Kansalaisten ehdokkuuspäätös, palkkiot ja valittujen poliitikkojen kyvykkyys

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Taloustieteellisen tutkimuksen keskeisimpiä tutkimuskohteita on yksittäisten poliittisten päätösten taloudellinen järkevyys. Sen sijaan harvemmin otetaan kantaa poliittisten päätösten tekijöiden, poliitikkojen, laatuun. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kansalaisten ehdokkuuspäätöstä teoreettisesti ja empiirisesti. Lukujen 2 ja 3 teoreettisena analyysikehikkona ovat citizen-candidate –mallit, joissa kansalaiset valitsevat keskuudestaan poliitikot. Citizen-candidate –mallien keskeisiä rakennuspalikoita ovat politiikasta saatavat palkkiot, kansalaisten saamat työtulot politiikan ulkopuolelta, oletus kansalaisten kyvykkyyden jakautumisesta sekä signalointi. Osoittautuu, että jos kansalaiset tietävät jo ennen ehdokkuuspäätöstään, onko heillä vaalimenestyksen mahdollisuutta, on heikommilla (pienituloisemmilla) kansalaisilla suhteellinen etu vaaleissa. Tämä johtuu siitä, että pienituloiselle ehdokkaalle vaalivoitosta koituva hyöty on suurempi kuin suurituloiselle. Tällöin myös kampanjakustannusten laskeminen tai politiikasta saatavien palkkioiden nostaminen nostaa yksikäsitteisesti ehdokkaiden keskimääräistä kyvykkyyttä. Jos taas kampanjointi on informatiivista kyvykkyyden suhteen – eli jos vaalimenestyksen todennäköisyys on ehdokkaan kyvykkyyden kasvava funktio, on lähtötilanteesta riippuen mahdollista, että politiikasta saatavien palkkioiden nostaminen nostaa ehdokkaiden keskimääräistä kyvykkyyttä, laskee sitä tai on mahdollista, että ehdokkaiden keskimääräinen kyvykkyys pysyy ennallaan. Lisäksi osoittautuu, että koska istuva kabinetti vaikuttaa tulevien kabinettien palkkioihin, on mahdollista, että kabinettien kyvykkyydessä on polkuriippuvuutta; heikko kabinetti menneisyydessä voi aiheuttaa heikon kabinetin tulevaisuudessa. Puolueiden rooli on mahdollisesti hyvinvointia parantava, koska ne rajoittavat ehdokkaiden määrää ja pyrkivät valikoimaan halukkaista ehdokkaista parhaat virallisiksi ehdokkaikseen. Tutkielman neljännessä luvussa tarkastellaan edellisten lukujen teoreettisten käsitteiden avulla sitä, minkälaisessa tasapainossa suomalainen politiikka on. Aineistona on käytetty vuoden 2003 eduskuntavaalien ehdokkaiden saamia äänimääriä sekä ehdokkaiden sosioekonomista asemaa kuvaavia taustamuuttujia (ammatti, koulutus, ikä, sukupuoli). Luvussa esitellään ensin menetelmä, jolla äänimäärä normeerataan siten, että ehdokkaan äänimäärää verrataan muihin ehdokkaisiin samalla listalla. Osoittautuu, että ehdokkaan saama normeerattu äänimäärä korreloi positiivisesti sosioekonomisen aseman kanssa. Istuvat ehdokkaat saavat kuitenkin odotusarvoisesti huomattavasti enemmän ääniä, kuin kukaan haastaja. Mikäli sosioekonominen aseman avulla arvioitu kyvykkyys politiikan ulkopuolella ja kyvykkyys politiikassa korreloivat keskenään, viittaa tämä signaalin kohtuulliseen laadukkuuteen – kyvykkäämmät ehdokkaat saavat odotusarvoisesti enemmän ääniä kuin vähemmän kyvykkäät. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat: Caselli, F. – Morelli, M. (2004): Bad Politicians. Journal of Public Economics, 88, 759-782. Poutvaara P. – Takalo T. (2007): Candidate Quality. Journal of International Tax and Finance, 14, 7-27