Peruskouluikäisten fyysinen aktiivisuus välitunneilla

Tiivistelmä. Fyysinen aktiivisuus tukee lapsen ja nuoren kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä. Kasvun ja kehityksen tukemisen lisäksi fyysinen aktiivisuus vaikuttaa joko suoraan tai välillisesti terveyteen ja hyvinvointiin. Fyysisen aktiivisuuden määrän vähentyminen on kansainvälinen ilmiö, jonka aiheuttamiin haittoihin pyritään aktiivisesti puuttumaan esimerkiksi lisäämällä liikuntaa koulupäivän aikana sekä välttämällä pitkiä istumisjaksoja. Tutkielman tavoitteena on kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tavoin vastata tutkimuskysymyksiin: Miten liikuntamotivaatio vaikuttaa fyysiseen aktiivisuuteen? Miten välitunneilla voidaan edistää peruskouluikäisten fyysistä aktiivisuutta? Tarkastelen tutkimuskysymyksiä fyysisen aktiivisuuden, liikuntamotivaation, sekä välituntiympäristön viitekehyksestä. Opetushallituksen (2016) mukaan peruskoulun liikuntakasvatuksen tavoitteena on kasvattaa liikuntaan ja liikunnan avulla. Koululiikunnan avulla pyritään tukemaan kouluikäisten kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä, sekä luomaan kouluikäisille edellytyksiä omaksua liikunnallisesti aktiivinen elämäntapa (Opetushallitus, 2016, 148, 273). Koulun liikuntatuntien lisäksi koululiikuntaan lukeutuu myös välituntiliikunta. Peruskouluikäisten lasten ja nuorten on mahdollista liikkua välituntien aikana jopa yli tunti päivässä, joten välituntien aikaisella liikkumisella voi olla merkittäviä vaikutuksia päivittäiseen fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärään. Välitunnit ovat opetuksesta vapaata aikaa, joten omaehtoiseen liikkumiseen vaikuttavat tekijät nousevat merkitykselliseen asemaan. Tutkielmassani selvitin, että liikuntamotivaatio liittyy keskeisesti halukkuuteen liikkua. Psykologisten perustarpeiden tyydyttyminen liikunnan parissa on yhteydessä sisäisen motivaation syntymiselle sekä tehtäväsuuntautuneisuudelle. Fyysistä aktiivisuutta välitunneilla on mahdollista edistää fyysisen ympäristön kautta esimerkiksi liikuntaan innostavilla tiloilla sekä asianmukaisilla ja riittävillä liikuntavälineillä. Vaikka fyysinen ympäristö mahdollistaa liikkumisen, sosiaaliset suhteet ja esimerkiksi pelko noloudesta voi estää liikkumista. Oppilaiden kuuleminen, kuunteleminen ja osallistaminen päätöksentekoon on tärkeää, jotta voidaan kehittää sellaisia välitunteja, jotka innostavat ja aktivoivat peruskouluikäiset liikkumaan

”Välitunneilla on tylsää.”:yläkoululaisten ajatuksia välituntiliikunnan kehittämiseksi

