Vatsa-aorttaan kasvavien kasvaimien onkovaskulaarinen kirurgia

Teema : aorttaOnkovaskulaarikirurgialla tarkoitetaan syöpäkirurgiaa, jossa kasvaimen poistaminen edellyttää myös verisuonien poistamista ja rekonstruktiota. Yhdistämällä eri erikoisalojen osaamista pystytään tarjoamaan kirurgista hoitoa potilaille, joille ei yleensä ole tarjolla muuta, mahdollisesti parantavaa, hoitoa. Toisaalta riskinä on potilaiden altistuminen suurille hyödyttömille ja elämänlaatua huonontaville leikkauksille. Useiden tautiryhmien osalta alkaa olla tietoa siitä, että kasvu verisuoniin ei välttämättä huononna ennustetta eikä ole syy jättää potilasta leikkaamatta. Leikkauspäätös on aina tehtävä moniammatillisesti ja kriittisesti niin, että taudin luonne ja muut hoitovaihtoehdot otetaan huomioon ja hyödynnetään. Leikkaustulokset on käsiteltävä avoimesti ja kriittisesti. Tavallisimmin vatsa-aortan rekonstruktio tulee kysymykseen retroperitoneaalisten sarkoomien ja kivessyöpien etäpesäkkeiden leikkauksen yhteydessä.Peer reviewe

Vatsa-aortan infektiot

Teema : aorttaAortan tai aorttaproteesin infektio on hengenvaarallinen tilanne. Oireet ovat usein hyvin epämääräisiä, mikä vaikeuttaa diagnosointia, ja hoito saattaa viivästyä. Mikrobilääkitys on hoidon kulmakivi ja jatkuu elinikäisenä, mikäli proteesia ei poisteta. Infektion parantamiseksi pysyvästi proteesimateriaali ja tulehtunut aortanseinämä tulee poistaa kokonaan ja raajojen verenkierto turvata uudella verisuonirekonstruktiolla. Uusintainfektioiden välttämiseksi tehdään aorttarekonstruktio biologisella materiaalilla, mihin kuitenkin liittyy suuri leikkaustrauma vakavasti sairaalle potilaalle tai epävarmuus ohitussiirteen kestävyydestä. Proteesirekonstruktioon taas liittyy huomattavan suuri uusintainfektion riski. Proteesin poistoa sekä kainalo- ja nivusvaltimon välistä proteesiohitusta verenkierron turvaamiseksi ei enää nykyään suosita. Puhkeamisuhan välttämiseksi voidaan infektoituneen aortan sisälle joskus asettaa stenttigrafti ja jättää mikrobilääkehoito pysyväksi. Selkeää konsensusta parhaasta leikkausmenetelmästä ei ole, vaan moniammatillinen tiimi räätälöi hoidon potilaskohtaisesti.Peer reviewe

En bloc resection of visceral aorta and right kidney due to aortic sarcoma using temporary extracorporeal bypass grafting

Aortic sarcomas have not been linked to Lynch syndrome in humans, although other soft tissue malignancies have been. We report the case of a 31-year-old man with Lynch syndrome, who presented with abdominal pain and severe claudication. The clinical and diagnostic workup revealed near occlusion of the infrarenal aorta due to aortic angiosarcoma. En bloc resection of the visceral and infrarenal aorta with right nephrectomy was performed, facilitated by temporary extracorporeal bypass to the visceral arteries. The aorta was reconstructed with a bifurcated Dacron graft. At the 24-month follow-up examination, the patient was free of disease but was experiencing chronic diarrhea.Peer reviewe

Reconstruction of the superficial femoral vessels with muscle flap coverage for soft tissue sarcomas of the proximal thigh.

