Uudenlaiseen Kelan työhönkuntoutukseen? : Viiden kuntoutusmallin arvioinnin tuloksia

Työpaikkaan integroitunutta varhaiskuntoutusta pidetään keinona pidentää työuria. Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeen tarkoitus on tuottaa työikäisille uudenlaisia moniammatillisia kuntoutusmalleja, joita voidaan soveltaa harkinnanvaraisessa ja ammatillisessa kuntoutuksessa. Tässä raportissa esitetään tulokset viiden uuden kuntoutusmallin arviointitutkimuksesta. Neljä niistä kohdistui vakiintuneisiin työsuhteisiin ja yksi yrittäjille. Tutkimus tehtiin mallien kehittämistyön päätyttyä, kun kukin laitos (Avire, ODL, Petrea, Peurunka, Verve) toteutti valmista malliaan (HYPRO, JYRI, KOKONAISKUNTO, MODULO, TUUKKA) vielä kolmella kuntoutujaryhmällä. Tutkimuksessa arvioitiin kuntoutusmallien kehittämisideoiden toteutettavuutta ja toimivuutta eri toimijoiden näkökulmasta sekä kartoitettiin alustavasti kokemuksia mallien vaikutuksista. Tutkimuksessa käytettiin monimenetelmäistä tutkimusotetta ja sekä laadullisia että kvantitatiivisia aineistoja. Kuntoutujilta kerättiin tietoja kyselylomakkeilla ja kuntoutusrekistereistä. Muutosmittarina käytettiin terveyteen liittyvän elämänlaadun mittaria (RAND-36) ja omaa arviota työssä selviytymisestä. Teemahaastatteluin kerättiin tietoa kuntoutujien esimiehiltä, työterveyshenkilöstöltä, kuntoutuksen toteuttajilta ja Kelan toimihenkilöiltä. Mallit olivat keskenään erilaisia pituuden, jaksotuksen ja kuntoutuksen lakiperusteen suhteen. Sisällölliset painopisteet vaihtelivat, samoin yksilö- ja ryhmäosuuksien määrä. Kaikissa malleissa kokeiltiin uusia työpaikkayhteistyön ja työkytkentöjen muotoja. Kehittämisideat kohdistuivat eri vaiheisiin kuntoutusprosessissa. Eri toimijatahot arvioivat kuntoutuksen hyödyttäneen etupäässä kuntoutujaa, mutta osa esimiehistä oli hyötynyt niistä myös esimiestyössään. Kuntoutujat olivat valtaosin tyytyväisiä omaan kuntoutusprosessiinsa ja malliinsa. Muutokset koetussa työssä selviytymisessä vaihtelivat malleittain suuresti: kuntoutujien työssä selviytyminen parani parhaimmillaan kaikilla ja vähimmillään yhdellä kymmenestä.25,00 euro

Miten tunnistaa varhaiskuntoutuksen tarve työelämässä? : Kirjallisuuskatsaus työkyvyn heikkenemisen ennusmerkeistä ja varhaisen tunnistamisen työkaluista

