Individual- and environmental-related correlates of moderate-to-vigorous physical activity in 11-, 13-, and 15-year-old Finnish children

The objective of this study was to analyze the associations of various individual- and environmental-related factors with subgroups of daily, frequent, moderate and low moderate-to-vigorous physical activity (MVPA) among children and adolescents. Data were obtained from the Finnish School-age Physical Activity (FSPA) study 2016 from 4677 national representative 11-, 13-, and 15-year-old children and adolescents. MVPA and individual- and environmental-related factors were assessed by a questionnaire and analyzed by two-level logistic regression. Seventeen of the twenty-one variables were statistically significantly associated with MVPA. However, only three variables were statistically significant in all MVPA subgroups, whereby self-directed PA at least twice a week, fewer perceived barriers, and higher peer support increased the odds of participating in more MVPA. The results from this study showed essential differences among the MVPA subgroups, also supporting previous findings, whereby various individual- and environmental-based factors are associated with children and adolescents' levels of MVPA. Challenges to designing and implementing effective interventions are based on the need to account for individual differences within the population, as well as the varied connections between PA with different social and physical environments where children and adolescents' PA takes place. PA interventions with various actions at multiple levels are warranted

Vanhempien ja kavereiden tuen yhteys nuoruusiän fyysiseen aktiivisuuteen

Nuorten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavien tekijöiden tunteminen on perusteltua paitsi nuoruusiän terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseksi niin myös yleisemmin kansanterveydellisistä syistä. Tutkimusten mukaan sekä vanhemmat että kaverit vaikuttavat monin eri tavoin lasten ja nuorten fyysiseen aktiivisuuteen ja liikuntaan sosiaalistumiseen. Monen nuoren kohdalla liikunnan harrastaminen hiipuu murrosiässä, mutta sosiaalinen tuki näyttäisi olevan yksi fyysistä aktiivisuutta ylläpitävistä tekijöistä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten vanhempien ja kavereiden tuki ovat yhteydessä nuoren fyysiseen aktiivisuuteen viides-, seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisilla (n=2764). Tutkimus perustuu kyselyaineistoon, joka on kerätty keväällä 2014 Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen LIITU-tutkimusta varten. Aineiston analysointi toteutettiin khiin-neliötestillä, yksisuuntaisella varianssianalyysilla (ANOVA) ja lineaarisella regressioanalyysillä. Tulosten mukaan aktiivisesti liikkuvat nuoret saivat useammin vanhemmiltaan tukea, ja kokivat kavereiden kanssa liikkumisen tärkeämmäksi kuin vähemmän liikkuvat nuoret. Vanhempien tuen mää- rä ja sen yhteys nuorten fyysiseen aktiivisuuteen kävi vähäisemmäksi ylemmillä vuosiluokilla sekä aktiivisesti että vähemmän liikkuvien ryhmässä. Kavereiden merkitys fyysistä aktiivisuutta estävänä tekijänä yleistyi iän myötä erityisesti vähemmän liikkuvien nuorten ja poikien keskuudessa. Sekä vanhemmat että kaverit voivat tarjota merkittävää tukea nuorten liikkumiselle, vaikkakin murrosiässä itseohjautuvuus ja autonomia vapaa-ajan valinnoissa lisääntyvät. Vertaisryhmän merkitys korostuu pyrittäessä edistämään yläkouluikäisten fyysistä aktiivisuutta, sillä kavereiden liikkumattomuus ja vähäinen liikunnan arvostus voivat muodostaa vaikeasti ylitettävän esteen nuoren liikkumiselle.peerReviewe

Associations between the self-estimated and actual physical fitness scores of Finnish Grade 6 students

The purpose of this study was to examine if Grade 6 students were able to estimate and appraise their own physical fitness. The participants (N = 48, 20 girls and 28 boys) completed a three item self-report questionnaire to estimate their physical fitness levels (i.e., high, average, low) in relation to objectively assessed endurance, strength, and flexibility fitness levels. Significant correlations were found between selfestimation of endurance and 1500m/2000m running time (r = -.69); self-estimation of strength and composite strength scores (standing long jump, sit-ups and shoulder hang/pull-ups) (r = -.71); and self-estimation of flexibility and sit and reach scores (r = -.50). ANOVA results revealed significant differences between the high, average, and low self-estimated fitness groups in actual endurance, strength, and flexibility fitness scores. In all cases, the high self-estimation group demonstrated higher scores on the corresponding objective measures. The results clearly indicated that Grade 6 have acquired sufficient skills to competently undertake self-assessments of their fitness

The Associations between Physical Activity and Body-Esteem in 15-Year-Old Adolescents : A Cross-Sectional Study from Finland

Purpose: Physical activity promotes a positive physical self-image, but less is known about whether the positive effect covers the general self-evaluation of adolescent appearance. This study aimed to further explore the associations between physical activity and body-esteem in Finnish adolescents, via a country-representative cross-sectional study design. Methods: The data for the study were drawn from the Finnish component of the Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) study (2014), using surveys from 15-year-old adolescents (n=1956, mean age 15.8 years) from 122 schools. Self-evaluations of body or appearance were measured by the Body-Esteem Scale for Adolescents and Adults (BESAA). A mixed effects linear regression analysis for body-esteem was conducted separately for boys and girls. The explanatory variables were (i) self-reported moderate-to-vigorous physical activity (MVPA), (ii) weight status, (iii) self-esteem, and (iv) socioeconomic status. The covariates used in the models were maturation state and ethnic background. Results: The body-esteem score was highest among adolescents who reported engagement in MVPA corresponding to the international recommendation for adolescents’ physical activity. The positive association between MVPA and body-esteem was found even when it was considered in conjunction with other body image-related factors, but only among boys. The variance in MVPA explained 5.0% of the body-esteem variance in the model for boys (Model R2 = 26.3%). Conclusions: The physical activity of young people should be further promoted for a variety of health reasons, including its positive association with higher body-esteem. However, consideration should be given to gender differences and other factors related in this complex association.peerReviewe

