СОСТОЯНИЯ НАСТРОЕНИЯ СТУДЕНТОВ-СПОРТСМЕНОВ: ПРОФИЛИ РАЗВИТИЯ, ПРЕДПОСЫЛКИ И ПОСЛЕДСТВИЯ

The aim of the study is to obtain information about the mental health of young Finnish athletes of high school age in terms of mood state profiles. Six different profiles were described. The overall mood score of women was higher than of men. The energy index was the highest for the men in individual sports and the lowest one was for the men in team sports. For the women in individual sports, it was lower than for men in individual sports. For the women in team sports it was higher than for men in team sports. The energy index was higher for women in individual sports than for women in team sports.Цель исследования заключается в получении  информации о психическом здоровье молодых финских спортсменов старшего школьного возраста с точки зрения профилей состояний настроения.  Было описано  шесть разных профилей.  Общий показатель настроения был выше у женщин, чем у мужчин.  Энергетический индекс был самым высоким у мужчин в индивидуальных видах спорта и самым низким у мужчин в командных видах спорта. У женщин в индивидуальных видах спорта он был ниже, чем у мужчин в индивидуальных видах спорта, и выше в командных видах спорта, чем у мужчин. Он был выше у женщин в индивидуальных видах спорта, чем у женщин в командных видах спорта

Identifying Personality Characteristics and Indicators of Psychological Well-Being Associated With Attrition in the Motivation Makes the Move! Physical Activity Intervention: : Randomized Technology-Supported Trial

Peer reviewe

Vuori - ja polkujuoksujen ultramatkojen lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi

Vuoristoissa ja poluilla käytävät ultramatkan kilpailut ovat viimeisten vuosien aikana lisääntyneet huimasti ja niiden suosio kasvaa jatkuvasti. Ne käsittävät maratonia pidemmät matkat, joissa korkeuserovaihtelut ovat suuria ja reitit kulkevat vaihtelevilla vuoristo- ja metsäpoluilla. Lajiin kuuluvat sekä yhden päivän kestoiset kilpailut että useamman päivän etappikilpailut. Tässä seminaarityössä syvennytään vuori- ja polkujuoksujen ultramatkojen lajianalyysiin sekä valmennuksen ohjelmointiin. Biomekaniikka. Juoksu on ihmisen luonnollinen tapa liikkua ja juoksuaskel voidaan jakaa kontakti (tuki)- ja lentovaiheeseen. Kontaktivaihe alkaa jalan koskettaessa maata ja loppuu sen irrotessa maasta. Lentovaihe kuvaa peräkkäisten tukivaiheiden välillä olevaa vaihetta juoksun aikana. Yksi askelsykli sisältää molemmat ko. vaiheet. Juostessa maksimaalista pikajuoksua kontaktivaiheen osuus askelsyklistä on pikajuoksijoilla noin 40 -50 % ja hitaammilla nopeuksilla juoksun kontaktivaiheen osuus kasvaa voimakkaasti erityisesti pitkillä kestävyysjuoksumatkoilla. Biomekaanisesti juoksunopeus riippuu askelpituudesta ja –tiheydestä ollen niiden tulo. Vauhtia kasvatetaan pääosin askelpituutta lisäämällä, koska se vaatii vähemmän energiaa. Vuoristossa käydyssä 166 kilometrin kilpailussa havaittiin askeltiheyden lisääntyneen väsymyksen seurauksena ja samalla odotetusti kontaktivaiheen osuus askelsyklistä kasvoi. Venymislyhenemissykluksessa elastista energiaa varastoituu lihaksiin kontaktivaiheen alussa jarrutusvaiheessa eli eksentrisessä osassa (lihas pitenee), joka vapautuu liike-energiaksi lihaksen lyhentyessä kontaktin työntövaiheessa eli konsentrisessa osassa. Alamäkijuoksussa jarrutusvoimat ovat hallitsevia, jolloin käytetään paljon eksentristä lihastyötä. Ylämäissä taas työntövoimat ovat suurempia ja konsentrinen lihastyö hallitsee. Tuuli, maaston profiili sekä alustan pehmeys-kovuus (jäykkyys) vaikuttavat energiankulutukseen juoksun aikana. Hyvä juoksutekniikka mahdollistaa taloudellisemman suorituksen ja tärkeintä on pitää lantio ylhäällä ja välttää turhia sivuttaisliikkeitä. Fysiologia. Kestävyyssuorituskyky on tärkeää yli kahdenminuutin kestoisissa suorituksissa ja siihen vaikuttavat maksimaalinen hapenottokyky, pitkäaikainen aerobinen kestävyys, taloudellisuus sekä hermo-lihasjärjestelmän suorituskyky. Ultrapitkillä juoksumatkoilla tärkeintä suorituksen kannalta on kyky ylläpitää suurta työtehoa suhteessa omaan VO2max:iin. Kilpailun aikana energiaa eli adenosiinitrifosfaattia (ATP) tuotetaan pääosin aerobisesti, tosin suorituksen alussa, kiritilanteissa ja rytminvaihdoksissa myös anaerobinen puoli aktivoituu. Kehon rasvavarastoto on tärkeä energianlähde ultrasuorituksen aikana, koska noin 60 % kokonaisenergiasta saadaan rasvoista 80 kilometriä pitkän kilpailun aikana. Myös kilpailun aikana nautitulla hiilihydraatilla on suuri merkitys jaksamisen kannalta. Suorituksen taloudellisuus kuvaa hapenkulutusta tietyllä submaksimaalisella vauhdilla. Mitä pienempi hapenkulutus, sitä taloudellisempi juoksija on ja kuluttaa vähemmän energiaa verrattuna epätaloudellisempaan juoksijaan. Taloudellisuus erottaa viime kädessä hyvät juoksijat huonommista. Ultravuorijuoksuissa väsyminen voi johtua energiavarastojen loppumisesta ja hermolihasjärjestelmän väsymisestä, jotka ovat seurausta ylä- ja alamäkien juoksemisesta, kilpailun pituudesta sekä ympäristön olosuhteista. Jos kilpailu käydään kokonaan tai ainakin osittain korkeassa ilmanalassa, tulee sopeutumisen olla riittävää terveydellisten riskien välttämiseksi. Myös kuuman ja kylmän ilman vaikutukset tulee ottaa huomioon, nesteytys ja ravinto olla kunnossa sekä valmistautuminen riittävää erilaisten sairastumisten ja loukkaantumisten välttämiseksi. Ultravuorijuoksija huipulla. Vuori- ja polkujuoksujen ultramatkoilla kilpailijoiden määrä on ollut viime vuosina suuressa kasvussa ja kautta aikain osallistujien ikä on painottunut 30-40 ikävuoden tienoille. Monet siirtyvät vanhemmiten lyhyemmiltä matkoilta ultrapitkille matkoille, joissa nopeus ei ole suorituksen kannalta niin merkittävässä asemassa. Huipulla on kuitenkin monen ikäisiä urheilijoita eri taustoista. Osallistujia tulee eniten Euroopasta ja sen jälkeen Amerikasta niin