Tiivistelmä. Tutkimusten mukaan nuorten fyysinen aktiivisuus on kansainvälisesti vähentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Nuorten liikkumattomuus on haaste, jota voidaan pyrkiä ratkaisemaan huomioimalla liikuntaharrastuksen lisäksi riittävä fyysinen aktiivisuus koulupäivän aikana. Yläkoulun oppilaat viettävät välitunneilla enemmän aikaa kuin minkään yksittäisen oppiaineen parissa, joten välituntien aikainen liikkuminen voi nousta merkittävään rooliin riittävän päivittäisen kokonaisaktiivisuuden kerryttämisessä. Tässä pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan yläkouluikäisten käsityksiä välituntiliikunnasta ja kuvataan yläkouluikäisten välituntiliikkumiseen vaikuttavia tekijöitä. Sen lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten välitunteja voitaisiin kehittää, jotta ne kannustaisivat yläkouluikäisiä liikkumaan. Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2020 osana Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan toteuttamaa Oppimista liikkumalla -kehittämishanketta, jonka yhtenä tavoitteena oli vahvistaa yläkoulujen fyysisesti aktiivista toimintakulttuuria. Tutkimusaineisto (n= 1315) muodostui kahdeksan yläkoulun oppilaiden kyselylomakkeiden vastauksista. Tutkittavista tyttöjä oli 654 ja poikia 661. Kyselylomakeaineiston avoimet kysymykset analysoitiin aluksi kvalitatiivista teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyödyntäen. Laadullisen analyysin jatkumona aineiston analyysissä käytettiin ristiintaulukointimenetelmää. Tutkimustulokset osoittivat, että yläkouluikäisten välituntiliikkumiseen vaikuttavat välituntien aikaiset toimintamahdollisuudet, kaverit, välituntien rakenne sekä välituntitilat ja -välineet. Yläkouluikäisten vastauksista voidaan päätellä, että välitunneilla ei ole kaikille mieleistä tekemistä tai riittävästi erilaisia liikkumaan innostavia toimintamahdollisuuksia. Kavereiden vaikutus yläkouluikäisten välituntien viettotapoihin on merkittävä ja etenkin tytöt korostavat kavereiden vaikutusta liikkumiseensa. Yläkouluikäisten välituntien aikaista liikkumista voisikin edistää yhdessä toteutettava liikkuminen. Tulosten mukaan yläkouluikäisten käsitykset välituntiliikkumisesta ovat ristiriitaiset. Kaikki yläkoululaiset eivät ole kiinnostuneita liikkumaan välituntien aikana, vaan välitunneilla haluttaisiin mieluummin levätä ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Samaan aikaan kuitenkin suuri osa yläkouluikäisistä haluaisi viettää välitunnit jollain tavalla liikkuen. On tärkeää pohtia, millä tavalla yläkouluikäisiä voisi motivoida edes vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen välituntien aikana silloin, kun kaveritkaan eivät halua liikkua ja välitunneilla ei ole mieleistä tekemistä. Liike välitunneilla voisi lisääntyä, mikäli yläkouluikäisillä olisi enemmän mieleisiä toiminnan mahdollisuuksia. Jatkossa olisi tarpeellista tutkia, millaiset välituntien aikaiset yhdessä kavereiden kanssa toteutettavat liikkumista sisältävät toiminnot innostavat yläkoululaista ja tuovat nuorten kaipaamaa lepoa oppituntien aikaisesta opiskelusta

Are non-responders in a quitline evaluation more likely to be smokers?

BACKGROUND: In evaluation of smoking cessation programs including surveys and clinical trials the tradition has been to treat non-responders as smokers. The aim of this paper is to assess smoking behaviour of non-responders in an evaluation of the Swedish national tobacco cessation quitline a nation-wide, free of charge service. METHODS: A telephone interview survey with a sample of people not participating in the original follow-up. The study population comprised callers to the Swedish quitline who had consented to participate in a 12 month follow-up but had failed to respond. A sample of 84 (18% of all non-responders) was included. The main outcome measures were self-reported smoking behaviour at the time of the interview and at the time of the routine follow-up. Also, reasons for not responding to the original follow-up questionnaire were assessed. For statistical comparison between groups we used Fischer's exact test, odds ratios (OR) and 95% confidence intervals (CI) on proportions and OR. RESULTS: Thirty-nine percent reported to have been smoke-free at the time they received the original questionnaire compared with 31% of responders in the original study population. The two most common reasons stated for not having returned the original questionnaire was claiming that they had returned it (35%) and that they had not received the questionnaire (20%). Non-responders were somewhat younger and were to a higher degree smoke-free when they first called the quitline. CONCLUSION: Treating non-responders as smokers in smoking cessation research may underestimate the true effect of cessation treatment

Guidance on noncorticosteroid systemic immunomodulatory therapy in noninfectious uveitis: fundamentals of care for uveitis (focus) initiative

