Kulttuuri elinvoimaisten maaseutuyhteisöjen rakentajana

Tässä artikkelissa tarkastellaan kulttuuria ja sen roolia kylätoiminnassa elinvoimaisten maaseutuyhteisöjen rakentumisen kontekstissa. Kylät ovat toiminnallisia tiloja, ja niiden olemassaolo perustuu omaehtoiselle yhteisölliselle toiminnalle ja paikallisten ihmisten aktiivisuudelle. Kulttuuriperinnön kautta rakennetaan yhteisölle jaettu menneisyys; yhteiset juuret. Kulttuuri toimii lisäksi kehittämistoiminnan instrumenttina, mikä heijastuu kansallisten kylätoimintaohjelmien kulttuurille asetettuihin tavoitteisiin. Kulttuurin keskeisin merkitys kylien elämässä on yhteisöllisyyden ja kylähengen rakentaminen. Ne puolestaan sitouttavat yksilöt kylien kehittämistoimintaan

Työn muutoksen haasteet kulttuurialan korkeakoulutuksen työelämäpedagogiikalle

The aim of this article is to investigate changes in working life from the perspective of cultural studies in higher education. Our data consists of observations of eight study programmes in Finnish cultural studies. We examine their curricula and analyze how employability skills have been perceived in the context of teaching. As a result we found three different orientations: ‘field specific employability skills’, ‘generic skills’, and ‘research and expertise skills’. The first orientation was visible in arts-related education, the second one in vocational schools’ cultural production programmes, and the third orientation in the research-oriented programmes of universities. We found that the working life relevance of cultural studies was visible primarily in the vocational schools, which emphasize a generic skills orientation. In the study programmes focusing on the arts or on research, the connections to working life depended mostly on students’ own interests and activities, as they could participate voluntarily in internship programmes or take working-life-oriented minor subjects. The working life relevance was even weaker when examined from the perspective of connective pedagogy, that is, the means by which these skills were integrated into the teaching of courses. The curricula show that ethical responsibility and critical perspectives on working life are not taught as a part of the study programmes. Graduating students should have the opportunity to analyze and observe changing and complex aspects of working life holistically, and to make suggestions on how to flexibly improve work and working life conditions through different kinds of tasks. This requires that connective pedagogy and curricula will be more actively linked to working life, and new combinations of theory and practice, that can be applied to it, created.Tarve työelämän kriittisanalyyttiselle tuntemukselle ja yleisesti työelämävalmiuksien kokonaisvaltaisemmalle huomioimiselle korkeakouluopetuksen suunnittelussa on kasvanut. Tutkimme tässä artikkelissa työelämän muutoksia kulttuurialan korkeakoulutuksen näkökulmasta. Tutkimuksemme aineistona on kahdeksan suomalaisen kulttuurialan koulutusohjelman opetustarjonta. Analyysin pohjalta syntyi käsitys kolmesta erilaisesta orientaatiosta työelämän ja työelämätaitojen huomioimisessa opetuksessa: ‘alakohtaiset työelämätaidot’, ‘geneeriset työelämätaidot’ ja ‘tutkija- ja asiantuntijataidot’. Taiteenalakohtainen koulutus keskittyy ensimmäiseen, ammattikorkeakoulujen tuottajakoulutus nostaa esiin yleisiä työelämätaitoja ja yliopistojen tutkimuspohjainen koulutus puolestaan edustaa kolmatta orientaatiota. Työelämäläheisyys näkyy tutkimustulostemme mukaan kulttuurialalla lähinnä ammattikorkeakoulutuksissa, joissa on geneeriset työelämätaidot -orientaatio. Koulutusohjelmissa, joissa painotus on erityisissä taiteen aloissa tai tutkimuksen tekemisessä, työelämäyhteydet jäävät lähinnä sivuaineiden tai harjoittelun varaan. Konnektiivisen pedagogiikan näkökulmasta tilanne on vielä heikompi. Opetussuunnitelmien perusteella eettistä vastuullisuutta tai kriittistä työelämäosaamista ei opeteta osana koulutusohjelmia. Valmistuvien opiskelijoiden tulisi oppia samanaikaisesti tarkastelemaan muuttuvaa ja monimutkaista työelämää analyyttisesti ja kokonaisvaltaisesti, tekemään ratkaisuehdotuksia työelämän olosuhteiden parantamiseksi sekä toimimaan ketterästi eri työtehtävissä. Tämä edellyttää konnektiivista pedagogiikkaa ja opetussuunnitelmien tiiviimpää työelämäläheisyyttä sekä teorian ja käytännön uudenlaista yhdistelemistä

Asukasosallisuuden edistäminen, vuorovaikutus ja yhteiskehittäminen kulttuurisuunnittelu­hankkeessa