polku-kuin vuorijuoksuissa. Juoksijoiden painoindeksit ja rasvaprosentit vaihtelevat yksilöittäin, eikä niiden merkitys ole ultramatkoilla yhtä suuri lyhyenpiin matkoihin verrattuna, vaikkakin parhailla juoksijoilla ne ovat yleisesti matalampia. Suoritukseen vaikuttavat hapenottokyky, kyky työskennellä lähellä omaa VO2max:ia ja lihasvoima. Tutkimusten mukaan hyvä suoritus oli yhteydessä suureen juoksukilometrimäärään viikossa sekä harjoittelun intensiteettiin. Lisäksi aiempi kokemus ultramatkoista ennusti hyvää tulosta kilpailuissa. Vuori- ja polkujuoksun ultramatkojen harjoittelu. Harjoittelun perustekijöitä juoksun ultramatkoilla ovat säännöllisyys, kesto ja intensiteetti. Harjoittelun tulisi olla monipuolista ja vaihtelevaa sekä progressiivista, jotta elimistöön kohdistuisi haluttuja adaptaatioprosesseja. Lepo, ravinto ja palautuminen korostuvat kovilla harjoitusjaksoilla, koska vain niiden kautta superkompensaatiota eli kehittymistä voi tapahtua. Vuoriultrajuoksijan tärkeimpiä harjoituksia samoin kuin pitkillä kestävyysmatkoilla yleensä ovat juosten tapahtuvat perus-, vauhti- ja maksimikestävyysharjoitukset. Lisäksi mäkijuoksu ja voimaharjoittelu tukevat kokonaisuutta ja kehittävät niin suorituksen taloudellisuutta kuin myös hapenottokykyä. Harjoittelussa tulisi myös huomioida tulevien kilpailuiden sääolot ja maaston profiilit ja harjoitella niiden mukaisesti. Kansainvälinen ja kansallinen kilpailujärjestelmä. Maailmalla vuorijuoksuissa järjestetään lukuisia niin yksittäisiä kuin tiettyyn kilpailusarjaan kuuluvia ultramatkan juoksukilpailuja. Ultra Skyrunning -kilpailusarjaan kuuluvat vuoristoissa käytävät ultramatkan kilpailut, joita järjestää lajin kansainvälinen liitto International Federation for Skyrunning (IFS). Se järjestää myös lajin maailmanmestaruus- ja maanosienmestaruuskilpailuja. Polkujuoksujen ultramatkojen osalta Ultra Trail World Tour -kilpailusarja tarjoaa mahdollisuuden osallistua kansainvälisiin kilpailuihin. Sillä on myös kansainvälinen lajiliitto International Trailrunning Association (ITRA). Suomessa polkujuoksun suosion kasvu on saanut aikaan lajiin erikoistuneiden seurojen perustamisen, mutta kansallista lajiliittoa ei kuitenkaan vielä ole. Suomessa kuitenkin järjestetään monia polkujuoksun ultramatkojen kilpailuita ja vuonna 2015 käynnistyy ensimmäistä kertaa kansallinen Ultra Trail Tour -kilpailusarja, joka sisältää kolme osakilpailua. Valmennuksen ohjelmointi. Harjoittelun ohjelmointi on tärkeää urheilijan kehittymisen kannalta. Sen avulla kovat ja kehittävät sekä kevyet palauttavat viikot vuorottelevat, jolloin urheilijalle annetaan riittävästi aikaa palautua kovista harjoituksista. Vuosi jaetaan harjoittelukauteen, kilpailuun valmistavaan kauteen, kilpailukauteen ja ylimenokauteen. Harjoituskaudella tehdään työtä kehittymisen edistämiseksi ja harjoittelun määrä on suurta. Kilpailuun valmistavalla kaudella harjoittelun teho lisääntyy ja lajinomaisuus korostuu. Kilpailukaudella tärkeintä on varmistaa riittävä palautuminen sekä optimoida suorituskyky pääkilpailuihin. Viikkotasolla harjoitus rytmittyy kaavalla 3:1 tai 2:1 ja viikon sisällä kovat ja kevyet päivät vuorottelevat. Testauksen kautta saadaan tietoa urheilijan kuntotasosta, kehityksestä sekä terveydentilasta. Sen avulla harjoittelua voidaan suunnitella entistäkin yksilöllisemmin. Lihashuoltoon ja palautumiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota, koska pienilläkin asioilla voidaan palautumista saada tehostettua. Vuori- ja polku-ultrajuoksijan ravitsemus. Monien tuntien kestävyyssuoritus vaatii pohjaksi riittävän ja laadukkaan ruokavalion. Sen merkitys on suuri niin harjoittelussa kuin kilpailuissakin. Riittävä energiansaanti on avainasemassa kehittymisen kannalta ja suurten harjoitusmäärien vuoksi siihen tulee kiinnittää huomiota. Ultrajuoksijan ravinnon perustana ovat hyvänlaatuiset hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat. Myös nesteytys ja vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti tulee olla kunnossa. Kilpailun aikaisella nesteen ja ravinnon nauttimisella väsymystä pystytään lykkäämään ja suoritusta parantamaan. Nesteytykseen ja suolojen saantiin tulee kiinnittää erityishuomiota, kun kilpaillaan kuumassa ilmassa