Topic: An international, expert-led consensus initiative to develop systematic, evidence-based recommendations for the treatment of noninfectious uveitis in the era of biologics. Clinical Relevance: The availability of biologic agents for the treatment of human eye disease has altered practice patterns for the management of noninfectious uveitis. Current guidelines are insufficient to assure optimal use of noncorticosteroid systemic immunomodulatory agents. Methods: An international expert steering committee comprising 9 uveitis specialists (including both ophthalmologists and rheumatologists) identified clinical questions and, together with 6 bibliographic fellows trained in uveitis, conducted a Preferred Reporting Items for Systematic Reviews and Meta-Analyses protocol systematic reviewof the literature (English language studies from January 1996 through June 2016; Medline [OVID], the Central Cochrane library, EMBASE,CINAHL,SCOPUS,BIOSIS, andWeb of Science). Publications included randomized controlled trials, prospective and retrospective studies with sufficient follow-up, case series with 15 cases or more, peer-reviewed articles, and hand-searched conference abstracts from key conferences. The proposed statements were circulated among 130 international uveitis experts for review.Atotal of 44 globally representativegroupmembersmet in late 2016 to refine these guidelines using a modified Delphi technique and assigned Oxford levels of evidence. Results: In total, 10 questions were addressed resulting in 21 evidence-based guidance statements covering the following topics: when to start noncorticosteroid immunomodulatory therapy, including both biologic and nonbiologic agents; what data to collect before treatment; when to modify or withdraw treatment; how to select agents based on individual efficacy and safety profiles; and evidence in specific uveitic conditions. Shared decision-making, communication among providers and safety monitoring also were addressed as part of the recommendations. Pharmacoeconomic considerations were not addressed. Conclusions: Consensus guidelines were developed based on published literature, expert opinion, and practical experience to bridge the gap between clinical needs and medical evidence to support the treatment of patients with noninfectious uveitis with noncorticosteroid immunomodulatory agents

Distribution and seasonality of rhinovirus and other respiratory viruses in a cross-section of asthmatic children in Trinidad, West Indies

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Childhood asthma in the Caribbean is advancing in prevalence and morbidity. Though viral respiratory tract infections are reported triggers for exacerbations, information on these infections with asthma is sparse in Caribbean territories. We examined the distribution of respiratory viruses and their association with seasons in acute and stable asthmatic children in Trinidad.</p> <p>Methods</p> <p>In a cross-sectional study of 70 wheezing children attending the emergency department for nebulisation and 80 stable control subjects (2 to 16 yr of age) in the asthma clinic, nasal specimens were collected during the dry (<it>n </it>= 38, January to May) and rainy (<it>n </it>= 112, June to December) seasons. A multitarget, sensitive, specific high-throughput Respiratory MultiCode assay tested for respiratory-virus sequences for eight distinct groups: human rhinovirus, respiratory syncytial virus, parainfluenza virus, influenza virus, metapneumovirus, adenovirus, coronavirus, and enterovirus.</p> <p>Results</p> <p>Wheezing children had a higher [χ²= 5.561, <it>p </it>= 0.018] prevalence of respiratory viruses compared with stabilized asthmatics (34.3% (24) versus (vs.) 17.5% (14)). Acute asthmatics were thrice as likely to be infected with a respiratory virus (OR = 2.5, 95% CI = 1.2 – 5.3). The predominant pathogens detected in acute versus stable asthmatics were the rhinovirus (RV) (<it>n </it>= 18, 25.7% vs. <it>n </it>= 7, 8.8%; <it>p </it>= 0.005), respiratory syncytial virus B (RSV B) (<it>n </it>= 2, 2.9% vs. <it>n </it>= 4, 5.0%), and enterovirus (<it>n </it>= 1, 1.4% vs. <it>n </it>= 2, 2.5%). Strong odds for rhinoviral infection were observed among nebulised children compared with stable asthmatics (<it>p </it>= 0.005, OR = 3.6, 95% CI = 1.4 – 9.3,). RV was prevalent throughout the year (Dry, <it>n </it>= 6, 15.8%; Rainy, <it>n </it>= 19, 17.0%) and without seasonal association [χ²= 0.028, <it>p </it>= 0.867]. However it was the most frequently detected virus [Dry = 6/10, (60.0%); Rainy = 19/28, (67.9%)] in both seasons.</p> <p>Conclusion</p> <p>Emergent wheezing illnesses during childhood can be linked to infection with rhinovirus in Trinidad's tropical environment. Viral-induced exacerbations of asthma are independent of seasons in this tropical climate. Further clinical and virology investigations are recommended on the role of infections with the rhinovirus in Caribbean childhood wheeze.</p

Guidance on Noncorticosteroid Systemic Immunomodulatory Therapy in Noninfectious Uveitis: Fundamentals Of Care for UveitiS (FOCUS) Initiative

