Sosiaalinen pääoma nuorisorikollisuuden näkökulmasta

Tiivistelmä. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää nuoren rikollisen sosiaalisen pääoman muodostumiseen liittyviä tekijöitä ja sosiaalisen pääoman yhteyttä nuoren rikollisuuteen. Tutkielmamme on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jossa luomme tietoa yhdistelemällä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta sekä tutkimuksia. Aineistomme pohjautuu pääosin kriminologiseen ja sosiologiseen kirjallisuuteen sekä tutkimukseen. Näkökulmamme tutkielmassa on sosiaalisen pääoman käsitteessä. Tutkielmassa määritelty sosiaalisen pääoman käsite on monimuotoinen ilmiö, josta on olemassa useita eri teorioita. Sosiaalisen pääoman käsitteen määrittelemisessä tukeudumme kolmen tunnetun teoreetikon (James J. Coleman, Robert D. Putnam ja Pierre Bourdieu) määritelmään. Näiden kolmen teoreetikon määritelmät sosiaalisesta pääomasta ovat useimmin käytettyjä aiheen tutkimuksissa. Rikollisuuden problematiikka on myös oleellisessa osassa tutkielmassamme käsitteiden muodossa. Kirjallisuuskatsaus osoittaa, että sosiaaliset verkostot ovat merkittävässä asemassa nuoren sosiaalisen pääoman muodostumisessa. Läheiset sosiaaliset suhteet ovat positiivisessa yhteydessä sosiaalisen pääoman muodostumisen kannalta sukupuolesta riippumatta. Tytöt kuitenkin omaavat sosiaalisia suhteita poikia enemmän. Nuorilla rikollisilla sosiaalisten suhteiden verkosto on jäänyt väljäksi, jonka vuoksi sosiaalinen pääoma on niukempi. Heikolla sosiaalisella pääomalla on havaittu olevan yhteys rikolliseen eli antisosiaaliseen käytökseen. Sosiaalisen pääoman tekijöistä perhe, koulu ja vertaisryhmä toimivat joko rikollisuutta ehkäisevänä tai riskiä lisäävänä tekijöinä. Vanhempien ja opettajan antama kontrolli ja tuki ovat positiivisia sosiaalisen pääoman vaikuttajia, joilla voidaan ehkäistä riskiä rikollisuuteen. Koulun ja opettajan tuki nousevat erityisen tärkeiksi silloin, kun nuoren saama tuki muualta on heikkoa. Tyypillistä nuorten rikollisuudelle on sen tapahtuminen ryhmässä. Ryhmät voivat välittää joko negatiivista tai positiivista sosiaalista pääomaa eli toimia hyväksyvästi rikosten tekemiselle tai päinvastoin. Nuoren omat asenteet rikosten tekoa kohtaan ja ryhmästä saadut vaikutteet ovat yhteydessä siihen, alkaako nuori tehdä rikoksia