Ammatillisesti syvennetyn lääketieteellisen varhaiskuntoutuksen vaikuttavuutta on kyseenalaistettu ja keskeinen kritiikki liittyy kuntoutuksen kohdentumiseen. Tässä katsauksessa haetaan ja pohditaan niitä riski- ja ennustekijöitä, joiden avulla kohdennusta voisi kehittää. Raportti on osa Kelan työhönkuntoutuksen laajempaa kehitystyötä. Työkyvyn heikkenemistä ennakoivat korkeampi ikä, naissukupuoli, vähäinen koulutus ja pienet tulot, sairaudet ja oireilu sekä tunnetut elämäntapariskit. Työn riskitekijöistä esiin nousivat muun muassa vuorotyö, ruumiillinen työ, osa-aikaisuus ja aikaisemmat työttömyysjaksot. Puuttuvat työn hallinnan ja oikeudenmukaisuuden kokemukset sekä aikaisemmat sairauspoissaolot ennakoivat nekin työkyvyttömyyttä, samoin kuormittavat elämäntilanteet, tyytymättömyys ja vihamielisyys. Itä- ja Pohjois-Suomi ovat maantieteellisesti suuren riskin alueita. Kuntoutusinterventioista näyttivät parhaiten hyötyvän henkilöt, joilla oli joku perussairaus ja mielialaoireita ja jotka tiedostivat terveysongelmansa. Ikä, sukupuoli tai elintavat eivät olleet määrääviä tekijöitä. Kuntoutusinterventioihin osallistuivat useammin naiset ja tupakoimattomat sekä ne, joilla oli vähemmän osallistumisen esteitä. Katsauksessa esitellään lyhyesti työkyvyn heikkenemisen riskin tunnistamiseen käytettyjä kyselyjä tai testejä. Työn fyysisen kuormittavuuden sekä käyttäytymisen ja persoonallisuustekijöiden mittareita on selvästi vähemmän kuin työn psykososiaalisen kuormittavuuden, työtyytyväisyyden sekä kestävyys- ja lihaskunnon mittareita. Raportin lopussa pohditaan, tulisiko ammatillisen varhaiskuntoutuksen osallistujavalinnassa priorisoida riskialueita ja -toimialoja tai työttömiä ja epätyypillisen työn tekijöitä. Mahdolliset kuntoutujat ryhmitellään riskitason, motivaation ja kuntoutuksen esteiden perusteella. Ihannekuntoutujien lisäksi tunnistetaan muita tärkeitä ryhmiä, joiden saaminen kuntoutukseen edellyttäisi henkilökohtaista tukea tai perusteellisia muutoksia kuntoutuksen valinnassa

Attitudes and behaviors of Japanese physicians concerning withholding and withdrawal of life-sustaining treatment for end-of-life patients: results from an Internet survey

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Evidence concerning how Japanese physicians think and behave in specific clinical situations that involve withholding or withdrawal of medical interventions for end-of-life or frail elderly patients is yet insufficient.</p> <p>Methods</p> <p>To analyze decisions and actions concerning the withholding/withdrawal of life-support care by Japanese physicians, we conducted cross-sectional web-based internet survey presenting three scenarios involving an elderly comatose patient following a severe stroke. Volunteer physicians were recruited for the survey through mailing lists and medical journals. The respondents answered questions concerning attitudes and behaviors regarding decision-making for the withholding/withdrawal of life-support care, namely, the initiation/withdrawal of tube feeding and respirator attachment.</p> <p>Results</p> <p>Of the 304 responses analyzed, a majority felt that tube feeding should be initiated in these scenarios. Only 18% felt that a respirator should be attached when the patient had severe pneumonia and respiratory failure. Over half the respondents felt that tube feeding should not be withdrawn when the coma extended beyond 6 months. Only 11% responded that they actually withdrew tube feeding. Half the respondents perceived tube feeding in such a patient as a "life-sustaining treatment," whereas the other half disagreed. Physicians seeking clinical ethics consultation supported the withdrawal of tube feeding (OR, 6.4; 95% CI, 2.5–16.3; P < 0.001).</p> <p>Conclusion</p> <p>Physicians tend to harbor greater negative attitudes toward the withdrawal of life-support care than its withholding. On the other hand, they favor withholding invasive life-sustaining treatments such as the attachment of a respirator over less invasive and long-term treatments such as tube feeding. Discrepancies were demonstrated between attitudes and actual behaviors. Physicians may need systematic support for appropriate decision-making for end-of-life care.</p