The article addresses the participation of residents in the processes of cultural planning project Kylä-OSKU. The project explored the residents’ views in two different contexts, in a growing urban neighborhood and in a small rural village by applying different participatory methods. In the article, we analyze how different methods worked and ask what kinds of insights they provided. We evaluate the methods from the perspective of communication and co-creation pondering on how participatory cultural planning can enhance the participation of the residents in the planning processes. Our results show that successful resident participation requires repeated encounters with residents, listening and understanding of different voices, andcontinuing reciprocal communication.Artikkeli käsittelee asukasosallisuuden toteutumista kulttuurisuunnitteluun perustuvassa Kylä-OSKU -hankkeessa. Hankkeessa pyrittiin selvittämään kahden erilaisen alueen, kasvavan kaupunkilähiön ja pienen maaseututaajaman, asukkaiden näkemyksiä ja toiveita erilaisten kulttuurikartoituksen menetelmien avulla. Artikkelissa analysoimme, miten soveltamamme menetelmät toimivat ja millaisia näkökulmia ne toivat esiin. Arvioimme käyttämiämme menetelmiä erityisesti osallistumisen ja siihen sisältyvän vuorovaikutuksen ja yhteiskehittämisen näkökulmista ja pohdimme, miten osallistava kulttuurisuunnittelu voi edistää asukasosallisuuden vahvistamista. Tutkimuksemme osoittaa, että asukasosallisuus edellyttää eri osapuolten näkökulmien kuulemistaja ymmärtämistä, sekä vuorovaikutuksen jatkuvuutta

Community resilience and cultural sustainability in two Finnish urban neighbourhoods

This study explores how urban cultural environments, and particularly their cultural provision and forms of participation, can foster cultural sustainability in urban communities, namely neighbourhoods. Conceptually, the article situates cultural sustainability within the concept of community resilience to facilitate an understanding of the everyday lives of residents and concerns residents' expectations of the cultural environment and opportunities for cultural participation in two case neighbourhoods in Jyväskylä Finland. Drawing on the mixed-methods approach of the study our findings show that different cultural activities and communities can be central to promoting sustainable urban development. Community resilience as a sense of belonging like neighbourhood-related identity and also as a sense of ownership of place seems strong in various ways, and relation to the cultural participation can be identified. However, from urban cultural policy perspective, the low-threshold participation and opportunities for grassroots cultural activity seem an underexploited resource in the cities, especially when the concept of sustainability is under consideration. Moreover, the negotiation and communication between community actors and public officials deserves a lot of attention while the implementation of urban cultural policy is on focus. From urban cultural policy perspective, it is important to find new ways to measure the direct and indirect impacts of policies. According to findings of the study holistic analysis of residents, actors and institutions viewpoints helps us to understand the practises and processes related to community resilience. All this deserves multidisciplinary research and joint reflection. This approach assists to make sense of how urban cultural policy and cultural participation can support community resilience at community level

Tutkimusmatka suomalaiseen kylätutkimukseen

Artikkelissa esitellään suomalaisen kylätutkimuksen kehityksen pääpiirteitä, nykytilaa ja tulevaisuuden haasteita. Kylätutkimuksen lähestymistavat ovat muuttuneet ja moninaistuneet. Rakenneteoreettinen näkökulma on saanut rinnalleen konstruktionistisen ja kehittämisorientoituneen tutkimusotteen. Erilaiset tutkimukset rakentavat erilaisia kuvauksia ja määritelmiä kylästä tilana ja yhteisönä – ei ole olemassa yhtä selkeää ja kattavaa näkemystä ”kylästä”. Tämä rikastuttaa tutkimusta ja yhteiskunnallista keskustelua kylien menneisyydestä ja tulevaisuuden haasteista. Toisaalta se vie myös perimmäisten kysymysten äärille: Mikä on kylä? Kun kylät ja kylien määritelmät ovat jatkuvassa liikkeessä, pystyykö kylätutkimuksemme tavoittamaan sen kehityksen ja ne ilmiöt, jotka ovat maaseudun tulevaisuuden kannalta keskeisimpiä

Kun pienestä kunnasta tulee kylä : kuntaliitosten vaikutukset maaseutuyhteisöissä

nonPeerReviewe

Kylät tulevaisuuden paikallisyhteisöinä

Tämän artikkelin tavoitteena on kylien eli maaseutumaisten paikallisyhteisöjen tulevaisuuden luonteen hahmottaminen. Peilaan jälkimodernin paikallisyhteisön piirteitä aktiivisista kylistä keräämääni aineistoon. Miten jälkimodernille paikallisyhteisölle ominaiset piirteet, kuten kommunikatiivisuus ja avoimuus niissä rakentuvat? Mitä haasteita ne tuovat tulevaisuuden kylätoiminnalle ja kylien kehittämiselle? Jälkimodernit paikallisyhteisöt eivät rakennu vastavoimana individualismille, vaan osana sitä. Ne pyrkivät vastaamaan samalla sekä ihmisten yksilöllisiin intresseihin ja valintoihin että yhteisöllisyyden ja kuulumisen tarpeeseen.peerReviewe

Kylä sosiaalisena tilana : – Henri Lefebvren sosiaalisen tilan teoria kylän määrittelyn välineenä

Esittelen artikkelissa Henri Lefebvren sosiaalisen tilan teoriaa ja sovellan sitä suomalaisen kylän määrittelyyn. Sosiaalisen tilan teorian avulla voidaan pyrkiä yhdistämään konstruktionistisen ja materiaalisen todellisuuden tarkastelua tilan tutkimisessa. Sen kautta kylä määrittyy samaan aikaan havaittuna, käsitteellistettynä ja elettynä prosessina. Kun sosiaalisen tilan teoriaa peilataan tieteenfilosofian eri traditioihin, korostuvat tilan eri ulottuvuuksissa erilaiset käsitykset todellisuuden ja tiedon luonteesta. Empiirisessä tutkimuksessa näitä ristiriitoja tulisi pyrkiä myös ylittämään. Moniulotteinen tilan määrittely edellyttää näiden perinteiden ja teorioiden keskinäistä vuoropuhelua. Sosiaalisen tilan teoria antaa siihen yhden mallin ja työkalun