Karjanlannan käytön kannattavuus

Nimekkeen selvennys: MMM:n karjanlantatutkimusohjelma vuosille 1995-97, osahanke 4.Karjalannan varastointiin, levitysmääriin ja levitysajankohtiin on viime aikoina puututtu mm. maatalouden ympäristötuen ehdoissa ja nitraattidirektiivissä. Kuitenkin maatilan lannankäsittely on voitava järjestää tavalla, joka on sekä taloudellisesti mielekäs että ympäristön hyvinvoinnin huomioon ottava. Eri lannankäsittelymenetelmien kustannuksia ja ympäristövaikutuksia on selvitetty Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa sekä tavanomaisten tilojen että luomutilojen näkökulmasta. Lisäksi on tutkittu tuotannon voimaperäisyyden vaikutusta lannankäsittelykustannuksiin. Lannankäsittelyn suorat kustannukset aiheutuvat varastoimisesta, levityskalustosta ja levitystyöstä. Selvitettäessä lannankäsittelyn kustannuksia muodostivat lantavarastoista aiheutuvat kustannukset suurimman kustannuserän, noin 45-65 % vuosittaisista kustannuksista. Vasta keskimääräistä suuremmilla tiloilla lannan sisältämien ravinteiden arvo ostolannoiteravinteiden mukaan hinnoiteltuna pystyy kattamaan lannan varastointi- ja levityskustannukset. Lannankäsittelystä voi aiheutua myös epäsuoria kustannuksia. Lannanlevitys keväällä viivästyttää muita kevättöitä ja aiheuttaa näin satotappioita. Samoin levitys märissä olosuhteissa tiivistää maata. Nämä kustannusvaikutukset voivat tilakohtaisesti olla jopa suuremmat kuin lannan varastoinnista tai levityksestä aiheutuvat kustannukset. Matalien tuottajahintojen sekä suorien tukien suuren tulo-osuuden vuoksi epäsuorien kustannusten vaikutus kokonaistuottoon on kuitenkin vähentynyt. Siitä huolimatta tiivistymistä on lannanlevityksessä pyrittävä estämään, koska tiivistyminen heikentää maan viljeltävyyttä ja edesauttaa myös ravinnehävikkien syntymistä. Tiivistymisongelmia voidaan vähentää ja kylvökiireitä helpottaa levittämällä lietelantaa nurmensängelle tai viljan oraille. Levittämällä lietelanta sijoitusvantaita käyttämällä pystytään typen haihtumishävikit estämään lähes kokonaan. Multainlaitetta käyttäen typen talteensaantikustannus oli Maatalouden tutkimuskeskuksen (MTT) suorittamissa Ruukin kenttäkokeissa 1-3 markkaa per typpikilo. Kun työnmenekin lisäys laskettiin mukaan, niin typen talteensaantikustannus nousi 2-5 markkaan typpikilolta. MTT:n Jokioisten kenttäkokeiden osalta vastaavat typen talteensaantikustannukset olivat 2-6 ja 4-7 markkaa typpikilolta. Ostolannoitteissa typpikilo maksoi vuonna 1997 noin neljä markkaa. Tuotantokustannuksia on pyritty alentamaan rakentamalla halvempia, eristämättömiä tuotantorakennuksia. Koska lietelantajärjestelmä ei näissä kylmissä rakennuksissa toimi, on lannanpoisto järjestettävä kuivikkeita käyttämällä tai poistamalla lanta traktorilla ulos lantalaan. Edullisemmista rakennuskustannuksista saatava etu pienenee siten suurempien vuosittaisten kuivike- ja työkustannusten takia. Luonnonmukaista tuotantoa harjoittavilla tiloilla kaikki lanta on kompostoitava. Luomumaitotiloilla on myös järjestettävä eläimille jaloittelumahdollisuus. Jaloittelutarhojen jätevesien talteenotosta on luomutuotantoehtojen mukaan myös huolehdittava. Näistä lannankäsittelyyn liittyvistä toimenpiteistä aiheutuu luomutiloille lisäkustannuksia.This study is a part of a larger programme on manure research conducted in 1995-1997. The aim of the study was to find out economically and environmentally feasible production systems on the basis of four alternatives: present production systems, organic farming, intensive husbandry, and so-called low cost farming. Farm models created at the Agricultural Economics Research Institute were used to calculate the costs of manure storage and handling, and to describe manure management on dairy, beef, hog, and piglet farms of different sizes. The costs of manure handling were divided in to direct and indirect costs. Generally, the most expensive direct cost item was due to storage facilities. The environmental norms have brought about cost pressure to the farms during the last few years, especially due to tighter manure storage requirements. In some cases indirect costs like the effects of soil compaction and timeliness costs may have been higher than the storage costs or labor or machinery costs in manure spreading. Currently the significance of these indirect cost items is downplayed, as the price of a product is low relative to subsidies. However, in the long run soil compaction can cause longstanding effects on general growth conditions and nutrient leaching. It is possible to avoid soil compaction and timeliness costs by spreading livestock slurry on growing grassland or crops. By using an injection technique in spreading slurry it is possible to reduce ammonia emissions close to zero. The costs from reducing the emissions by using the injection technique were calculated utilizing data from two grassland field experiments. In the case of Ruukki experiment, the costs were FIM 1-3 per nitrogen kilo, or FIM 2-5 per N kg if increased labor demand is included. The costs of Jokioinen experiment on clay soil were FIM 2-6 and FIM 4-7 per N kg, respectively. Effects of inexpensive building structures on manure management costs were also evaluated. It seems that cost savings achieved in cheaper structures often result in higher labor and litter costs in manure handling. Therefore, the total costs from our models may not differ so much. Depending on the circumstances on a particular farm, however, one alternative may fit much better than another. Similarly, on organic farms the requirement to compost the manure and the drainage of waste water from a mandatory outdoor cattle yard, causes extra costs compared to conventional farms.vokMTT TaloustutkimusA feasibility study on alternative production systems in agricultur