Passiivisesti vietetty ruutuaika ja sen sisällölliset muutokset sekä yhteydet fyysiseen aktiivisuuteen 7. luokalta 9. luokalle

Fyysisesti passiivinen ruutuaika on pääosin istuen tai muuten inaktiivisesti vietettyä aikaa ruutumedian parissa. Pitkäaikaisella ja yhtäjaksoisella istumisella ja fyysisellä passiivisuudella on aikaisempien tutkimusten mukaan yhteyksiä erilaisiin terveyshaittoihin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yläasteikäisten nuorten fyysisesti passiivisesti vietetyn ruutuajan määrää, sisältöä ja muutosta 7. luokalta 9. luokalle sekä tutkia, miten muutokset fyysisessä aktiivisuudessa olivat yhteydessä ruutuajan määrään ja muutoksiin kahden vuoden seuranta-aikana. Tutkittavat olivat kahden länsisuomalaisen koulun 7. ja 9. luokkalaisia poikia ja tyttöjä (n = 356), jotka vastasivat nettipohjaiseen kyselyyn keväällä 2013 ja 2015. Vastaajien käyttämää ruutuaikaa arkipäivinä ja viikonloppuisin selvitettiin viidellä eri ruututyyppien käyttöä koskevalla kysymyksellä, jotka käsittelivät 1) TV:n videoiden ja DVD-elokuvien katselua, 2) tietokone- ja konsolipelien pelaamista, 3) kotitehtävien tekemistä, 4) sosiaalisen median käyttöä sekä 5) kirjojen, aikakauslehtien ja sanomalehtien lukemista. Näiden osa-alueiden perusteella laskettiin kokonaisruutuajan summamuuttuja. Aineisto analysoitiin käyttämällä keskiarvoja, suoria prosenttijakaumia, kahden riippuvan otoksen ttestiä sekä toistettujen mittausten varianssianalyysia. Tutkimukseen osallistuneiden oppilaiden kokonaisruutuaika oli yli viisi tuntia koulupäivinä ja viikonloppuisin noin puolitoista tuntia enemmän koulupäiviin verrattuna. Kokonaisruutuajassa ei tapahtunut muutosta yläasteen aikana, mutta eri ruututyyppien käyttömäärät muuttuivat molemmilla sukupuolilla. Konsolipelien pelaaminen vähentyi tytöillä mutta pojilla siinä ei tapahtunut muutosta. Sosiaalisen median käyttö sekä kotitehtävien tekeminen lisääntyivät molemmilla sukupuolilla. Pojat viettivät ruudun ääressä enemmän aikaa kuin tytöt. Ruutuajan määrissä tapahtuneissa muutoksissa ei ollut merkitsevää eroa seuranta-aikana fyysistä aktiivisuuttaan vähentäneiden, samana pitäneiden ja lisänneiden välillä.peerReviewe

Motoristen taitojen ja lihasvoiman vuorovaikutus lapsuudessa ja nuoruudessa

Lasten motoriset taidot ja lihasvoima eivät kehity perimän määrittämään täyteen potentiaaliinsa ilman mahdollisuuksia harjoitella liikkumista erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Suurin osa varhais- ja keskilapsuuden motorisia taitoja ja lihasvoimaa kehittävästä toiminnasta on omaehtoista ja vapaata leikinomaista fyysistä aktiivisuutta.nonPeerReviewe

Lasten ja nuorten kestävyyskunto

Kestävyyskunto on yksi tutkituimmista terveyteen ja suorituskykyyn yhdistetyistä fyysisen kunnon osa-alueista lapsilla ja nuorilla. Kestävyyskunnon mittaamiseen, sitä koskevien mittaustulosten tulkintaan, kestävyyskunnon harjoitettavuuteen sekä kestävyyskunnon terveysvaikutusten tutkimiseen lapsilla ja nuorilla liittyy yhä haasteita.nonPeerReviewe

Leisure-time physical activity from adolescence to late middle age and its associations with the COVID-19 pandemic : A 45-year follow-up

We aimed to investigate the association of self-reported leisure-time physical activity (LTPA) over a 45-years from adolescence to late middle age mediated by LTPA in early middle age. We also explored whether LTPA in adolescence and early middle age was associated with change in LTPA during the COVID-19 pandemic. We constructed a path model employing questionnaire data from three LTPA measurements (1976, 2001, 2021) including duplicated assessment for pre- and during COVID-19 in 2021. The direct and indirect associations between LTPA in adolescence, early middle and late middle age were investigated, as well as the impact of previous LTPA on change in late middle age LTPA due to the pandemic. The number of participants per assessment was: n = 2083; n = 1468 (71% of the original); n = 878 (42%) and n = 867 (42%), respectively. However, the number varied depending on the path examined. LTPA in adolescence was associated with LTPA in late middle age, although the association was not strong. LTPA decreased significantly during the pandemic. Earlier LTPA was associated with change in LTPA between before and during COVID-19 among males. This study is the first to demonstrate an association between adolescent and late middle age LTPA. However, the association across the 45-years was low.peerReviewe