Kilpailusuoritusten ennustettavuus testitulosten perusteella maastohiihtomaajoukkueella kausina 2015-2016 ja 2016-2017

Johdanto. Maastohiihto on vaativa ja monipuolinen kestävyyslaji, jossa sekä energiantuottoon liittyviä aerobisia ja anaerobisia ominaisuuksia että nopeus- ja voimaominaisuuksia. Huippuhiihtäjille harjoittelukaudella suoritetut eri ominaisuuksia mittaavat testit ovat merkittäviä harjoittelun ja kunnon seurannan kannalta. Testitulosten tulisi kertoa kunnon muutoksista eri osa-alueilla sekä näyttää suuntaa tulevan kauden kilpailumenestykseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää maajoukkuehiihtäjien testitulosten yhteyksiä kansainvälisen hiihtoliiton FIS -pisteisiin. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui Suomen maastohiihtomaajoukkueen kuusi naisurheilijaa (ikä 29,9 ± 4,2 vuotta, pituus 169,0 ± 4,9 cm, paino 59,8 ± 3,4 kg) ja 12 miesurheilijaa (ikä 28,1 ± 3,5 vuotta, pituus 182,3 ± 5,5 cm, paino 79,0 ± 7,1 kg). Hiihtäjät kävivät kausien 2015 - 2016 ja 2016 - 2017 aikana kolmesti testeissä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa harjoittelukauden aikana (kesä-, elo-, syys- ja lokakuussa). Testit kestivät kaksi päivää ja ensimmäisenä päivänä testattiin voima- ja nopeusominaisuuksia (kyykkyteho 60 % ja 100 %, penkkipunnerruksen maksimi, penkkipunnerruksen teho, kevennyshypyn nousukorkeus sekä reaktiivisuus hyppelytestissä) sekä anaerobista kapasiteettia. Toisena päivänä urheilijat suorittivat suoran VO2max -testin. Kilpailusuorituksia arvioitiin käyttäen apuna kansainvälisen hiihtoliiton FIS -pisteitä kauden viimeiseltä listaukselta erikseen distanssi- ja sprinttimatkoilta. Tulokset. Suoran testin maksiminopeus oli negatiivisesti yhteydessä FIS -distanssipisteisiin naisilla toisella kaudella (r = -0,878, p = 0,050) ja miehillä ensimmäisellä (r = -0,870, p = 0,042) ja toisella kaudella (r = -0,752, p = 0,005). Lisäksi miehillä distanssipisteet korreloivat negatiivisesti suoran testin aerobisen kynnyksen nopeuteen ensimmäisellä (r = -0,637, p = 0,026) ja toisella (r = -0,792, p = 0,002) kaudella sekä anaerobisen kynnyksen nopeuteen toisella kaudella (r = -0,600, p = 0,039). Naisilla suoran testin maksiminopeuden parantuminen kausien välillä näkyi myös distanssipisteiden parantumisena (r = -0,934, p = 0,020). Naisilla FIS-sprinttipisteet olivat toisella kaudella negatiivisesti yhteydessä suoran testin maksiminopeuteen (r = -0,916, p = 0,029), anaerobisen kynnyksen nopeuteen (r = -0,856, p = 0,030) ja VO2max:n (r = -0,891, p = 0,042). Johtopäätökset. Tämän tutkimuksen perusteella harjoittelukaudella suoritetun suoran VO2max -testin maksiminopeus ennustaa luotettavasti tulevan kauden kilpailumenestystä maastohiihdon normaalimatkoilla niin miehillä kuin naisillakin. Myös taloudellisuus on normaalimatkoilla suorituskyvyn kannalta merkittävä tekijä. Tässä tutkimuksessa FIS -sprinttipisteiden ja testitulosten välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä, mutta sprinttikilpailuissa näyttäisivät pärjäävän parhaimman anaerobisen kapasiteetin omaavat hiihtäjät. Kahden kauden aikana hiihtäjillä ei havaittu merkittävää kehitystä eri ominaisuuksissa, lukuun ottamatta pientä parannusta anaerobisessa kapasiteetissa ja voimaominaisuuksissa