Maatalouden ympäristöohjelma 1995-1999:n taloudellinen analyysi : ympäristötukijärjestelmä ja tulevaisuus -tutkimuksen loppuraportti

vokMTT Taloustutkimu

Säätösalaojituksen ja salaojakastelun kustannukset ja hyödyt

Salaojitusjärjestelyillä on mahdollista tehostaa pellon vesi- ja ravinnetaloutta. Näin saadaan satotasot nousemaan ja ravinnehuuhtoumat pienemmiksi. Säätösalaojituksessa kuivatuksen tehokkuutta säädellään padotuksen avulla, minkä seurauksena huuhtoutuvat ravinnemäärät vähenevät. Salaojakastelussa voidaan tarvittaessa ojastoon pumpataan lisävettä. Menetelmät soveltuvat parhaiten tasaisille hiekka- ja hietapitoisille kivennäismaille. Menetelmien kustannukset ja hyödyt käyvät ilmi Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa tehdyssä tutkija Kaisu Haatajan tutkimuksesta. Säätösalaojitus voidaan toteuttaa jo olemassa olevaan salaojajärjestelmään tai rakentaa uuteen salaojitukseen. Yleisimmin säätösalaojitus on tehty jo salaojitetuille pelloille. Pelkkien säätökaivojen asennus kokoojaojiin maksaa työkustannuksineen 1 500-2 000 mk/ha. Kun ojitukseen lisätään kokoojaojat, säätökaivot ja muutamia lisäojia, kustannuksia muodostuu 4 000-6 000 mk/ha. Täysin uusi säätösalaojitus maksaa 10 000-12 500 mk/ha eli neljänneksen tavanomaista salaojitusta enemmän. Salaojakastelussa aiheutuu lisäkustannuksia lisäojituksista ja erityisputkista, pumppaamosta sekä varastoaltaasta. Salaojakastelun järkevyyttä voidaan arvioida sadetuksen vaihtoehtona. Pelkässä viljanviljelyssä säätösalaojituksen ja salaojakastelun lisäkustannuksia on vaikea kattaa sadonlisäyksillä. Erikoiskasveilla, kuten perunalla, kustannukset ovat parhaiten katettavissa. Säätösalaojitus on ollut alusta asti mukana maatalouden ympäristötukijärjestelmässä. Säätösalaojituksen tuki on kattanut pääosan investointikustannuksista ja siksi sillä on ollut merkittävä rooli säätösalaojitusmenetelmän käyttöönotossa ja kannattavuudessa. Uudessa ympäristötukiohjelmassa myös salaojakastelua tuetaan, kun taas säätösalaojituksen tuki on selvästi pienentynyt. Nähtäväksi jää, miten tämä vaikuttaa uusien sopimusten syntymiseen. Yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna säätösalaojitus vähentää ravinnehuuhtoumia ja samalla parantaa tuotannon tehokkuutta. Säätösalaojituksen arvioidaan pienentävän ennen kaikkea typpikuormitusta. Tutkimuksen mukaan valtion ympäristötukisatsaukset tulevat kannattaviksi satojen nousun ja typpipäästöjen vähenemisen myötä. Pelkästään ympäristöhyödytkin voivat kattaa valtion maksaman ympäristötuen määrän, riippuen kuitenkin säätösalaojituksen käyttöajasta, vaihtoehtoisista typpivalunnan vähentämis-kustannuksista ja säätösalaojituksen typen vähentämisen tehosta kulloisellakin peltolohkolla. Tutkimus kuuluu laajempaan tutkimuskokonaisuuteen, jossa tutkitaan peltoviljelyn ravinnehuuhtoutumien vähentämismahdollisuuksia pellon vesitaloutta säätämällä.This study is a part of a larger program on controlling nutrient leaching by water management implemented during the years 1997-1999. The main goal of the program was to increase efficiency of water usage on field cropping systems and subsequently decrease nutrient leaching. The project was done in co-operation with the University of Technology, Agricultural Research Centre of Finland and Helsinki University. The aim of the economic part of the programme was to estimate profitability of controlled drainage and subirrigation. The profitability analysis was done for the farm level and cost-benefit analysis was done for the societal level. According to the analysis, controlled drainage and subirrigation systems are most profitable in cultivation of high-value crops, like potatoes. The controlled drainage system has been part of the Finnish Agri-environmental Supplementary Protection Scheme since the year 1995. The agri-environmental subsidy significantly affects the farm level profitability. The second object of the study was to examine an economic significance of nutrient leaching affected by drainage and to determine societal agri-environmental benefits due to the more advanced drainage systems. The evaluation were done on a restricted area. Non-market benefits due to decreased nutrient leaching were calculated for nitrogen alone and monetarized using cost information from a local municipal waste water system. According to the evaluation, the controlled drainage system is profitable at the societal level when both environmental benefits and yield increases are accounted for. Naturally, the assumed operating time of the irrigation system strongly affects both the private and societal profitability.vokMTT taloustutkimus (MTTL)Costs and benefits of controlled drainage and subirrigatio

