Vapaaehtoiset ympäristöjärjestelmät ja ympäristölupaprosessi EU-jäsenvaltioissa

Selvityksen tarkoituksena on koota tietoa ympäristöjärjestelmien hyödyntämisestä ympäristölupa- ja valvontamenettelyissä Euroopan Unionin jäsenvaltioissa. Vapaaehtoisten ympäristöjärjestelmien yhteydet ja yhdistämismahdollisuudet lupajärjestelmiin ovat olleet eurooppalaisessa keskustelussa yhä useammin esillä ja asiasta keskustellaan jo Suomessakin hyvin samanlaisista lähtökohdista kuin muissakin jäsenvaltioissa. Tämän selvityksen tavoitteena on edesauttaa asian kehittämistä käytännön lupamenettelyyn, -päätöksiin ja lupavalvontaan Suomessa. Vapaaehtoisten järjestelmien hyväksikäyttöä lupaprosessissa on edistetty pakottein ja kannustimien avulla. Esimerkiksi Englannissa ja Irlannissa IPPC-laitoksilla on oltava ympäristöjärjestelmä käytössään. Kannustimina eri maissa on tarjoiltu pidempiä luvan voimassaoloaikoja ja kevennettyjä lupaprosesseja. Selvityksessä mukana olleiden jäsenvaltioiden kokemusten mukaan näiden kahden eri järjestelmän yhdistämisestä on saatu runsaasti etuja, joskin kritiikkiäkin on esiintynyt. Kiistatta kaikkien vastanneiden mielipide oli, että vapaaehtoisten järjestelmien hyväksikäyttö lupaprosessissa lyhentää käsittelyaikoja sekä hakijan että viranomaisen osalta. Organisaatioiden toimintatavat ovat selkeämpiä ja niiden kyky ymmärtää esimerkiksi lupahakemuksen vaatimuksia on parempi kuin niiden organisaatioiden, joilla ei ole ympäristöjärjestelmää. Ympäristöjärjestelmän avulla voidaan säästää resursseja lupaprosessin kaikissa eri vaiheissa. Eri järjestelmien yhteensovittamista ei ole kuitenkaan aina koettu kovin helpoksi. Yhteensovittamista vaikeuttavat järjestelmien lähtökohtaiset erot. Eräs huomionarvoinen kritiikin aihe on ns. mahdollisten haitankärsijöiden ja muiden “kolmansien osapuolten” asema, luvan ollessa avoimempi julkisuudelle kuin vapaaehtoisen järjestelmän