Large-Scale Calculations of the Double-Beta Decay of 76Ge, 130Te, 136Xe, and 150Nd in the Deformed Self-Consistent Skyrme Quasiparticle Random-Phase Approximation

We use the axially-deformed Skyrme Quasiparticle Random-Phase Approximation (QRPA) together with the SkM* energy-density functional, both as originally presented and with the time-odd part adjusted to reproduce the Gamow-Teller resonance energy in 208Pb, to calculate the matrix elements governing the neutrinoless double-beta decay of 76Ge, 130Te, 136Xe, and 150Nd. Our matrix elements in 130Te and 136Xe are significantly smaller than those of previous QRPA calculations, primarily because of the difference in pairing or deformation between the initial and final nuclei. In 76Ge and 150Nd our results are similar to those of less computationally intensive QRPA calculations. We suspect the 76Ge result, however, because we are forced to use a spherical ground-state, even though the HFB indicates a deformed minimum.Comment: 9 pages, 4 figure

Influence of intraspecific relationships on the allocation of temporal resources in the lekking ruff, Calidris pugnax

Abstract. Alternative Reproductive Tactics (ARTs) are utilized by animals of both sex to optimize their reproductive success in an intrasexually competitive environment where they are unable to prevail through use of the predominant tactic for obtaining mates. Often manifested as subtle differences in physical size, species where distinct genetically fixed morphological differences are associated with specific tactics are rare. The ruff (Calidris pugnax), a lekking palearctic wader, exhibits three fixed morphs (territorial and combative “independents”, cooperative and non-aggressive “satellites” and the female mimicking “faeders”) with distinct morphologies and reproductive behaviours which have their reproductive success interwoven to one-another on the leks. This diversity creates intricate connections between the morphs and sexes, giving rise to a web of influential relationships that have not been investigated thoroughly. These relationships were explored through utilization of stand-alone cameras to obtain precise information on the time use and reproductive success of male morphs and females and the evolution of their time investment throughout the lekking season. The degree of influence morphs and sexes exerted on the allocation of temporal resources by others through their own corresponding time investment was particularly investigated. The gradual progress of the female receptivity eventually resulting in a rapid copulatory peak was described, as well as and the central role of the time investment by dominant males on the attractiveness of a lek, both to females and other males alike. Indications of a more complex role of the satellite males in the overall success of a lek were identified, suggesting of even greater intricacy in the connections between the morphs

Bioenergy consumption and biogas potential in Cambodian households

&nbsp; Residential bioenergy consumption and bioenergy resources based on by-products of residential agricultural production and animal husbandry have been analyzed statistically, based on a nationwide residential livelihood and energy survey conducted in Cambodia in 2009. Furthermore, the potential for biomethanation, residential biogas consumption and small-scale power generation for non-electrified rural areas has been assessed. Household potential of biogas substrates in Cambodia, based on nationally representative data has not been presented earlier. This paper proposes mixtures of substrates for biogas production for various livelihood zones of Cambodia. The occurrence of biomass suitable for biomethanation is most favorable in unelectrified rural areas, except for fishing villages. The theoretical daily biogas potential from animal dung and rice husk appears to be promising for households in unelectrified rural villages, both for household digesters and units designed for small-scale electricity generation. Theoretical CH4 content of biogas was 63.9% and specific biogas yield 0.41 Nm3/kg for households in unelectrified villages. Based on the survey, the energy content of biogas potential is 25.5 PJ per year. This study shows that biogas has nationally significant technical potential in Cambodia. </p

Moving Beyond Co-Construction of Knowledge to Enable Self‑Determination

It is increasingly recognised that co-construction of knowledge which brings together researcher-derived understanding, with local, practitioner or non-researcher understanding is necessary to address current global challenges. Emerging empirical evidence suggests challenges remain in bridging across scales and ensuring inclusion of the marginalised. It is unclear whether espoused approaches are in practice enhancing the wellbeing of those currently on the front lines of ecological, social and political crises, or, whether they are inadvertently increasing inequality. In this article, we explore co-construction from our experience as embedded researcher–practitioners through two case studies: the ecological restoration of fisheries by the Skolt Sámi in Finland, and the conservation of agro-ecological and forest management practices by peasant communities in Paraguay. We challenge the idea that co-construction of knowledge is sufficient to engage with regressive institutional and political dynamics that continue to marginalise, arguing for a focus on self-determination to be the foundation for co-construction