Luomukotieläinsääntöjen kustannusvaikutukset suomalaisille maatiloille

vMTT Taloustutkimus (MTTL

Typpihävikin vähentämiskustannukset lietelannan sijoituslevityksessä

vokKirjasto Aj-

Luomukotieläintuotteiden tuotantokustannukset

Tutkimus on osa laajaa Ympäristötukijärjestelmä ja tulevaisuus-hanketta, jota maa- ja metsatalousministeriö on rahoittanut Maatilatalouden kehittämisrahaston varoista.Nykyisen pinta-ala- ja kotieläinyksikköperusteisen tukijärjestelmän aikana luomutuotannosta on tullut varteenotettava vaihtoehto kotieläintuotannossakin. Luomutuotantoon siirtyvällä tilalla tulee kuitenkin olla riittävästi peltoa suhteessa kotieläinten määrään, jotta siirtyminen olisi taloudellisesti kannattavaa. EU:n elokuussa voimaan astuvien luomukotieläinsääntöjen liian tiukka tulkinta Suomen erityisolosuhteissa saattaa johtaa luomukotieläintuotannon umpikujaan. Luomukotieläinsääntöjen kustannusvaikutuksia tarkastellaan Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa tutkija Kauko Koikkalaisen ja tutkija Kaisu Haatajan tekemässä selvityksessä. EU:n uudet luomukotieläinsäännöt otetaan käyttöön elokuussa 2000. Yhtenäisen luomukotieläinsäännöstön saaminen koko EU:n alueelle vakiinnuttaa luonnonmukaisen tuotannon menetelmät ja antaa hyvän pohjan tuotannon kehittämiselle ja laajentamiselle. Suomessa aikaisemmin käytössä olleisiin Luomuliiton sääntöihin verrattuna EU:n säädökset ovat joiltakin osin tiukemmat. Suurimpia muutoksia ovat lisäysaineiston (vasikat, porsaat, kananpojat jne.) luomualkuperävaatimus, täydellinen luomulaatuisuus kaikkien rehujen osalta sekä eläinten kytkemiskielto. Joiltakin osin EU:n säännöt ovat vastaavasti lievemmät, esimerkiksi lannan ehdotonta kompostointia ei enää vaadita. Luonnonmukaiseen tuotantoon siirryttäessä sato- ja tuotostasot laskevat yleensä niin paljon, että lannoite- ja torjunta-ainekustannusten pieneneminen ei riitä kompensoimaan pienentyneitä tuottoja. Siksi lisähinnat tai suurempi tuki on tarpeen tavanomaisen tuotannon tasoisen kannattavuuden turvaamiseksi. Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa (MTTL) tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin luonnonmukaiseen maidon-, naudanlihan- ja sianlihan- sekä kananmunantuotantoon siirtymisen kustannuksia. Tuotantokustannuslaskennan lähtökohtana käytettiin tavanomaisen tuotannon tilamalleja, jotka muutettiin vastaamaan EU:n uusia luomukotieläinsääntöjä. Tilamallilaskelmien mukaan luomumaidontuotannossa tarvitaan 14-46 penniä litraa kohti lisähintaa nykyisellä tukitasolla ja nykyisin maksettavan luomuhinnan (n. 20 p/l) lisäksi, jotta päästäisiin samaan tulokseen kuin tavanomaisin tuotantomenetelmin. Naudanlihan tuotannossa samaan kannattavuuteen vaadittaisiin lisähintaa 5,00-6,90 mk/kg tilakoosta ja luomutuotantoon siirtymiseen vaadittavista muutoksista riippuen. Sianlihalle tarvittaisiin vastaavasti 2,10-2,90 mk/kg ja kananmunille 2,60-3,00 mk/kg lisähintaa tavanomaisen tuotannon kannattavuustason saavuttamiseksi. Luomukotieläintuotantoon siirtyminen vaatii useimmissa tapauksissa rakennusinvestointeja ja muita tuotantokustannuksia lisääviä toimenpiteitä. Luomukotieläintuotteiden markkinat ovat kuitenkin vielä kehittymättömät pienten ja hajanaisten tuote-erien vuoksi. Tällöin markkinat