Kylmäaltistuksen akuutit vaikutukset kestävyysharjoituksesta palautumiseen

Johdanto. Harjoittelun on oltava riittävän tehokasta, jotta kehittymistä tapahtuisi. Jos harjoittelu on liian kovaa/tehokasta tai palautuminen puutteellista, on vaarana ylirasittuminen. Harjoittelusta palautumista on mahdollista nopeuttaa erilaisten palautumismenetelmien avulla. Kylmävesihoito on viime aikoina noussut niin urheilijoiden kuin kuntoilijoidenkin suosioon yhtenä palautumisen tehostajana. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kylmävesihoidon hyödyllisyys kovasta kestävyysharjoituksesta palautumisesta aktiiviseen palautukseen verrattuna. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui yhdeksän hyväkuntoista ja tervettä miespuolista henkilöä (ikä 27,9 ± 4,5 vuotta, pituus 183,6 ± 4,9 cm, paino 80,5 ± 11,6 kg). Jokainen koehenkilö suoritti Hipposhallissa kaksi kertaa saman kovatehoisen maksimaalisen hapenoton harjoituksen 5 x 1000 m kahden minuutin palautuksella. Koehenkilöt suorittivat harjoituksen jälkeen joko kylmävesipalautuksen tai aktiivisen palautuksen. Kylmävesipalautus kesti 10 min 10 °C asteisessa vedessä alaraajat ja puolet keskivartalosta upotettuna. Aktiivinen palautus sisälsi 20 min hölkkää ja 10 min venyttelyä. Molempien palautusmenetelmien jälkeinen aika oli paikallaan oloa. Palautumista seurattiin kokonaisuudessaan 60 min ajan. Testipäivän aamuna koehenkilöt saapuivat Vivecan laboratorioon paastoverikokeisiin, jolloin määritettiin perusverenkuva sekä veren testosteroni - ja kortisolipitoisuudet. Sama paastoverikoe otettiin testipäivää seuraavana aamuna palautumisen seuraamiseksi. Maksimaalisen kevennyshypyn nousukorkeus ja veren testosteroni -, kortisoli - ja laktaattipitoisuudet mitattiin sekä ennen ja jälkeen harjoituksen että 35 min ja 60 min harjoituksen jälkeen. Tulokset. Kylmävesialtistuksen yhteydessä kevennyshyppyjen nousukorkeus laski tilastollisesti hyvin merkitsevästi aikavälillä Post vs. Post-35 (7,2 ± 2,8 cm, p < 0,01) ja merkitsevästi aikavälillä Post vs. Post-60 (5,6 ± 4,9 cm, p < 0,05). Veren laktaattipitoisuus nousi selvästi molempien harjoitusten aikana ja laski aktiivisen palautumisen aikana Post vs. Post-60 tilastollisesti merkitsevästi (7,6 ± 4,1 mmol/l, p < 0,05) ja kylmävesipalautuksen aikana hyvin merkitsevästi (7,5 ± 2,6 mmol/l, p < 0,01). Veren kortisolipitoisuus nousi molempien harjoitusten aikana Pre vs. Post tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,05). Se nousi kylmävesipalautuksen aikana lisää Post vs. Post-35 tilastollisesti hyvin merkitsevästi (65 ± 56 nmol/l, p < 0,001). Veren testosteronipitoisuus nousi merkitsevästi molempien harjoitusten aikana, mutta laski enemmän kylmävesihoidon jälkeen Post vs. Post-35 (6,0 ± 3,6 mmol/l, p < 0,01) ja Post vs. Post-60 (6,8 ± 3,6 nmol/l, p < 0,01). Testosteroni - kortisoli -suhde laski kylmävesihoidon jälkeen tilastollisesti hyvin merkitsevästi Post vs. Post-60 (p < 0,001), kun taas aktiivisen palautuksen jälkeen lasku ei ollut merkitsevää. Paastoverikokeista huomataan enemmän tulehdustekijöiden pitoisuuksien nousua kylmävesihoidon jälkeen. Paastoverikokeiden tuloksissa aktiivista palautusta seuraavana aamuna neutrofiilien (B - Neutr) ja leukosyyttien (B - Leuk) pitoisuudet olivat nousseet tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,05). Kylmävesihoitoa seuraavana aamuna tilastollisesti merkitsevää nousua tapahtui leukosyyteissä (p < 0,05), hyvin merkitsevää nousua (p < 0,01) neutrofiileissä ja niiden suhteellisessa osuudessa (L - Neutr) sekä hyvin merkitsevää laskua lymfosyyttien suhteellisessa osuudessa (L - Lymf). Yhteenveto ja johtopäätökset. Kylmävesipalautus heikensi merkittävästi kevennyshyppyjen nousukorkeutta aktiiviseen palautukseen verrattuna. Veren laktaattipitoisuus laski hieman hitaammin kylmävesipalautuksen jälkeen. Välittömästi kylmävesialtistuksen jälkeen veren kortisolipitoisuus nousi selvästi enemmän ja veren testosteronipitoisuus kääntyi laskuun aktiiviseen palautukseen verrattuna. Kylmävesihoito näytti lisäävän elimistön stressitilaa entisestään harjoituksen jälkeen ja siten heikentävän palautumista aktiiviseen palautukseen verrattuna. Paastoverikokeiden tuloksista huomataan kylmäaltistuksen lisäävän tulehduksellisten tekijöiden pitoisuuksia aktiivista palautumista enemmän. Tämän tutkimuksen perusteella voidaankin todeta aktiivisen palautuksen olevan kylmävesihoitoa tehokkaampi palautumismuoto kovan kestävyysharjoituksen jälkeen. Avoimeksi ja haasteeksi jatkotutkimuksille jää urheilijoiden ehkä eniten käyttämä palautumismetodiikan yhdistelmä: harjoituksen jälkeen ensin 15 minuutin aktiivinen palautus, sitten 15 minuutin kylmävesikäsittely ja samanaikaisesti nauttien palautusjuomaa (hiilihydraattia ja proteiinia) (Bompa & Haff 2009)

