Poliittiset sotilaat - politiikan johtaminen sodalla- yhteysupseerina ISAF-operaatiossa, Tampassa, Floridassa

Artikkeli perustuu kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin Yhdysvaltojen keskeisen voimaryhmän, USCENTCOM:n toiminnasta. Hän toimi noin kolmen kuukauden ajan Suomen koalitioedustuksen yhteysupseerina. Artikkelissa kuvataan Irakin sodan vaikutuksia upseerien toimintaan mediassa. Hänen mukaansa Yhdysvaltojen strategiana oli "hengiltä pelottelu", joka perustuu ajatusketjuun, jossa fyysisen voiman käyttö on alisteista psyykkiselle pelolle. Artikkelissa kuvataan muun muassa Irakin sotaan liittyneitä strategisia informaatio-operaatioita ja niiden vaikutuksia. Sotiin peilataan artikkelissa käsitellään muun muassa moraalipolitiikkaa, pohditaan eri aikakausien kulttuurisia vaikutteita sekä Afganistanin ja Irakin sodan eurooppalaisia vaikutuksia. There is summary in English at the end of the article

Tietoyhteiskunta ja -sodankäynti; asioiden ja ihmisten johtamisen integraatio

Artikkelin johdannossa todetaan, että "Tässä artikkelissa etsitään lähtökohtia suomalaisen upseerin tiedontarpeeseen 2000-luvulla. Lähtökohtana voisi ajatella, että suomalainen upseeri hallitsee kyllä taktiikkansa, mutta kuinka on ihmissuhteiden, tunnelmien, ymmärryksen ja tuen taitojen kanssa. Mistä upseeri saa puhua ja mikä on sopivaa puhetta vakavasti otettavana ammatillisuuden lähtökohtana?" Kirjoittaja tarkastelee johdannossa lisäksi muun muassa yhteiskunnan muutosta, tietotulvaa, arvosumua ja niiden vaikutuksia sekä suurten ikäluokkien päätösvaltaa ja perintöä. Toisessa luvussa tuodaan tarkasteluun vahva jääkärien perintö Suomen asevoimien muodostumiselle sekä muun muassa upseerien kansainvälistymisen aiheuttamat haasteet. Seuraavassa luvussa valotetaan tietoyhteiskunnan erityispiirteitä sekä tarkastellaan yksityiskohtaisemmin tietosodankäyntiä.Neljännessä luvussa, "Suomalaisen upseerin tiedontarve 2000-luvulla", käsitellään tieteellisen yhteisön tarpeita, teknisen koulutuksen tarvetta ja tutkimuksen haasteita sekä tulevaisuuden sotilastutkimusta laadullisena tutkimuksena. Yhteenvedossa muun muassa todetaan, että " Erityisen tärkeäksi inhimillisten tekijöiden tarkasteleminen tulee tietosodankäynnissä ja strategisen iskun uhkamallissa, jossa sodan ja rauhan rajanveto on mahdotonta.

Minne me johdamme ihmisiä?

Kirjoittaja toteaa artikkelin alussa, että siinä tarkastellaan sotilasjohtamisen tutkimustarpeita. " Puolustusvoimien 1990-luvun rakennemuutoksen myötä, liittyen vuoden 1997 puolustuspoliittiseen selontekoon, myös varusmiesten koulutusjärjestelmä uudistettiin vastaamaan jälkiteollisen yhteiskunnan vaatimuksia. Puolustusvoimat markkinoivat vahvasti sotilasjohtamista ns. syväjohtamisen kautta, jossa periaatteena on samaistaa johtaminen ja oppiminen, sekä korostaa muun suomalaisen koulutuspolitiikan tavoin elinikäistä kasvua ja oppimista."Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan informaatioyhteiskuntaa ja johtamista. Seuraavassa luvussa hahmotellaan puolustusvoimien siirtymistä uuteen esimieskulttuuriin. Siinä muun muassa uutuudeksi todetaan se, että "johtajaksi kasvetaan oman halun kautta itseään arvioiden". Käsitellessään oppimista johtamisen valossa, kirjoittaja toteaa muun muassa, että pienissä asevelvollisuusarmeijoissa korostuu vuorovaikutteinen johtaminen. Tämän jälkeen artikkelissa pohditaan sotilasjohtamisen tieteenfilosofiaa ja teemaa "Tahtoa johtaa vai olla johtaja?". Tieteellisyyttä ja sotilasjohtamista käsittelevässä luvussa, tarkastellaan muun muassa sotilasjohtamiskulttuuria, diskursiivista ja realistista todellisuuskäsitystä ja fenomenologista ihmiskäsitystä. Artikkelin lopussa pohditaan erilaisia sotilasjohtamisen näkökulmia siirryttäessä kohti tuntematonta informaatioaikaa. There is summary in English at the end of the article

Can the Art of Warfare be Systematised?

