käyttivät tarkoituksenmukaisia osallistamisen työtapoja sekä omaiset olivat mukana tavoitteen asettamisessa. Vaativan kuntoutuksen osaston kuntoutujat saavuttivat tavoitteensa keskimääräistä paremmin (T-lukuarvo 57, hajonta 12). Kehitysvammapsykiatrian kuntoutujilla oli tavoitteensaavuttamisessa vaihtelua, ryhmätasolla tavoitteen saavuttaminen jäi keskimääräistä heikommaksi (T-lukuarvo 45, hajonta 15). Tavoitteen saavuttamiseen vaikuttavat tekijät liittyivät kuntoutujaan, kuntoutumisen tukimuotoihin sekä lähi-ihmisiin ja asuinympäristöön. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kuntoutujan osallistuminen omien tavoitteiden asettamiseen sekä motivoi että sitouttaa kuntoutujaa kuntoutumisprosessiin. Kognitiiviset ongelmat ja kehitysvammaisuus eivät estä kuntoutujan aktiivista osallistumista tavoitteen asettamisprosessiin, mikäli ammattilaiset osaavat tukea ja kannustaa kuntoutujan osallisuutta ja päätöksentekoa. Kuntoutujan osallistaminen vaatii opettelua ja harjoittelua niin kuntoutujalta, yksittäiseltä ammattilaiselta, työyhteisöltä kuin koko organisaatiolta

MS-kuntoutujien ryhmämuotoinen moniammatillinen avokuntoutus : Kuntoutusmallin kehittäminen ja arviointi

Tutkimuksen tavoite oli arvioida uuden ryhmämuotoisen moniammatillisen avokuntoutusmallin toimivuutta ja vaikutuksia MS-tautia sairastavan osallistumiseen ja arjessa selviytymiseen. Kaksivuotinen kuntoutus toteutettiin vuosina 2010–2012. Monimenetelmällinen monikeskustutkimus toteutettiin kolmella paikkakunnalla. Kokeiltavaan kuntoutukseen osallistuvia oli 80. Heistä 38 osallistui Kelan vaikeavammaisille tarkoitetun kuntoutuksen perusteella (KKRL 9 §) ja 42 harkinnanvaraisuuden perusteella (KKRL 12 §). Alkumittauksissa ryhmillä oli yhtä paljon osallistumista rajoittavia mielialan, uupumuksen ja kognitiivisen toimintakyvyn rajoitteita. Vertailuryhmään kuuluvat 19 kuntoutujaa saivat vakiintunutta kuntoutusta vaikeavammaisuuden perusteella (KKRL 9 §). Kuntoutusmallin osatekijöiden toimivuutta arvioitiin neljänä ajankohtana kuntoutujille, läheisille, palveluntuottajille ja yhteistyötahoille tehtyjen haastattelujen sekä kuntoutujien fokusryhmähaastattelun perusteella. Vaikutusten arvioinnissa päätulosmuuttujat olivat kuntoutujan osallistuminen, hänen arjen toiminnan ongelmansa ja niissä suoriutuminen sekä hänen kuntoutukselle asettamiensa tavoitteiden saavuttaminen. Kuntoutusmalli osoittautui toimivaksi. Energian säästämiseen, kognitioon, mielialaan ja kehonhallintaan liittyvät teemat edistivät kuntoutujien ymmärrystä oireiden haittaavuudesta ja niiden kanssa selviytymisestä arjessa. Ryhmämuotoisuus edisti kuntoutumista. Vertaistuki koettiin tärkeäksi. Harkinnanvaraisuuden (KKRL 12 §) perusteella valittujen kuntoutujien kokemat osallistumisen ongelmat vähenivät ja heidän arjen toiminnoista suoriutumisensa ja tyytyväisyytensä omaan suoriutumiseensa paranivat. Järjestämisvelvollisuuden (KKRL 9 §) perusteella valittujen kuntoutujien osallistumisen ongelmat ja arjen toiminnoista suoriutuminen eivät kohentuneet, mutta tyytyväisyys omaan suoriutumiseen parani. Vertailuryhmän osallistumisen ongelmat eivät vähentyneet, mutta heidän arjentoiminnoista suoriutumisensa ja tyytyväisyytensä omaan suoriutumiseensa paranivat.20,00 euro