Sairauspoissaolotarpeen määrittäminen : Kyselytutkimus lääkäreille

Kelan tutkimusosasto ja Suomen Lääkäriliitto toteuttivat vuonna 2014 lääkäreille kohdistetun kyselyn, jonka tarkoituksena on kartoittaa lääkäreiden näkemyksiä ja kokemuksia sairauspoissaoloihin liittyvistä käytännöistä ja kehittämistarpeista. Kysely perustuu vuonna 2012 Ruotsissa tehtyyn kyselyyn. Vastaava kysely toteutettiin myös Norjassa. Kysymykset on muokattu kunkin maan järjestelmään sopiviksi. Kyselylomake lähetettiin 8 867 lääkärille loppuvuodesta 2014, ja siihen saattoi vastata joko paperisella tai sähköisellä lomakkeella. Vastausprosentti oli 34,8. Rakenteeltaan aineisto edusti perusjoukkoa, joskin työterveyshuolto oli hieman yliedustettuna. Lääkärit pitivät julkisen sektorin palvelujen saatavuutta keskeisenä syynä sairauspoissaolojen pitkittymiseen. Myös vajaakuntoisten työntekijöiden työssä jaksamista tukevien toimenpiteiden saatavuus vaikutti sairauspoissaolojen kirjoittamiseen. Kelalta toivottiin enemmän palautetta lääkärien omasta toiminnasta. Lääkärien osaamisen kehittämistarpeet korostuivat erityisesti terveyskeskuksissa, mutta koulutusta tarvitsevien osuus on varsin suuri muillakin toimintasektoreilla. Lääkärit toivoivat laajasti, erikoistumisalasta tai toimipaikasta riippumatta, vähintäänkin joitakin sairauksia koskevia kansallisia suosituksia sairauspoissaolojen kestosta. Nykyisiä käytettävissä olevia ohjeita ja suosituksia monet lääkärit pitivät tärkeinä. Työterveyslääkärit erottuivat monissa kohdin omaksi ryhmäkseen. He näyttävät hallitsevan työkyvyn ja sairauspoissaolon tarpeen arviointiin liittyvät tehtävät parhaiten. Suomalaiset lääkärit kokivat ruotsalaisia ja norjalaisia perusterveydenhuollon lääkäreitä vähemmän ongelmia sairauspoissaoloon liittyvissä asioissa. Tutkimuksen perusteella annetuissa suosituksissa esitetään puuttumista jatkohoidon ja kuntoutukseen pääsyn viiveisiin, työkyvyn arviointiin liittyvän koulutuksen lisäämistä, sairauspoissaolotarpeen siirtämistä enemmän työterveyshuollon vastuulle sekä sairauspoissaolojen kestoa koskevien suositusten laatimista ainakin joistakin sairauksista

Prenatal Cotinine Levels and ADHD Among Offspring

OBJECTIVES: An association between maternal smoking during pregnancy and offspring attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD) has been shown across several studies based on self-reports. No previous studies have investigated the association of nicotine exposure measured by cotinine levels during pregnancy and offspring ADHD.METHODS: In this population-based study, 1079 patients born between 1998 and 1999 and diagnosed with ADHD according to the International Classification of Diseases and 1079 matched controls were identified from Finnish nationwide registers. Maternal cotinine levels were measured by using quantitative immunoassays from maternal serum specimens collected during the first and second trimesters of pregnancy and archived in the national biobank.RESULTS: There was a significant association between increasing log-transformed maternal cotinine levels and offspring ADHD. The odds ratio was 1.09 (95% confidence interval [CI] 1.06-1.12) when adjusting for maternal socioeconomic status, maternal age, maternal psychopathology, paternal age, paternal psychopathology, and child's birth weight for gestational age. In the categorical analyses with cotinine levels in 3 groups, heavy nicotine exposure (cotinine level >50 ng/mL) was associated with offspring ADHD, with an odds ratio of 2.21 (95% CI 1.63-2.99) in the adjusted analyses. Analyses by deciles of cotinine levels revealed that the adjusted odds for offspring ADHD in the highest decile was 3.34 (95% CI 2.02-5.52).CONCLUSIONS: The study reveals an association with and a dose-response relationship between nicotine exposure during pregnancy and offspring ADHD. Future studies incorporating maternal smoking and environmental, genetic, and epigenetic factors are warranted