Kerrostalo Oulun Höyhtyään

Tiivistelmä. Kandidaatintyössä suunnittelin tiilirakenteisen asuinkerrostalon Höyhtyän kaupunginosaan Oulussa. Työ on osa arkkitehtuurin koulutusohjelman kolmannen vuoden yhdyskuntasuunnittelusta, asuntosuunnittelusta ja rakennusopista koostuvaa yhteisprojektia. Kandidaatin työni painottuu yhteisprojektin rakennusopin osioon. Asemakaavasuunnittelun kurssilla suunnittelu alueena oli Allinpuiston ja Karjasillan koulun lähialueet Höyhtyän kaupunginosassa. Alueella jo olevat asuinrakennukset muodostuvat noppataloista. Säilytettävän kohteena alueella oli Karjasillan koulu. Laatimani aluesuunnitelma muodostuu suurkortteleista, joissa yhdistyy useita rakennustyyppejä. Suurkortteleita halkoo kevyen liikenteen reitistö. Reitistölle muodostuu näkymiä, jotka hyödyntävät alueella jo ennestään olevia maamerkkejä. Asuntosuunnittelukurssille jatkokehitettäväksi valitsin tornitalon keskeiseltä paikalta läheltä Karjasillan koulua. Asuntosuunnittelukurssilla lähdin tutkimaan huoneistojen tilajärjestelyä, joka muodostui keskeistilasta ja sitä ympäröivistä huoneista. Järjestelyn tavoitteena oli luoda usean ilmansuunnan näkymät ulos ja muodostaa pieniä sopukoita, jotka liittyvät keskeistilaan. Asuntosuunnittelukurssin loppuvaiheessa rakennus oli vielä kaksitoista kerroksinen, betonirakenteiden ja huoneistojen pinta-alan olin täpärästi saanut mahtumaan tehtävänannon mukaisiin. Nämä asiat kuitenkin muuttuivat, kun jatkoin rakennusopin vaiheeseen, jossa rakennetyypit tarkentuivat, ja laadittiin 1:50 työpiirustukset. Rakennuksen lopullisesta rungosta tuli pääosin tiilinen, joka myös pudotti rakennuskorkeuden seitsemään kerrokseen. Tiilirunkoinen ulkoseinä kaventuu ylemmissä kerroksissa. Kantava runko muodostuu 1.–3. kerroksessa 1½ kivisestä tiilirungosta, 4. ja 5. kerroksessa 1 kivisestä tiilirungosta, ja 6. ja 7. kerroksessa poroton-harkoista. Paksut tiilirungot pakottivat miettimään huonejärjestä ja mitoitusta vielä uudelleen, jotka molemmat hyötyvät tästä uudelleen miettimisestä. Lopulliseen ratkaisuun päätyi kolme huoneistoa, joista yksi mitoitettu liikuntaesteiselle henkilölle, yhden rapun ympärille. Pihan toiminnot järjestelin kulkureittien, suojaisuuden ja suotuisten ilmansuuntien perusteella. Rakennuksen julkisivut ovat tiiliverhoillut vaaleilla ja tummilla tiileillä. Parvekkeiden kannatus tapahtuu betonielementeillä, joiden pinta on rapattu. Osassa detaljeista julkisivuna käytetään rapattua kuitusementtilevyä. Pellitykset ja pinnakaiteet ovat polttomaalattu mustaksi tai valkoisiksi ja ikkunoiden karmit anodisoitua alumiinia. Jokaiseen asuntoon liittyy yksi lasitettu parveke. Rakennuksen pohjakerrokseen sijoittuvat varastot, talotekniikka, vaatehuolto ja kerhotila, ja ylempiin kerroksiin huoneistoja. Huoneistojen asuntotyypeiksi päätyivät 5H + K + SA, 4H + K + SA ja 2H + K + SA. Iteroidessani keskeistilajärjestelyä pienemmiksi huoneistoksi, huomasin ettei se enää toimi 3H + K + SA huoneistossa, joten pienimmästä huoneistosta tuli perinteisempi, kuin kahdesta muusta. Huoneistoja suunnitellessani pyrin saamaan asunnon aukeamaan mahdollisimman moneen ilmansuuntaan, osana keskeistilan-järjestelyä. Samalla pyrin häivyttämään sisä- ja ulkotilojen välistä eroa. Sisäänvedetyt parvekkeet rajaavat näkymiä ulos. Ja suuret lasiliukuovet tekevät visuaalisesti parvekkeesta osan sisätilaa. LVI:n kulkureitit suunnittelin niin, että ne kiertävät olohuoneen, jolloin sen kohdalle saatiin korkeampi huonekorkeus. Rakennusopin kurssin viimeisessä rakennusosavaiheessa pyrin tutustumaan tiili-arkkitehtuurin detaljointiin, suunnittelemalla tarpeettoman monimutkasia detaljeja. Kandidaatintyöhön olen valinnut esitettäväksi parvekkeen, ikkunan ja räystään osalta rakennusosapiirustukset, joissa esitetään kattavasti suuremman mittakaavan pohjakuvia, julkisivu projektioita ja seinäleikkauksia. Seinäliitosten rakenteelliset yksityiskohdat pyrin tekemään yksinkertaisesti ja kestävästi, kun taas kaiteissa ja koristeaiheissa pyrin tutkimaan erilaisia ripustus- ja kiinnitystapoja. Ikkunan rakennusosapiirroksissa esitetään makuuhuoneen ranskalainen parveke, johon liittyy julkisivusta ulostyöntyvä koristeaihe ja pinnakaide. Koristeaiheiden kannatukseen päädyin käyttämään Schöck Isokorb -palkkeja. Kannatustapa ilmenee implisiittisesti julkisivusta, jossa koristeaiheen alareunasta ilmenee kannatinpalkkien sijainnit. Helpommat ripustukset toteutin L-teräksillä. Ranskalaisen parvekkeen pinnakaide estää putoamisen, kun taas koristeaiheeseen liitetty tiilinen kaiteenosa peittää näkyvyyttä. Parvekkeen yksityiskohdissa tärkeä tavoite oli saada alakaton ja lattian pinta samaan tasoon sisätilojen kanssa. Parvekkeen vedenpoistolle tila löytyy parveketta kannattelevan betonielementin sisältä. Parvekekaiteeseen halusin liittää alustan parvekekasveille, jotka olisivat parvekelasien ulkopuolella. Kaiteen tiilinen julkisivu tukeutuu teräsrankaan, johon kiinnittyy myös pinnakaiteinen osa, johon myös alusta kiinnittyy. Teräksen läpiviennit tehdään tiilen muurauksen läpi. Alusta sijaitsee 800 mm korkeudella parvekkeen lattiapinnasta, kaiteen kokonais korkeuden ollessa 1100 mm. Kokonaisuudessaan yhteisprojektissa keskityin yhdistelemään erilaisia ajatuksia oman mieleni mukaan. Tällä tavoin pystyin harjoittelemaan asioita, jotka eivät muuten olisivat tulleet vastaan