Viivästynyt käynnistyminen ja akuutti rejektio munuaisensiirrossa

Suomessa tehdään vuosittain noin 240 munuaissiirtoa. Munuaissiirtojen määrä on ollut viime vuosikymmenen aikana noususuuntainen. Munuaissiirroissa siirrettävään elimeen tulee kylmäsäilytyksen ja verenkierron avaamisen aikana vaurio, jota kutsutaan iskemia-reperfuusiovaurioksi. Tästä johtuen osalla potilaista munuaissiirteen toiminta ei käynnisty välittömästi leikkauksen jälkeen vaan potilas tarvitsee postoperatiivista dialyysihoitoa. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä viivästynyt käynnistyminen, englanniksi delayed graf function, DGF. Suomessa DGF:n yleisyys munuaissiirtopotilailla on noin 25 prosenttia. Tässä tutkielmassa on analysoitu 100 munuaissiirtopotilaan muodostama aineisto. Munuaissiirrot on tehty vuosina 2015-2016. Tutkimuksen tavoitteena selvittää mitkä tekijät munuaissiirteen vastaanottajassa, leikkauksen aikana ja seurannassa ovat yhteydessä DGF:n syntyyn. Lisäksi tarkastellaan DGF:n ja akuutin rejektion yleisyyttä ja yhteyttä aineistossamme. 29 prosenttia aineiston potilaista sai DGF:n. DGF:lle altistavia tekijöitä olivat hemodialyysi ja perioperatiivinen vuoto sekä positiivinen nestetasapaino. DGF-potilaita verratessa verrokkiryhmään huomattiin, että DGFryhmän potilaiden diureesi oli leikkauksen yhteydessä pienempi ja keskivaltimopaine sekä arteriavirtaus reperfuusion jälkeen olivat suuremmat verrattuna niihin, joilla DGF ei ilmennyt. Myös heräämö- ja kokonaissairaalahoitoaika olivat pidemmät. DGF potilaiden kreatiniiniarvot olivat 1 kuukauden ja 3 kuukauden kohdalla korkeammat kuin verrokeilla. DGF altisti selvästi akuutille rejektiolle mutta akuutteja rejektioita esiintyi myös ei-DGF –ryhmässä. Tutkimus samalla siis vahvistaa sitä käsitystä, että DGF:n syitä ja riskitekijöitä kannattaa kartoittaa ja ehkäistä, jotta munuaissiirtopotilaiden sairaalahoitoaika olisi lyhyempi ja akuutteja rejektioita tulisi vähemmän

Neutrophil gelatinase-associated lipocalin does not originate from the kidney during reperfusion in clinical renal transplantation

Background: Acute Kidney Injury (AKI) is a common clinical complication. Plasma/serum neutrophil gelatinase-associated lipocalin (NGAL) has been proposed as a rapid marker of AKI. However, NGAL is not kidney-specific. It exists in three isoforms (monomeric, homo-dimeric and hetero-dimeric). Only the monomeric isoform is produced by renal tubular cells and plasma NGAL levels are confounded by the release of all NGAL isoforms from neutrophils. Our aim was to investigate whether NGAL is released into blood from injured renal tubules. Methods: Kidney transplantation (n = 28) served as a clinical model of renal ischaemic injury. We used ELISA to measure NGAL concentrations at 2 minutes after kidney graft reperfusion in simultaneously taken samples of renal arterial and renal venous blood. Trans-renal gradients (venous-arterial) of NGAL were calculated. We performed Western blotting to distinguish between renal and non-renal NGAL isoforms. Liver-type fatty acid binding protein (LFABP) and heart-type fatty acid binding protein (HFABP) served as positive controls of proximal and distal tubular damage. Results: Significant renal release of LFABP [trans-renal gradient 8.4 (1.7-30.0) ng/ml, p = 0.005] and HFABP [trans-renal gradient 3.7 (1.1-5.0) ng/ml, p = 0.003] at 2 minutes after renal graft reperfusion indicated proximal and distal tubular damage. NGAL concentrations were comparable in renal venous and renal arterial blood. Thus, there was no trans-renal gradient of NGAL. Western blotting revealed that the renal NGAL isoform represented only 6% of the total NGAL in renal venous blood. Conclusions: Ischaemic proximal and distal tubular damage occurs in kidney transplantation without concomitant NGAL washout from the kidney graft into blood. Plasma/serum NGAL levels are confounded by the release of NGAL from neutrophils. Present results do not support the interpretation that increase in plasma NGAL is caused by release from the renal tubules.Peer reviewe