Determining collagen distribution in articular cartilage using contrast-enhanced micro-computed tomography

Objective: Collagen distribution within articular cartilage (AC) is typically evaluated from histological sections, e.g., using collagen staining and light microscopy (LM). Unfortunately, all techniques based on histological sections are time-consuming, destructive, and without extraordinary effort, limited to two dimensions. This study investigates whether phosphotungstic acid (PTA) and phosphomolybdic acid (PMA), two collagen-specific markers and X-ray absorbers, could (1) produce contrast for AC X-ray imaging or (2) be used to detect collagen distribution within AC. Method: We labeled equine AC samples with PTA or PMA and imaged them with micro-computed tomography (micro-CT) at pre-defined time points 0, 18, 36, 54, 72, 90, 180, 270 h during staining. The micro-CT image intensity was compared with collagen distributions obtained with a reference technique, i.e., Fourier-transform infrared imaging (FTIRI). The labeling time and contrast agent producing highest association (Pearson correlation, BlandeAltman analysis) between FTIRI collagen distribution and micro-CT -determined PTA distribution was selected for human AC. Results: Both, PTA and PMA labeling permitted visualization of AC features using micro-CT in non-calcified cartilage. After labeling the samples for 36 h in PTA, the spatial distribution of X-ray attenuation correlated highly with the collagen distribution determined by FTIRI in both equine (mean +/- S.D. of the Pearson correlation coefficients, r = 0.96 +/- 0.03, n = 12) and human AC (r = 0.82 +/- 0.15, n = 4). Conclusions: PTA-induced X-ray attenuation is a potential marker for non-destructive detection of AC collagen distributions in 3D. This approach opens new possibilities in development of non-destructive 3D histopathological techniques for characterization of OA. (C) 2015 The Authors. Published by Elsevier Ltd and Osteoarthritis Research Society International.Peer reviewe

Objective working hour characteristics and work-life conflict among hospital employees in the Finnish public sector study

This epidemiological cohort study, based on Finnish public sector data, investigated the associations between objective working hour characteristics and work-life conflict in day and shift work. The comprehensive data of hospital workers (n = 8 931, 92% women, average age 45 years), consisted of survey responses from 2012, linked with the payroll data of working hour characteristics from 91 days preceding the survey. Logistic regression analysis was used to investigate the associations between working hour characteristics and experiencing work-life conflict often/very often. The analyses were adjusted for age (50 years), sex, level of education, marital status, number of small (0-6 years) and school-aged (7-18 years) children, and the overall stressfulness of the life situation. We also conducted stratified analyses of age and sex on the basis of significant interactions. Difficulties in combining work and life were more often associated with shift work without night shifts and shift work with night shifts than with day work (41% and 34 versus 27%; OR for shift work with night shifts 1.78, 95% CI 1.59-2.00, OR for shift work without night shifts 1.42, 95% CI 1.26-1.60). A high proportion (> 25%) of long (> 40h, (OR 1.26, 95% 1.14-1.39) and very long (> 48h, OR 1.31, 95% CI 1.15-1.49) weekly working hours were associated with work-life conflict, and in the stratified analysis, the latter was also true among women (OR 1.54, 95% CI 1.25-1.89). Of the unsocial working hour characteristics, a relatively large amount (> 10% of all shifts) of evening (OR 1.56, 95% CI 1.41-1.72) and night shifts (OR 1.46, 95%CI 1.32-1.61), a high proportion (> 25% of all shifts) of quick returns ( 25% of all days off) was associated with work-life conflict among men (OR 1.90, 95% CI 1.11-3.25), but not in the whole sample. When the two types of shift work were analyzed separately, shift work without night shifts and very long work weeks had higher odds (OR 1.47, 95% CI 1.20-1.80) of work-life conflict than shift work with night shifts. Conversely, weekend work and evening shifts had higher odds of work-life conflict among shift workers with night shifts (OR 1.74, 95% 1.55-1.96; (OR 1.57, 95% CI 1.40-1.77) than among those without night shifts. To conclude, this study shows that shift workers with and without night shifts more often have difficulties combining work and life than day workers. Several unsocial working hour characteristics, including long work weeks, evening and night shifts, weekend work, and quick returns, are associated with work-life conflict