eivät kannusta riittävästi tuottajia muuttamaan kotieläintuotantoaan luomuhyväksytyksi. Siksi tarvittaisiinkin porkkana, jolla luomukotieläintuotanto tulisi nykyistä kilpailukykyisemmäksi ja luomukotieläintuotteiden tarjonta vastaisi paremmin kysyntään. Ympäristötukeen ehdotettu ja siihen optioksi otettu luomukotieläintuki tulisikin ottaa käyttöön mahdollisimman pian luomukotieläintuotannon lisäämiseksi. Nyt julkaistava selvitys on osa laajaa Ympäristötukijärjestelmä ja tulevaisuus - tutkimusta, jossa on arvioitu vuosina 1995-1999 voimassa ollutta maatalouden ympäristötukijärjestelmää.In Finland, animal husbandry has a large economic role on most organic farms. There are about 5 000 organic farms and more than half of them have animals. Yet, only about 400 of those farms have organically accepted and certified animal production lines. One reason to the situation has been the lack of EU standards for organic animal production. The lack of the EU standards was rectified 24th of August 1999, when the Commission of the European Communities accepted the new organic animal production standards. The standards cover areas from feeding and husbandry to the pharmaceutical treatment of animals. Furthermore, the rules include a ban on the use of genetically engineered organisms. The new standards give good basis for the development of the organic animal production. This report discusses the cost effects of the new EU standards and presents an overview of how the standards will affect organic animal production. Organic farming continues to grow in Finland and in the EU. It has stimulated considerable discussion among farmers, policy-makers and other interest groups. The groups need reliable information about organic agriculture in order to make informed decisions. The Agricultural Economics Research Institute has calculated the production costs of the conventional agricultural products since the 1970 s. The calculations are based on AERI-farm models and they are used to examine the development of production costs. In this study, the new EU standards are evalueted using modified farm models. The models are used to calculate costs for dairy, beef, pigmeat and egg in two different size classes. When compared to conventional farms, extra costs are caused from lower yields in organic feed production, from a need for organic origin of the animal population and from specific building requirements. According to the study the most profitable way to increase organic feed supply on a farm level is to rent or buy more field area. In such cases organic production appears more profitable than continuing conventional farming. The worst alternative is to decrease the number of livestock in order to adjust to decreasing yields in feed production. Besides feed production issues, EU building regulations require sufficient space for animals to move around and rest, and certain flooring solutions. On dairy farms loose-housing systems meet the required standards at the least extra costs. Requirements for outdoor exercise possibilities throughout a year and drainage of waste water from outdoor livestock yards also cause extra costs compared to conventional farms.vokMTT Taloustutkimus (MTTL)Production costs of organic animal productio