Peer reviewe

Carotid Embolectomy and Endarterectomy for Symptomatic Complete Occlusion of the Carotid Artery as a Rescue Therapy in Acute Ischemic Stroke

Emergency endarterectomy of an occluded internal carotid artery (ICA) has not been investigated as an option of rescue therapy for severe acute ischemic stroke in the era of intravenous (IV) thrombolysis treatment neither as a primary treatment nor after failed IV thrombolysis. Data from the pre-IV thrombolysis era are conflicting and therefore emergency endarterectomy has not been recommended. The number of patients reaching the emergency room within the IV thrombolysis time window has vastly grown due to advanced acute stroke treatment protocols. The efficacy of mechanical thrombectomy as a primary or add-on to IV thrombolysis therapy option is being actively investigated. We herein report 2 cases of acute ischemic stroke with computerized tomography (CT) angiography-documented occlusion of an ICA that were treated with emergency carotid endarterectomy and embolectomy to restore cerebral blood flow. Both cases presented with severe stroke symptoms and signs not responding to IV thrombolysis and showed severe CT-perfusion deficits mainly representing ischemic penumbra. Blood flow was surgically restored after 5 h of symptom onset. Both patients achieved a favorable outcome. We conclude that timely surgical approach of acute ICA occlusion after failed thrombolysis as a rescue therapy may be a viable option in well-selected patients

Ensimmäisen päivystyspisteen erikoisala vaikuttaa potilaan hoitotuloksiin akuutissa mesenteriaali-iskemiassa : lähetekäytäntöjen ja triagen tärkeys

Tutkimuksen tarkoitus: Äkillinen suoliston verenkiertovajaus (akuutti mesenteriaali-iskemia (AMI)) on edelleen, kehittyneistä hoitomuodoista huolimatta, korkean kuolleisuuden tauti. Yksi olennainen hoidon tuloksiin vaikuttava tekijä on viive ensimmäisestä terveydenhuollon pisteestä leikkaukseen (leikkausviive), mutta tämän viiveen syyt ovat huonosti tunnettuja. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli etsiä viiveeseen vaikuttavia tekijöitä, erityisesti hoitoketjun osalta. Aineisto ja menetelmät: Kyseessä on retrospektiivinen tutkimus, jossa tutkittiin 2006- 2015 Meilahden sairaalassa leikattuja AMI-potilaita. Poissuljimme tutkimuksesta potilaat, joilla oli pitkäaikainen, puoliäkillinen, paksusuoleen rajoittunut, laskimoperäinen tai verisuonia tukkimaton mesenteriaali-iskemia. Potilaat jaettiin kahteen alaryhmään sen mukaan, oliko ensimmäinen terveydenhuollon piste, jonka he kohtasivat kirurginen päivystys (KP) vai ei-kirurginen päivystys (ei-KP). Ensisijainen päätemuuttuja oli leikkausviive ja toissijaiset päätemuuttujat olivat sairaalahoidon kesto ja 90-päivän kuolleisuus. Tulokset: Lopullisessa tutkimuspotilasjoukossa oli 81 potilasta. Ei-KP ensimmäisenä hoitokontaktina oli itsenäisesti yhteydessä yli 12 tunnin leikkausviiveeseen (OR 3.7 (95% luottamusväli 1.3-10.2), mediaani viive 15.2 tuntia (IQR 10.9-21.2) vs. 10.1 tuntia (IQR 6.9-18.5), p = 0.025). Sairaalahoidon kesto oli lyhyempi (mediaani 6.5 päivää (4.0-10.3) vs. 10.8 päivää (7.0-22.3), p = 0.045) ja 90-päivän kuolleisuus matalampi KP-ryhmässä (50.0% vs. 74.5%, p = 0.025). Johtopäätökset: Ensimmäinen erikoisala johon potilas lähetetään, vaikuttaa oleellisesti AMI-potilaan leikkausviiveeseen ja kuolleisuuteen. Hoitoketjun sujuvoittaminen niin, että potilas pääsee mahdollisimman nopeasti hoitoon vatsaelin- ja verisuonikirurgiseen yksikköön, voi parantaa AMI:n hoidon tuloksia. (200 sanaa

Editor's Choice – Epidemiology, Diagnostics, and Outcomes of Acute Occlusive Arterial Mesenteric Ischaemia : A Population Based Study