Student-athletes’ mood state profiles : the role of sports, sex, and performance level in sports and in school

Daily workloads of adolescent student-athletes can be extremely high because of their investment in both school and sport. Adolescents are especially vulnerable to mood disturbances and disorders and thus mental health problems, as they experience psychological, physiological, and social shifts at this key stage of human development. The present study aims to provide information on the mental health of Finnish high school athletes by investigating their mood state profiles and the potential associations of sex, type of sport, and level of performance in sports and school with those profiles. Data were gathered through an online survey of 444 male and female student-athletes (aged 16–17) during the spring term of their second grade of high school. The 37-item Profile of Mood States questionnaire was used to measure mood states, with four mood state profiles found: (1) the surface profile (39.8%), (2) the Everest profile (13.2%), (3) the inverse Everest profile (13.2%), and (4) the iceberg profile (33.8%). Of the background variables, only sex was found to be related with the mood state profiles, with the Everest profile much more common in males (74.2%) than in females (25.8%). In addition, the energy index and total mood disturbance of mood states were higher among males than among females. The findings indicate that it is important to pay special attention to the mood states of young student-athletes, particularly females, and to create support systems that foster their resilience in combining sport and studies. Lay summary: This study explores mood in adolescent student-athletes in terms of mood state profiles, total mood disturbance, and energy index. Profile of Mood State (POMS) metrics were used to determine mood state profiles; POMS has previously been found to be a valid indicator of the state of athletes’ mental health.peerReviewe