”Ei voi aivan pelkästään luokkakuvan ja tikkataulun perusteella antaa numeroita”:kuudennen luokan oppilaiden ja heidän liikunnanopettajiensa käsityksiä ja kokemuksia liikunnan oppilasarvioinnista

Tiivistelmä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan opettajien ja oppilaiden käsityksiä ja kokemuksia liikunnan oppilasarvioinnista. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kuudennen luokan oppilaiden ja heidän opettajiensa käsityksiä ja kokemuksia liikunnan oppilasarvioinnin oikeudenmukaisuudesta ja sen toteutumisesta. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on vertailla oppilaiden ja opettajien käsitysten ja kokemusten yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa on myös kvantitatiivisen tutkimuksen piirteitä. Tutkimuksen lähestymistapana on sekä fenomenografia että fenomenologia. Tutkimusjoukon muodostivat erään Pohjois-Pohjanmaan koulun kuudennen luokan oppilaat sekä heidän liikunnanopettajansa. Opettajien aineisto (n=4) kerättiin teemahaastattelulla ja oppilaiden aineisto (n=51) kyselylomakkeen avulla kevään 2013 aikana. Aineiston analyysissa käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä sekä SPSS 20 -ohjelman tilastollisia testejä määrällisen aineiston analysoinnissa. Teorian ja tutkimustulosten mukaan on todettavissa, että liikunnan oppilasarvioinnin oikeudenmukainen toteuttaminen on haastavaa. Objektiivista arviointia on mahdotonta toteuttaa arvioijan henkilökohtaisten mieltymysten vuoksi. Liikunnanopettajat kuitenkin pyrkivät oikeudenmukaisen arvioinnin tekemiseen parhaansa mukaan. Suurin osa oppilaista kokikin saaneensa oikeudenmukaista oppilaan arviointia. Yhtenä huomattavana asiana nousi kuitenkin esiin suosiminen ja henkilökemioiden yhteys arviointiin. Opettajien ja oppilaiden mukaan henkilökemioilla ja persoonallisuuspiirteillä on vaikutusta arviointiin, jolloin arvioinnista muodostuu epäoikeudenmukaista. Käsitykset arviointikriteereistä vaihtelivat opettajien ja oppilaiden keskuudessa. Myös opettajien käyttämät arviointikriteerit poikkesivat toisistaan. Naisopettajat painottavat miesopettajia enemmän liikunnan lajitaitoja, kun taas miehet korostavat asenteen merkitystä. Oppilaiden tulisi tietää opettajiensa arviointikriteerit, mutta tutkittavien oppilaiden mukaan heillä ei ole riittävää käsitystä niistä. Opettajien arviointikäytänteet eivät ole yhteneväisiä, joten annettavien arvosanojen perusteet vaihtelevat opettajakohtaisesti. Opettajat pohtivat liikunnan arvioinnin tarpeellisuutta eikä yhtenevää näkemystä arviointitavasta ollut. Oppilaat säilyttäisivät arvioinnin liikunnassa, mutta mielipiteet arviointitavasta jakaantuivat numeroarviointiin sekä sanallisen ja numeroarvioinnin yhdistelmään. Tutkimuksen tulokset tuovat lisätietoa liikunnan oppilasarvioinnin haastavuudesta ja oikeudenmukaisen arvioinnin ongelmakohdista. Tutkimuksen tulokset eivät ole tilastollisesti yleistettävissä, sillä tutkimuksessa tarkasteltiin vain pienen joukon käsityksiä ja kokemuksia liikunnan oppilasarvioinnin oikeudenmukaisuudesta ja arviointikäytänteistä. Tulokset antavat kuitenkin viitteitä siitä, ettei liikunnan oppilasarviointi ole koskaan täysin oikeudenmukaista, sillä arviointikäytänteet vaihtelevat eri opettajien kesken