TYÖHOLISMI JA TYÖN IMU: YHTEYDET TYÖOLOIHIN JA HYVINVOINTIIN

Tutkimuksessa tarkasteltiin työholismin ja työn imun keskinäisiä yhteyksiä. Lisäksi tutkittiin, mihin työolo- ja hyvinvointitekijöihin ilmiöt ovat yhteydessä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin työn vaatimusten ja voimavarojen mallia ( Job Demands-Resources, JD-R-model), joka olettaa työn vaatimusten johtavan energian ehtymisen polulle ja edelleen pahoinvointiin ja työn voimavarojen taas puolestaan motivaatiopolulle ja hyvinvointiin. Tutkimus perustuu kyselyaineistoon, johon vastasi 527 työntyekijää viidestä eri organisaatiosta. Julkisella sektorilla heistä työskenteli 53% ja yksityisellä 47%. Naisia kyselyyn vastanneista oli 53% ja miehiä 47%. Vastanneiden keski-ikä oli 42,2 vuotta ja 60%:lla oli vähintään ylempi korkeakoulututkinto. Keskimääräinen viikkotyötuntimäärä oli 43,3 tuntia. Työn vaatimus- ja voimavaratekijöitä sekä työholismia ja työn imua mitattiin kansainvälisten mittareiden suomenkielisillä versioilla. Itsearvioitua hyvinvointi (terveys, elämäntyytyväisyys, unen laatu) mitattiin yksittäisillä kysymyksillä. Tulokset osoittivat työholismin ja työn imun käistteiden olevan erillisiä; eksploratiivisessa faktorianalyysissa ne latautuivat erillisille faktoreille. Oletusten mukaisesti tulokset vahvistivat, että mitä enemmän koettiin työn vaatimuksia, sitä enemmän koettiin työholismia. Erityisesti työn määrälliset vaatimukset ja vastuullisuus olivat merkitsevästi yhteydessä työholismiin. Kaikki tutkitut työn voimavarat puolestaan olivat yhteydessä työn imuun ja erittäin merkitsevä yhteys oli sosiaalisella tuella ja työn vaikutusmahdollisuuksilla. Työholismi oli selkeästi negatiivisesti yhteydessä kaikkiin hyvinvoinnin osoittimiin ja se näyttäisi oletusten mukaisesti johtavan hyvinvointia heikentävälle polulle, joka ilmenee kokemuksena heikentyneestä terveydentilasta, tyytymättömyytenä elämään ja erityisesti heikentyneenä unen laatuna. Työn imu puolestaan tuotti hyvinvoinnin kokemuksia; tyytyväisyyttä elämään, parempaa unen laatua ja terveyden kokemista. Avainsanat: työn vaatimusten ja voimavarojen malli, työholismi, työn imu, hyvinvoint

TYÖHOLISMI JA TYÖN IMU: YHTEYDET TYÖOLOIHIN JA HYVINVOINTIIN

Tutkimuksessa tarkasteltiin työholismin ja työn imun keskinäisiä yhteyksiä. Lisäksi tutkittiin, mihin työolo- ja hyvinvointitekijöihin ilmiöt ovat yhteydessä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin työn vaatimusten ja voimavarojen mallia ( Job Demands-Resources, JD-R-model), joka olettaa työn vaatimusten johtavan energian ehtymisen polulle ja edelleen pahoinvointiin ja työn voimavarojen taas puolestaan motivaatiopolulle ja hyvinvointiin. Tutkimus perustuu kyselyaineistoon, johon vastasi 527 työntyekijää viidestä eri organisaatiosta. Julkisella sektorilla heistä työskenteli 53% ja yksityisellä 47%. Naisia kyselyyn vastanneista oli 53% ja miehiä 47%. Vastanneiden keski-ikä oli 42,2 vuotta ja 60%:lla oli vähintään ylempi korkeakoulututkinto. Keskimääräinen viikkotyötuntimäärä oli 43,3 tuntia. Työn vaatimus- ja voimavaratekijöitä sekä työholismia ja työn imua mitattiin kansainvälisten mittareiden suomenkielisillä versioilla. Itsearvioitua hyvinvointi (terveys, elämäntyytyväisyys, unen laatu) mitattiin yksittäisillä kysymyksillä. Tulokset osoittivat työholismin ja työn imun käistteiden olevan erillisiä; eksploratiivisessa faktorianalyysissa ne latautuivat erillisille faktoreille. Oletusten mukaisesti tulokset vahvistivat, että mitä enemmän koettiin työn vaatimuksia, sitä enemmän koettiin työholismia. Erityisesti työn määrälliset vaatimukset ja vastuullisuus olivat merkitsevästi yhteydessä työholismiin. Kaikki tutkitut työn voimavarat puolestaan olivat yhteydessä työn imuun ja erittäin merkitsevä yhteys oli sosiaalisella tuella ja työn vaikutusmahdollisuuksilla. Työholismi oli selkeästi negatiivisesti yhteydessä kaikkiin hyvinvoinnin osoittimiin ja se näyttäisi oletusten mukaisesti johtavan hyvinvointia heikentävälle polulle, joka ilmenee kokemuksena heikentyneestä terveydentilasta, tyytymättömyytenä elämään ja erityisesti heikentyneenä unen laatuna. Työn imu puolestaan tuotti hyvinvoinnin kokemuksia; tyytyväisyyttä elämään, parempaa unen laatua ja terveyden kokemista. Avainsanat: työn vaatimusten ja voimavarojen malli, työholismi, työn imu, hyvinvoint