Jäätikkömäiset muodostumat Moreux-kraatterin ja Protonilus Mensaen alueella

Tiivistelmä. Pro Gradu-tutkielmassa kartoitetaan Marsin Protonilus Mensaen ja Moreux-kraatterin alueelta löytyviä jäätikkömäisiä kohteita. Alue sijaitsee Marsin dikotomiarajalla, joka sisältää runsaasti merkkejä amatsoonisella aikakaudella tapahtuneesta jäätiköitymisestä. Protonilus Mensaen alueelta tehdyissä aiemmissa tutkimuksissa on löydetty paljon merkkejä jäätä sisältävistä laattamaisista LDA-muodostumista ja laaksojen pohjia täyttävistä LVF-muodostumista [Squyres 1978, 1979] ja [Levy et al. 2010]. Kyseistä aluetta ei ole kuitenkaan aiemmin kartoitettu laaja-alaisesti uuden sukupolven avaruusluotaimien tuottamaa kuvamateriaalia hyödyntäen. Tämän työn päämääränä on ollut kartoittaa Protonilus Mensaen alue uuden sukupolven Mars Global Surveyor-, Mars Express-, Mars Reconnaissance Orbiter- ja Mars Odyssey-luotaimien tuottaman kuvamateriaalin avulla. Työssä on etsitty merkkejä mahdollisesti eri aikakausina toimineista jäätiköitymisprosesseista. Toisen mielenkiintoisen tutkimusaiheen muodostavat merkit veden virtauksesta alueella. Lisäksi tutkielmassa käydään läpi veden ja jään historiaa, koska niiden merkitys Marsin historiassa on koko ajan kasvanut. Tämän vuoksi on tärkeää käydä läpi, kuinka nykyinen käsityksemme Marsin vedestä on muodostunut. Tämän tutkielman myötä lukija saa kattavan käsityksen Marsin veden historiasta sekä nykyhetkestä. Tutkimuksen aineistona käytetään erityisesti Mars Odyssey-luotaimen Mola-instrumentin tuottamaa topografiatietoja sekä muiden luotaimien CTX-, HiRISE- ja HRSC-kameroiden tuottamaa kuvamateriaalia. Mars Reconnaissance Orbiter-luotaimen CTX-kameran tarkat ja hyvälaatuiset kuvat ovat toimineet kartoituksen pohjamateriaalina. CTX-instrumentin avulla Protonilus Mensaen aluetta voidaan tutkia noin kuuden metrin resoluutiolla. HiRISE- ja HRSC-kameroiden tarkempia ja yksityiskohtaisempia kuvia on käytetty alueilta, joista niitä on ollut saatavilla. Topografiatiedon avulla on mahdollista ymmärtää alueen jäätikkömäisten muodostumien liikettä sekä merkkejä veden virtauksesta. Tutkielman historiaosuudessa on käytetty hyväksi aiempien tutkimusryhmien tuloksia 1970-luvulta 2010-luvulle. Kartoituksessa pääasiallisena työkaluna on käytetty ArcGis-kartoitusohjelmaa, jonka avulla voidaan kartoittaa tehokkaasti laajoja alueita. Pienempiä alueita kartoitettaessa on käytetty myös Photoshop-kuvankäsittelyohjelmaa. Kartoituksessa Marsin Protonilus Mensaen alueelta löytyi paljon jäätikkömäisiä muodostumia. Laattamaiset LDA-muodostumat keskittyvät sirpaloituneelle ylänköalueelle ja Moreux-kraatterin keskuskohouman ympärille. Protonilus Mensae-alueen vuorien ympärille on muodostunut vaihtelevan