The modern era, the Enlightenment and national states changed the art of warfare. The notion of moving from a God-centred worldview to one centred on man loomed in the background, and it was imagined that humanism, as a part of the scientific revolution, would replace the barbarity of the past. By the beginning of the 20th century, man-made technology was lifted off the surface of the Earth, enabling airborne surveillance and control of the world. In military science, the corresponding development is known as Douhetism. Today, however, we have come to see that the fundamental challenges of both civilian life and military action cannot be solved by striking quickly and from high up and afar. According to Kellner (2008, 63), the youth of the new millenium are the first generation to live the themes of postmodern theory. Entropy, chaos, indeterminancy, contingency, simulation, and hyper reality are not just concepts they might encounter in a seminar, but forces that constitute the very texture of their experience, as they deal with corporate downsizing and the disappearance of good jobs, economic recession, information and media overload, the demands of a high-tech computer society, crime and violence, identity crises, terrorism, war, and increasingly unpredictable future. For the youth, contemporary life is a wild and dangerous ride, a rapid roller coaster of thrills and spills plunging into the unknown

INTERNETIN RIHMASTOLLISET VUOROVAIKUTUSMEKANISMIT

The internet has brought us many benefits that have helped it grow global and touch in some way almost every citizen on this planet. Today, shopping online or visiting a virtual bank no longer is something extraordinary, reserved only for the digitally agile. These everyday events are the easily observable part of the transition towards a digital society. The more revolution-ary and less visible part, however, may be the way the internet shapes our behaviour and means of interaction. Understanding these changes from a military perspective is the main objective of the dissertation being written by Sartonen. From a military perspective, typically influence efforts fall under the umbrella of psychological operations, targeting a specific target audience. As everything is interconnected in the internet, this approach may be too narrow to enclose all aspects of the complex interactions taking place in the global, virtual theatre of operations. To communicate our objective of a wider perspective we have described the focus of our studies to be the influence mechanisms of the internet. What are the characteristics that make the internet unique? First of all, it is global. The reach provided for every message makes this environment attractive for anyone willing to cross national or cultural barriers. During past conflicts the most difficult part of an influence at-tempt was to pass a message to enemy soldiers. Today the internet acts as a metachannel for all media types and it is possible to get very close and personal through smartphones and other portable devices. The internet users are also more equal than those of the other media types. Social media, blogs and other communication networks give a voice to those who previously may have been silenced by gatekeepers of mass media. The anonymity provided in digital communication, however, carries with it some negative aspects as well. Individuals may fall prey to crime, continuous harassment or influence efforts by unknown actors with no accountability. The digital nature of the virtual environment enables the use of big data hacking tools for a variety of purposes. Today, many of these are used for marketing, but already there are signs of other uses as well. Combined with the vast memory of the internet, these tools are capable of learning our habits and desires more thoroughly than even our friends. This knowledge has many uses, some of which are displeasing and some criminal. As a technical approach we suggest a five-layer structure based on Martin C. Libicki’s model, as suggested by Martti Lehto. Thus, in our view the internets consists of physical, syntactic, semantic, service and cognitive layers. Human communication passes through all these layers and has to conform to different forms that shape it on its way. To assess the complex interactions of the internet we intend to apply the rhizome theory in-troduced by Deleuze and Guattari. Although abstract in nature, the theory describes a phe-nomenon in many ways similar to the virtual environment created by the internet and its users