Topic: An international, expert-led consensus initiative to develop systematic, evidence-based recommendations for the treatment of noninfectious uveitis in the era of biologics. Clinical Relevance: The availability of biologic agents for the treatment of human eye disease has altered practice patterns for the management of noninfectious uveitis. Current guidelines are insufficient to assure optimal use of noncorticosteroid systemic immunomodulatory agents. Methods: An international expert steering committee comprising 9 uveitis specialists (including both ophthalmologists and rheumatologists) identified clinical questions and, together with 6 bibliographic fellows trained in uveitis, conducted a Preferred Reporting Items for Systematic Reviews and Meta-Analyses protocol systematic review of the literature (English language studies from January 1996 through June 2016; Medline [OVID], the Central Cochrane library, EMBASE, CINAHL, SCOPUS, BIOSIS, and Web of Science). Publications included randomized controlled trials, prospective and retrospective studies with sufficient follow-up, case series with 15 cases or more, peer-reviewed articles, and hand-searched conference abstracts from key conferences. The proposed statements were circulated among 130 international uveitis experts for review. A total of 44 globally representative group members met in late 2016 to refine these guidelines using a modified Delphi technique and assigned Oxford levels of evidence. Results: In total, 10 questions were addressed resulting in 21 evidence-based guidance statements covering the following topics: when to start noncorticosteroid immunomodulatory therapy, including both biologic and nonbiologic agents; what data to collect before treatment; when to modify or withdraw treatment; how to select agents based on individual efficacy and safety profiles; and evidence in specific uveitic conditions. Shared decision-making, communication among providers and safety monitoring also were addressed as part of the recommendations. Pharmacoeconomic considerations were not addressed. Conclusions: Consensus guidelines were developed based on published literature, expert opinion, and practical experience to bridge the gap between clinical needs and medical evidence to support the treatment of patients with noninfectious uveitis with noncorticosteroid immunomodulatory agents

Systematic review with meta-analysis of the epidemiological evidence relating smoking to COPD, chronic bronchitis and emphysema

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Smoking is a known cause of the outcomes COPD, chronic bronchitis (CB) and emphysema, but no previous systematic review exists. We summarize evidence for various smoking indices.</p> <p>Methods</p> <p>Based on MEDLINE searches and other sources we obtained papers published to 2006 describing epidemiological studies relating incidence or prevalence of these outcomes to smoking. Studies in children or adolescents, or in populations at high respiratory disease risk or with co-existing diseases were excluded. Study-specific data were extracted on design, exposures and outcomes considered, and confounder adjustment. For each outcome RRs/ORs and 95% CIs were extracted for ever, current and ex smoking and various dose response indices, and meta-analyses and meta-regressions conducted to determine how relationships were modified by various study and RR characteristics.</p> <p>Results</p> <p>Of 218 studies identified, 133 provide data for COPD, 101 for CB and 28 for emphysema. RR estimates are markedly heterogeneous. Based on random-effects meta-analyses of most-adjusted RR/ORs, estimates are elevated for ever smoking (COPD 2.89, CI 2.63-3.17, n = 129 RRs; CB 2.69, 2.50-2.90, n = 114; emphysema 4.51, 3.38-6.02, n = 28), current smoking (COPD 3.51, 3.08-3.99; CB 3.41, 3.13-3.72; emphysema 4.87, 2.83-8.41) and ex smoking (COPD 2.35, 2.11-2.63; CB 1.63, 1.50-1.78; emphysema 3.52, 2.51-4.94). For COPD, RRs are higher for males, for studies conducted in North America, for cigarette smoking rather than any product smoking, and where the unexposed base is never smoking any product, and are markedly lower when asthma is included in the COPD definition. Variations by sex, continent, smoking product and unexposed group are in the same direction for CB, but less clearly demonstrated. For all outcomes RRs are higher when based on mortality, and for COPD are markedly lower when based on lung function. For all outcomes, risk increases with amount smoked and pack-years. Limited data show risk decreases with increasing starting age for COPD and CB and with increasing quitting duration for COPD. No clear relationship is seen with duration of smoking.</p> <p>Conclusions</p> <p>The results confirm and quantify the causal relationships with smoking.</p