Viability of alternative subsurface drainage and irrigation systems

vo

Salaojituksen kannattavuus Suomessa

Perinteinen salaojitus ei ole viljelijälle suhteellisesti yhtä kannattavaa kuin aikaisemmin. EU-jäsenyyden myötä pinta-alakohtaiset tuet näyttelevät entistä tärkeämpää roolia viljelijän tuloissa ja näihin tukiin salaojitus ei vaikuta. Salaojituksen suorat tuotot tulevat kasvaneen sadon kautta. Maataloustuotteiden entistä alhaisempien hintojen vuoksi salaojituksen suorien tuottojen taloudellinen merkitys on laskenut. Pinta-alakohtaiset tuet vaimentavat myös sääriskien taloudellisia vaikutuksia ja siten salaojituksen merkitys riskien tasaajana on pienentynyt. Tällöin salaojituksen viljelijälle tuottamat epäsuorat hyödyt, kuten maan rakenteen paraneminen ja modernien työkoneiden käytettävyys, ovat nousseet tärkeämmälle sijalle. Yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna salaojitus on ollut tärkeä tekijä maatalouden tuottavuutta kohotettaessa. Viime vuosikymmenellä modernien salaojitustekniikoiden tuottamat ympäristöhyödyt ovat nousseet yhteiskunnan näkökulmasta etusijalla. Valtio on tukenut ympäristötukijärjestelmän kautta säätösalaojitusta. Perinteinen salaojitus kuuluu investointituen piiriin. Salaojituksen potentiaaliset ympäristöhyödyt jäävät kuitenkin saamatta, mikäli heikentynyt tilatason kannattavuus laskee salaojituspinta-aloja. Nykyään yhä pienempi osuus salaojituksista on ensiojituksia. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa yli puolet vuosittaisesta kokonaisalasta on uusinta- ja täydennysojituksia. Uusintaojituksissa perinteinen ojitus korvataan nykyään usein säätöojituksella, mikäli pellon ominaisuudet sen sallivat. Tämä mahdollistaa kasvuston kasvukauden kastelun ja auttaa siten satohyötyjen saavuttamisessa. Säätöojituksen ja kastelun kannattavuus painottuu erikoiskasvien viljelyssä.This study reviews the costs, benefits and profitability of subsurface drainage in current agricultural production in Finland. The significance of subsurface drainage to the single farmer as well as to society in general is reviewed. First a farmer's decision making situation is described. Then the effects of subsurface drainage are evaluated for two different cases. In the first case, subsurface drainage is assumed to replace a traditional open-ditch of drainage system. The main improvements are an increase in effective agricultural land area and improved structure of land parcels. These in turn improve the efficiency of the production system. In the second case, an old, worn-out subsurface drainage system is replaced by a new but similar system. In this case benefits would come from increased productivity of other inputs in the production system. Naturally, effective land area remains the same. The study also includes calculations to quantify the significance of subsurface drainage. The example is based on normal yields and costs. Besides the absolute significance, the current relative significance is evaluated by comparing the share of the benefits in farmers' income before and after EU-membership. The relative significance has markedly changed due to higher share of direct subsidies in a farmer's incomes today. In addition to the benefits and costs on a farmer level, the effects on general welfare are evaluated and reviewed at the end of this study. Subsurface drainage produces public good type benefits by decreasing the leaching of nitrogen and phosphorous into waterways. Due to their public good characters, these benefits must be evaluated using non-market-valuation methods. This study reviews pros and cons of subsurface drainage in today's production environment. However, the results are mainly qualitative, as there does not exist data revealing direct growth effects of subsurface drainage.vokMTT Taloustutkimus (MTTL)Profitability of subsurface drainage in Finlan

Säätösalaojituksen kustannukset ja hyödyt

vokKirjasto Aj-

Maatalouden ympäristötuen perustuen merkitys maatilojen taloudelle

Agri-environmental support included in the General Agri-Environmental Protection Scheme (GAEPS) is used to compensate the farmers for the loss of farm income and increased production costs due to the adaptation of more environmentally-friendly production practices. This study is an attempt to estimate and aggregate the costs of the GAEPS. The main costs at the farm level consist of investments to manure and silage storage, crop losses due to reduced use of nitrogen and phosphorus fertilisers, and landscape management. Other major sources of additional costs are the plant cover criterion, regular soil fertility testing, and nutrient analyses of manure. Filter strips, testing of pesticide sprayers, and making an environmental management plan for the farm are also cost-creating activities. According to the calculations, the total cost of the adaptation of the GAEPS are ca. FIM 850 million annually. This corresponds to the a priori cost estimates that were made at the planning stage of the GAEPS. In addition, farm models were used to assess the monetary net benefits of the GAEPS in different types of farms. It seems that the GAEPS has the most significant effect on net farm income in the southern part of Finland.vokMTT Taloustutkimus (MTTL