Psychosocial assessment of patients with temporomandibular disorders (TMD):suitability of the Finnish version of Diagnostic Criteria for TMD Axis II instruments

Abstract Biopsychosocial factors have an important role in the background of temporomandibular disorders (TMD). Diagnostic Criteria for TMD (DC/TMD) have recently been developed based on the previous RDC/TMD (Research Diagnostic Criteria for TMD). Both criteria include Axis I for clinical diagnoses and Axis II for psychosocial assessment. The aim of the study was to compare the Finnish versions of the RDC/TMD and DC/TMD Axis II instruments and to evaluate their internal reliability. The study also compared the applicability of Graded Chronic Pain Scale (GCPS 1.0 in RDC/TMD-FIN vs. 2.0 in DC/TMD-FIN) pain intensity/interference assessments for biopsychosocial subtyping of TMD pain patients. The aim was also to evaluate the association of pain-related intensity/interference with the outcome of conservative treatment of TMD. The first study sample included 197 TMD pain patients from Finnish university hospitals. The patients filled in DC/TMD-FIN and RDC/TMD-FIN Axis II questionnaires and questionnaires with additional pain-related, biopsychosocial and treatment-related variables. The patients were clinically examined based on DC/TMD Axis I protocol. They were categorized into TMD subtypes 1–3 according to GCPS 1.0 and 2.0. In another study sample, 80 TMD pain patients in tertiary care were categorized into TMD subtypes 1–3 based on GCPS 1.0 at baseline. Patients were treated conservatively. At follow-up visits during 1 year they evaluated their pain intensity and described the treatment outcome and TMD symptom severity. The DC/TMD and RDC/TMD Axis II psychosocial instruments showed significant correlation and high internal reliability and internal inter-item consistency. Patients in TMD subtype 3 had biopsychosocial symptoms and reported previous healthcare visits significantly more often than the others. In the follow-up study, patients with TMD subtype 3 described their symptoms as most severe at each follow-up. The Finnish versions of the DC/TMD Axis II psychosocial instruments show high validity and internal consistency and are thus applicable to Finnish TMD pain patients in tertiary care. GCPS 2.0 is suitable for categorizing tertiary care TMD pain patients into biopsychosocially relevant subtypes. Moderate/severe pain-related disability may impair the response to conservative TMD treatment.Tiivistelmä Biopsykososiaalisilla tekijöillä on tärkeä rooli purentaelimistön kipujen ja toimintahäiriöiden (TMD) taustalla. Diagnostiset kriteerit purentaelimistön kivulle ja toimintahäiriölle (DC/TMD, Diagnostic Criteria for TMD) on hiljattain kehitetty, ja ne pohjautuvat aikaisempaan RDC/TMD (Research Diagnostic Criteria for TMD) -kriteeristöön. Kriteeristöt koostuvat Axis I -osasta, jonka avulla tehdään somaattinen diagnoosi, ja Axis II -osasta, jota käytetään psykososiaaliseen arviointiin. Tutkimuksen tavoitteena oli verrata RDC/TMD- ja DC/TMD Axis II -instrumenttien suomenkielisiä versioita, arvioida niiden sisäistä reliabiliteettia ja verrata kivun haitta-astetta kuvaavien (Graded Chronic Pain Scale, GCPS 1.0 RDC/TMD-FIN vs. GCPS 2.0 DC/TMD-FIN) kyselyjen soveltuvuutta jaotella TMD-kipupotilaita biopsykososiaalisiin alaluokkiin kivun intensiteetin/toimintahaitan perusteella. Tavoitteena oli myös arvioida toimintahaitan yhteyttä konservatiivisen TMD-hoidon vasteeseen. Ensimmäiseen otokseen kuului 197 TMD-kipupotilasta Suomen yliopistollisista sairaaloista. Potilaat täyttivät DC/TMD-FIN- ja RDC/TMD-FIN Axis II -kyselylomakkeet sekä lisäkyselyt koskien kipua, biopsykososiaalisia tekijöitä ja hoitoon liittyviä muuttujia. Potilaat tutkittiin kliinisesti DC/TMD Axis I -protokollan mukaan. Heidät luokiteltiin TMD-alaluokkiin (1–3) GCPS 1.0- ja GCPS 2.0-kyselyjen pohjalta. Toisessa otoksessa 80 erikoissairaanhoidon TMD-kipupotilasta luokiteltiin TMD-alaluokkiin (1–3) GCPS 1.0 -kyselyn pohjalta. Seurantakäynneillä 1 vuoden aikana he arvioivat kipunsa voimakkuutta, saadun hoidon vastetta ja TMD-oireiden vakavuutta. DC/TMD- ja RDC/TMD Axis II -psykososiaaliset instrumentit korreloivat merkitsevästi, ja niiden sisäinen reliabiliteetti ja kysymysten välinen konsistenssi todettiin korkeiksi. TMD-alaluokan 3 potilailla oli biopsykososiaalisia oireita ja aiempia terveydenhoidon käyntejä merkitsevästi useammin kuin muilla. Seuranta-tutkimuksessa TMD-luokan 3 potilaat kuvailivat jokaisella seurantakäynnillä oireitaan kaikkein vakavimmiksi. Suomenkielisten RDC/TMD- ja DC/TMD-kriteeristöjen Axis II -psykososiaaliset instrumentit osoittivat korkeaa validiteettia ja sisäistä konsistenssia ja ovat siten sovellettavissa suomalaisiin erikoissairaanhoidon TMD-kipupotilaisiin. GCPS 2.0 soveltuu erikoissairaanhoidon TMD-kipupotilaiden luokitteluun biopsykososiaalisesti relevantteihin alaluokkiin. Keskivaikea/vaikea kipuun liittyvä toimintahaitta voi heikentää vastetta TMD-hoidolle