kokoisia LDA-muodostumia. Tutkitulta alueelta löydetyt LVF-muodostumat keskittyvät sirpaloituneen ylänköalueen laaksoihin ja noaakkisella ylänköalueella vanhoihin virtausuomiin. Kraattereiden täytteitä eli CCF-muodostumia löytyy jokaisen kraatterin pohjalta. Noaakkiselta ylänköalueelta löydettiin yksi muinainen kraatterijärvi, josta on lähtenyt uoma kohti alempana sijaitsevia alueita. Jäätikkömäiset muodostumat ovat sijoittuneet topografisesti usean kilometrin skaalalle. Merkkejä jään sublimoitumisesta löytyy jokaisesta Protonilus Mensaen geologisesta yksiköstä. Tehdyn Pro gradu-tutkielman pohjalta voidaan todeta, että Moreux-kraatterin ympäristö ja Protonilus Mensae-alue on kokenut merkittävän jäätiköitymisjakson myöhäisellä amatsoonisella aikakaudella. Yhteneviin tuloksiin ovat päätyneet useat dikotomiaraja-aluetta tutkineet työryhmät [Baker et al, 2010]; [Kress and Head, 2008]; [Morgan et al, 2009]. Jäätikkömäisten muodostumien ajoittaminen kraatterilaskujen perusteella on epävarmaa, koska Marsin olosuhteet voivat muuttua merkittävästi suhteellisen lyhyessä ajassa. Olosuhteiden muutokset vaikuttavat jään säilymiseen sekä sen kykyyn edetä. Edellä mainitut tekivät vaikuttavat siten, että kraattereiden tuhoutumisnopeus voi vaihdella merkittävästi. Protonilus Mensaen alueella on tapahtunut ainakin kaksi eri jäätiköitymisjaksoa. Laajempi jäätiköityminen on synnyttänyt puhkaisun Moreux-kraatteriin. Puhkaisun aiheuttaneet LDA- ja LVF-muodostumat ovat pahasti erodoituneet. Myöhäisempi jäätiköityminen ei ole edennyt yhtä pitkälle. Laajempi jäätiköitymisjakso on voinut esiintyä samoihin aikoihin kuin hespeerisen ajan suuret tulvat. Nestemäinen vesi on voinut olla merkittävä tekijä laajempien LDA- ja LVF-muodostumien synnyssä. Amatsoonisella aikakaudella tapahtunut jäätiköityminen on kuitenkin ollut paikallista ja jäätiköityminen on vaatinut juuri sopivat olosuhteet. Jäätä on kertynyt etenkin kraattereihin, vuorien rinteille ja laaksoihin. Alueelta läydetyt LDA-, LVF- ja CCF-muodostumat ovat hyvin samankaltaisia kuin muiltakin alueilta löytyneet vastaavat muodostumat. Niiden syntymekanismi on luultavasti ainakin osittain identtinen. Tutkittu alue on täynnä pieniä mielenkiintoisia jäätikkömäisiä muodostumia, joiden tutkimiseen tulevaisuudessa kannattaa panostaa. Erityisesti muinaisen kraatterijärven myöhäisen jäätiköitymisprosessin tutkiminen tarkemmin olisi hyvin mielenkiintoista. Sirpaloituneen ylängön LDA- ja LVF-muodostumien keskinäisten vuorovaikutusten tutkiminen vaatisi nykyistä tarkempaa topografia- ja kuvamateriaalia. Virtausalueelta löytynyt kuivunut allas tulisi kuvata tarkemmilla kameroilla, koska allas vaikuttaa olevan alueen viimeisin nestemäisen veden aiheuttama muodostuma