Shift work with and without night work as a risk factor for fatigue and changes in sleep length: A cohort study with linkage to records on daily working hours

We examined shift work with or without night work as a risk factor for fatigue and short or long sleep. In a prospective cohort study with 4- and 6-year follow-ups (the Finnish Public Sector study), we linked survey responses of 3,679 full-time hospital employees on sleep duration and fatigue to records on daily working hours in 2008 (baseline), 2012 and 2014. We used logistic regression to estimate risk ratios and their confidence intervals to examine whether continuous exposure to shift work or changes between shift work and day work were associated with short (≤6.5 hr) or long (≥9.0 hr) sleep over 24 hr and fatigue at work and during free days. Compared with continuous day work and adjusting for age, gender, education and fatigue/sleep duration at baseline, continuous shift work with night shifts was associated with increased fatigue during free days (risk ratio = 1.38, 95% confidence interval 1.17-1.63) and long sleep (risk ratio = 8.04, 95% confidence interval 2.88-22.5, without adjustment for education) after 6-year follow-up. Exposure to shift work without night shifts increased only long sleep after 6 years (risk ratio = 5.87, 95% confidence interval 1.94-17.8). A change from day work to shift work with or without night shifts was associated with an increased risk for long sleep, and a change from shift work to day work with a decreased risk for long sleep and fatigue. This study suggests that irregular shift work is a modifiable risk factor for long sleep and increased fatigue, probably reflecting a higher need for recovery

3D morphometric analysis of calcified cartilage properties using micro-computed tomography

Objective: Our aim is to establish methods for quantifying morphometric properties of calcified cartilage (CC) from micro-computed tomography (mu CT). Furthermore, we evaluated the feasibility of these methods in investigating relationships between osteoarthritis (OA), tidemark surface morphology and open subchondral channels (OSCCs). Method: Samples (n = 15) used in this study were harvested from human lateral tibial plateau (n = 8). Conventional roughness and parameters assessing local 3-dimensional (3D) surface variations were used to quantify the surface morphology of the CC. Subchondral channel properties (percentage, density, size) were also calculated. As a reference, histological sections were evaluated using Histopathological osteoarthritis grading (OARSI) and thickness of CC and subchondral bone (SCB) was quantified. Results: OARSI grade correlated with a decrease in local 3D variations of the tidemark surface (amount of different surface patterns (r(s) = -0.600, P = 0.018), entropy of patterns (EP) (r(s) = -0.648, P = 0.018), homogeneity index (HI) (r(s) = 0.555, P = 0.032)) and tidemark roughness (TMR) (r(s) = -0.579, P = 0.024). Amount of different patterns (ADP) and EP associated with channel area fraction (CAF) (r(p) = 0.876, P <0.0001; r(p) = 0.665, P = 0.007, respectively) and channel density (CD) (r(p) = 0.680, P = 0.011; r(p) = 0.582, P = 0.023, respectively). TMR was associated with CAF (r(p) = 0.926, P <0.0001) and average channel size (r(p) = 0.574, P = 0.025). CC topography differed statistically significantly in early OA vs healthy samples. Conclusion: We introduced a mu-CT image method to quantify 3D CC topography and perforations through CC. CC topography was associated with OARSI grade and OSCC properties; this suggests that the established methods can detect topographical changes in tidemark and CC perforations associated with OA. (c) 2018 The Authors. Published by Elsevier Ltd on behalf of Osteoarthritis Research Society International. This is an open access article under the CC BY license (http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/).Peer reviewe