Publisher Copyright: © 2022 The Author(s)Objective: The exact incidence and outcomes of acute occlusive arterial mesenteric ischaemia (AMI) are unclear as most studies include only patients diagnosed correctly while alive. The aim of this study was to assess the incidence, mortality, and diagnostics of AMI by also including patients diagnosed post-mortem. Methods: This retrospective study comprised patients diagnosed with AMI either alive or post-mortem between 2006 and 2015 within a healthcare district serving 1.6 million inhabitants. Key exclusion criteria were venous or non-obstructive ischaemia. Results: A total of 470 patients were included in the study of which 137 (29%) were diagnosed post-mortem. The most common misdiagnoses on those not diagnosed alive were unspecified infection (n = 19, 17%), gastrointestinal bleeding (n = 13, 11%), and ileus (n = 13, 11%). Of those diagnosed alive (n = 333), 187 (56%) underwent active surgical or endovascular treatment. During the 2006 – 2015 period, the overall incidence of AMI was 3.05 (95% CI 2.78 – 3.34)/100 000 person years and 26.66 (95% CI 24.07 – 29.45) for those aged 70 years or more. The mean autopsy rate during the study period was 29% for the overall population (32% during 2006 – 2010 and 25% during 2011 – 2015) and 18% for those aged 70 years or more. Overall, the 90-day mortality was 83% in all patients. The ninety day mortality decreased, being 87% during the first period (2006 – 2010) and 79% during the second period (2011 – 2015) (p = .029), while at the same time the proportion of patients diagnosed alive rose from 71% to 80% (p = .030) and the number of endovascular revascularisations rose from 1% to 5% (p = .022). Conclusion: A significant proportion of patients with AMI are not diagnosed alive, which is reflected in the mortality rates. Post-mortem examinations and autopsy rate data continue to be key factors in epidemiological studies on AMI.Peer reviewe

Long Term Results of Pancreatectomy With and Without Venous Resection: A Comparison of Safety and Complications of Spiral Graft, End-to-End and Tangential/Patch Reconstruction Techniques.

Peer reviewe

Choice of First Emergency Room Affects the Fate of Patients With Acute Mesenteric lschaemia : The Importance of Referral Patterns and Triage

Objectives: Despite modern advances in diagnosis and treatment, acute arterial mesenteric ischaemia (AMI) remains a high mortality disease. One of the key modifiable factors in AMI is the first door to operation time, but the factors attributing to this parameter are largely unknown. The aim of this study was to evaluate the factors affecting delay, with special focus on the pathways to treatment. Methods: This was a single academic centre retrospective study. Patients undergoing intervention for AMI caused by thrombosis or embolism of the superior mesenteric artery between 2006 and 2015 were identified from electronic patient records. Patients not eligible for intervention or with chronic, subacute onset, colonic only, venous, or non-occlusive mesenteric ischaemia were excluded. Patients were divided into two groups according to the first speciality examining the patient (surgical emergency room [SER], surgeon examining the patient first or non-surgical emergency room [non-SER], internist examining the patient first). The primary endpoint was first door to operation time and secondary endpoints were length of stay and 90 day mortality. Results: Eighty-one patients with AMI were included. Fifty patients (62%) died during the first 30 days and 53 (65%) within 90 days. Presenting first in non-SER (vs. SER) was independently associated with a first door to operation time of over 12 h (OR 3.7 [95% CI 1.3-10.2], median time 15.2 h [IQR 10.9-21.2] vs. 10.1 h [IQR 6.9-18.5], respectively, p = .025). The length of stay was shorter (median 6.5 days [4.0-10.3] vs. 10.8 days [7.0-22.3], p = .045) and 90 day mortality was lower in the SER group (50.0% vs. 74.5%, p = .025). Conclusions: The first specialty that the patient encounters seems to be crucial for both delayed management and early survival of AMI. Developing fast/direct pathways to a unit with both gastrointestinal and vascular surgeons offers the possibility of improving the outcome of AMI.Peer reviewe