Saanko leikkiä saamelaisuudella?:saamelaisen pelisuunnittelun haasteet, mahdollisuudet ja käytännön kysymykset

Tiivistelmä. Tämä tutkielma on saamelaisen kulttuurin oppiaineen opinnäytetyö. Sen tarkoitus on tarkastella saamelaista pelisuunnittelua pelisuunnittelijan näkökulmasta sekä käsitellä saamelaisuuden pelillistämiseen liittyviä haasteita, mahdollisuuksia ja käytännön kysymyksiä. Tutkimuksen taustalla ovat kysymykset popularisoinnista ja tiedon lisäämisestä saamelaisuudesta. Valtaväestöillä on usein puutteelliset tiedot saamelaisesta kulttuurista ja saamelaisuuteen liittyvien kysymysten taustoista. Tietovaje puolestaan on omiaan kontribuoimaan saamelaisuuteen liittyviä yhteiskunnallisia ongelmia. Tutkielmassa ehdotan saamelaista pelisuunnittelua yhdeksi tavaksi lisätä — tai pikemminkin yleistajuistaa jo olemassa olevaa — tietoa saamelaisuudesta. Popularisoivia saamelaisteemaisia pelejä on toistaiseksi vähän. Tämän vuoksi olen itse työstänyt oman saamelaisteemaisen peliprojektin Giehtaruohttasa Boazokeaisárin — jota analysoin tässä opinnäytetyössä jo olemassa olevien saamelaisteemaisten pelien ohella. Hyödynnän aineistonani myös haastatteluja. Haastateltavia ovat Gieku ry:n jäsenet, Käsivarren poronhoidon parissa työskentelevät ihmiset ja Saamelaiskäräjien Nuorisoneuvosto 2018–2020 Dihtosis-hankkeineen. Haastateltavilta kysyn näkemyksiä saamelaisuuden pelillistämisestä ja tiedottamisesta sekä heille tärkeistä asioista. Tutkielmani osoittaa konsultoinnin ja osallistamisen saamelaisen pelisuunnittelun ydinmenetelmiksi. Lisäksi saamelaiseen pelisuunnitteluun liittyvät kysymykset kulttuurisesta omimisesta. Popularisoivien pelien tapauksessa haasteina saamelaisessa pelisuunnittelussa ovat myös kohdeyleisön rajaus ja rahallinen hyötyminen pelistä. Tämä tutkielma tuloksineen on pioneerityö saamelaisessa pelitutkimuksessa, sillä aiempaa tutkimusta aiheesta on tehnyt vain Outi Laiti pro gradu -työssään (2016). Tämän pohjana olivat digitaaliset pelit, kun taas omani keskiössä ovat fyysiset pelit, kuten lauta- ja korttipelit. Tutkielmani luo osaltaan pohjaa tulevaisuuden saamelaiselle pelitutkimukselle.Abstract. This is a master’s thesis of sámi culture. The thesis aims to examine sámi game designing from game developers point of view and to address challenges, opportunities and practical issues around sámi game designing. The thesis is connected to the issues regarding the popularization of indigenous studies and to questions how to raise public awareness of indigenous knowledge. In Finland, the lack of awareness of sámi culture and sámi history for one’s part is often contributing to societal tensions regarding sámi issues. In this thesis I am suggesting sámi game designing as a one method of raising awareness of sámi culture. So far, there are still few games representing sámi people. This is the main reason I have joined sámi game designing myself and developed my own sámi game project called Giehtaruohttasa Boazokeaisár — The Reindeer Emperor of Enontekiö area. In my thesis, I am analyzing this game project of mine along with other already existing sámi game projects. I have also interviewed different people and stakeholders in this thesis. The stakeholders are: 1) members of Gieku ry — a sámi student organization of University of Oulu. 2) People working with or around reindeer herding in Enontekiö municipality, Finland. 3) Youth council of Finnish Sámi parliament. 4) Project worker of Dihtosis project of Sámi Youth council and Nuorten Akatemia. The interviewees discussed about sámi game designing and about other issues they considered important. This thesis points out the importance of participation and consultation in sámi game designing. It also highlights the issues regarding cultural appropriation in sámi game designing. In case of popularizing games, one of the main challenge in sámi game designing is how to limit the games target audience and how to gain monetary benefits from the game in financial and ethical sense. This thesis along with its results is one of the pioneering works of sámi game research. There are no earlier research with such topics, except Outi Laiti’s másters thesis (2016). Laiti’s topic however, concentrated on digital games whereas mine is focused on physical games such as board- and card games

Distinguishing Driver and Passenger Mutations in an Evolutionary History Categorized by Interference

In many biological scenarios, from the development of drug resistance in pathogens to the progression of healthy cells toward cancer, quantifying the selection acting on observed mutations is a central question. One difficulty in answering this question is the complexity of the background upon which mutations can arise, with multiple potential interactions between genetic loci. We here present a method for discerning selection from a population history that accounts for interference between mutations. Given sequences sampled from multiple time points in the history of a population, we infer selection at each locus by maximizing a likelihood function derived from a multilocus evolution model. We apply the method to the question of distinguishing between loci where new mutations are under positive selection (drivers) and loci that emit neutral mutations (passengers) in a Wright–Fisher model of evolution. Relative to an otherwise equivalent method in which the genetic background of mutations was ignored, our method inferred selection coefficients more accurately for both driver mutations evolving under clonal interference and passenger mutations reaching fixation in the population through genetic drift or hitchhiking. In a population history recorded by 750 sets of sequences of 100 individuals taken at intervals of 100 generations, a set of 50 loci were divided into drivers and passengers with a mean accuracy of >0.95 across a range of numbers of driver loci. The potential application of our model, either in full or in part, to a range of biological systems, is discussed