YHTEENKIETOUTUMISEN TEORIA – YLLÄTYSTEN JA SATTUMAN TIETEELLINEN SELITYS

In this article we aim to contribute to military science by examining the phenomenon of interweaving and its significance to safety, security, leadership and warfare. Interweaving is a synonym to complexity, which is the base theory of the article. In complexity thinking, reality is continuous change which is a consequence of the interminable interweaving of different things, events, values and interactions. This change is not linear or predictable, but emerges nonlinearly as a consequence of the interweaving. Emergence can either be experienced as a surprise, or it can be categorised as a chance or coincidence, mainly because our knowledge concerning things influencing another is incomplete. Interweaved phenomenon should be analysed holistically; that is to say, it should not be approached through reductive methods. We argue that safety, security, leadership and warfare are complex phenomena, and that is why they are only partly understandable through classic scientific methods. The management of interweaving is possible by either attempting to reduce it, or by absorbing it. As an example of the latter we examine the roles of resilience and leadership in the management of interweaving in an organisation. As a conclusion, we argue that because of the phenomenon of interweaving the future of an organisation must be unknown. Future circumstances cannot be predicted, nor is it possible to tell what will be crucial when these situations occur. Instead of making detailed arrangements and meticulous preparations, we should develop resilience and leadership in organisations to anticipate the unexpected

STRATEGINEN KOMMUNIKAATIO INFORMAATIOYHTEISKUNNAN KANSALLISTEN TAVOITTEIDEN EDISTÄMISESSÄ – realismista sosiaaliseen konstruktioon

In this article we approach the question of Strategic Communication, which, as a yet unstructured concept, influences the way in which i.e. NATO organizes non-kinetic capabilities. The evolution of the concept has seen the transformation from psychological operations and electronic warfare to cyber operations, civil-military cooperation and influencing key audiences, which, during the past decades, have taken place as the result of the development of military operations in the Persian Gulf. We believe that Strategic Communication means that the sharing of information is organized in a manner that minimizes the possibility of a media spectacle as the result of a military operation. With their actions, the armed forces represent the domain of meaning, mediatisation and misinterpretation. Strategic Communication organizes and coordinates the entire field of information flows. Global communication and the 24/7 flow of information no longer stops at the national borders. The networked society does not stop for a moment, which blurs the boundary between the beginning and the end of issues. Strategic Communication is an example of how states and military organizations aim at continuous, simultaneous and parallel participation in all operational levels, ranging from the strategic-political to the tactical. This article is based on Major Arto Hirvelä’s doctoral dissertation Military Science (leadership) and the earlier research projects at the Department of Leadership and Military Pedagogy. TIIVISTELMÄ Tarkastelemme tässä artikkelissa strategista kommunikaatiota, joka vielä jäsentymättömänä käsitteenä vaikuttaa tapaan, jolla muun muassa Nato uudelleen organisoi niin sanottuja ei-kineettisiä suorituskykyjä. Matka psykologisesta ja elektronisesta sodankäynnistä tietoverkko-operaatioihin, siviili-sotilasyhteistyöhön ja avainhenkilöihin vaikuttamiseen on kulkenut läpi kylmän sodan ajan ja kehityskulku näkyy viimeisten vuosikymmenien Persianlahden sotilasoperaatioissa. Strateginen kommunikaatio tarkoittaa informaation vaihtamiseen liittyvän toiminnan organisoimista niin, että asevoimat minimoivat niiden toiminnan aiheuttaman mediaspektaakkelin mahdollisuuden. Toiminnallaan asevoimat edustavat aikamme informaatio yhteiskunnalle aina merkitysten, uutisoinnin ja ylitulkintojen aluetta. Strateginen kommunikaatio organisoi ja koordinoi koko informaation virtaamisen kenttää. Globaali kommunikaatio ja informaatiovirtojen 24/7-kulku ei pysähdy enää valtioiden rajoille. Verkottunut maailma ei lepää hetkeäkään, minkä vuoksi asioiden alun ja lopun välinen raja hämärtyy. Strateginen kommunikaatio on yksi esimerkki siitä, kuinka valtiot ja puolustusyhteisöt pyrkivät jatkuvasti toimimaan kaikilla tasoilla strategis-poliittisista tavoitteista aina taktisen toiminnan alaan samanaikaisesti ja rinnakkain. Tämä artikkeli perustuu majuri Arto Hirvelän johtamisen alan sotatieteelliseen väitöskirjatyöhön sekä Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen aikaisempiin tutkimushankkeisii