Psyykkinen kuormittuneisuus ja TMD opiskelijoilla

Tiivistelmä Lähtökohdat: Tutkimuksessa kartoitettiin purentaelimistön kipujen ja toimintahäiriöoireiden (temporomandibular disorders, TMD) esiintyvyyttä sekä niiden yhteyttä seulontatasoisiin ahdistuneisuus- ja masennusoireisiin (distressiin) hammaslääketieteen opiskelijoilla. Menetelmät: Yhteensä 192 Itä-Suomen ja Oulun yliopiston hammaslääketieteen opiskelijaa vastasi TMD-oireita kartoittavaan DC/TMD-oirekyselyyn (Diagnostic Criteria for Temporomandibular Disorders) sekä ahdistuneisuus- ja masennusoireita kartoittavaan terveydentilakyselyyn (Patient Health Questionnaire-4, PHQ-4) vuosina 2014–2018. Tulokset: Yhteensä 40 % opiskelijoista raportoi purentaelimistön kipuja ja 41 % päänsärkyä viimeisten 30 vuorokauden aikana, naiset merkitsevästi useammin kuin miehet. Leukanivelääniä raportoi noin 51 % ja leuan lukkiutumista noin 12 % opiskelijoista. Vähintään lieväasteisia distressioireita esiintyi 35 %:lla tutkittavista, ja ne olivat yhteydessä purentaelimistön kipuihin (p = 0,01) sekä päänsärkyyn (p = 0,01). Johtopäätökset: TMD-oireet ja päänsärky sekä lievät distressioireet ovat opiskelijoilla yleisiä. Distressioireet näyttävät liittyvän TMD-kipuoireisiin, joten niiden huomioimisesta voi olla apua TMD-kivun hoidossa, erityisesti jos ne ovat jo seulonnan perusteella kohtalaisia tai vaikeita

Importance of the Graded Chronic Pain Scale as a biopsychosocial screening instrument in TMD pain patient subtyping

Abstract Aims: To compare the suitability of Graded Chronic Pain Scale (GCPS) pain intensity and interference assessments (GCPS version 1.0 vs 2.0) for the biopsychosocial screening and subtyping of Finnish tertiary care referral patients with TMD pain. Methods: Altogether, 197 TMD pain patients participated in this study. All patients received Axis II specialist-level psychosocial questionnaires from the Diagnostic Criteria for Temporomandibular Disorders (DC/TMD-FIN) and Research Diagnostic Criteria for Temporomandibular Disorders (RDC/TMD-FIN), as well as questionnaires for the assessment of additional pain-related, biopsychosocial, and treatment-related variables. Clinical examinations were performed according to the DC/TMD Axis I protocol. The patients were categorized into TMD subtypes 1, 2, and 3 (GCPS I and II-low; II-high; and III and IV, respectively) based on their biopsychosocial profiles according to GCPS versions 1.0 and 2.0. Results: The distribution of TMD pain patients into TMD subtypes was similar according to the GCPS 1.0 compared to the GCPS 2.0. Over 50% of the patients were moderately (TMD subtype 2) or severely (TMD subtype 3) compromised. Patients in subtype 3 experienced biopsychosocial symptoms and reported previous health care visits significantly more often than patients in subtypes 1 and 2. Patients in subtype 2 reported intermediate biopsychosocial burden compared to subtypes 1 and 3. Conclusions: TMD pain patients differ in their biopsychosocial profiles, and, similarly to the GCPS 1.0, the GCPS 2.0 is a suitable instrument for categorizing TMD tertiary care pain patients into three biopsychosocially relevant TMD subtypes. The GCPS 2.0 can be regarded as a suitable initial screening tool for adjunct personalized or comprehensive multidisciplinary assessment

Comparison of Axis II psychosocial assessment methods of RDC/TMD and DC/TMD as part of DC/TMD-FIN phase II validation studies in tertiary care Finnish TMD pain patients

Abstract Background: The Research Diagnostic Criteria for Temporomandibular Disorders (RDC/TMD) and Diagnostic Criteria for TMD (DC/TMD) include Axis II instruments for psychosocial assessment. Objectives: The aims were to compare the Finnish versions of Axis II psychosocial assessment methods of the RDC/TMD and DC/TMD and to study their internal reliability. Methods: The sample comprised 197 tertiary care referral TMD pain patients. The associations between RDC/TMD [Graded Chronic Pain Scale (GCPS) 1.0, Symptom Check List 90-revised (SCL-90R)] and DC/TMD (GCPS 2.0, Patient Health Questionnaire-9 (PHQ-9), PHQ-15) assessment instruments were evaluated using Spearman correlation coefficients, Wilcoxon Signed Rank s, chi-squared test and gamma statistics. The internal reliability and internal inter-item consistency of SCL-90-R, PHQ-9, PHQ-15 and Generalized Anxiety Disorder-7 (GAD-7) were evaluated using Cronbach’s alpha coefficient values. Results: The DC/TMD and RDC/TMD Axis II psychosocial instruments correlated strongly (p < .001). GCPS 1.0 and GCPS 2.0 grades were similarly distributed based on both criteria. The RDC/TMD psychological instruments had a higher tendency to subclassify patients with more severe symptoms of depression and non-specific physical symptoms compared to DC/TMD. The internal reliability and internal inter-item consistency were high for the psychological assessment instruments. Conclusions: The Finnish versions of the RDC/TMD and DC/TMD Axis II psychosocial instruments correlated strongly among tertiary care TMD pain patients. Furthermore, the Axis II psychological assessment instruments indicated high validity and internal inter-item consistency and are applicable in Finnish TMD pain patients as part of other comprehensive specialist level assessments, but further psychometric and cut-off evaluations are still needed