Kuolaimista, kannuksista ja jalustimista Turun arkeologisissa kokoelmissa : esineet lajienvälisessä kommunikaatiossa

Tässä esinetutkimukseen sekä yhteiskunnalliseen ja humanistiseen eläintutkimukseen liitetyssä tutkielmassa tarkastellaan Turun arkeologisten kokoelmien kuolaimia, kannuksia ja jalustimia ratsastuksen näkökulmasta. Ratsastaminen käsitetään ihmisen ja hevosen välisenä kehollisena kommunikaationa. Tarkoituksena on osoittaa esineiden rooli tässä kommunikoinnissa ja tuoda tämä tulkintamahdollisuus arkeologiseen keskusteluun. Tarkoituksena on myös yhdenmukaistaa ratsastusvarusteista arkeologiassa käytettyä hajanaista esinesanastoa hevosalalla käytettävän termistön kanssa. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, mitä ratsastukseen käytetyistä esineistä voidaan päätellä ratsastustavasta ja ratsastukseen liittyvästä kommunikoinnista sekä kommunikaatiosuhteesta, ja mitä näiden esineiden muutos kertoo ratsastustavan muutoksesta? Toinen keskeinen tutkimuskysymys liittyy esinetutkimuksen peruskysymykseen tyypeistä: mitä eri tyyppejä Turun seudun kokoelmien kuolaimet, kannukset ja jalustimet edustavat? Esineet tyypitellään vipuvarrettomiin- ja vipuvarrellisiin kuolaimiin sekä piikki- ja rissakannuksiin. Kuolainten eri osien toimintaa ja vaikutusta sekä kuolaimen käyttötarkoitusta eritellään funktioanalyysin avulla. Ratsastustapaa ja kommunikaatiosuhdetta arvioidaan toimintaperiaatteen mukaan ryhmiin jaetusta kuolainaineistosta. Tätä ennen esineet on tunnistettu ja ajoitettu. Ajoituksessa on käytetty pääosin ulkomaisia vastineita kirjallisuudesta ja avoimista kokoelmatietokannoista. Osa esineistä on voitu ajoittaa myös löytökontekstien perusteella. Aineisto ajoittuu rautakaudelta historialliselle ajalle. Kaikki vipuvarrelliset kuolaimet ajoittuvat odotetusti historialliselle ajalle. Yhdet vipuvarret voitiin liittää tiettyyn yläluokan ratsastustapaan (manège, haute école). Kaikki kannukset tunnistettiin rissakannuksiksi ja ajoitettiin keskiajalta 1700-luvulle. Kannusaineistossa painottuvat 1600- ja 1700-luvut. Yksi esine tunnistettiin varmasti jalustimeksi. Käyttökelpoisia arkeologisia typologioita löytyi useita. Vipuvarrellisten kuolainten ilmestyminen voidaan liittää uudenlaiseen ratsastustapaan ja muuttuvaan kommunikaatiosuhteeseen

Varjojen aika: Esittelyssä konfliktiarkeologinen lukiolaiskaivaus Porin metsässä

Syksyllä 2020 Satakunnan Museo ja Porin suomalaisen yhteislyseon lukio järjestivät yhteisen Varjojen aika - kurssin, joka koostui Porissa jatkosodan aikaan toimineen Saksan ilmavoimien huoltokentän arkeologisesta kaivauksesta, jälkitöistä sekä aineistosta kootun pienoisnäyttelyn suunnittelusta ja toteutuksesta. Kurssi rahoitettiin Suomen Kulttuurirahaston Mullankaivajat-apurahalla. Kurssin tavoitteet olivat ensisiaisesti pedagogisia ja yhteisöarkeologisia, ja tarkoituksena oli lisätä lukiolaisten tietämystä lähialueensa historiasta ja arkeologin työstä sekä tarjota heille konkreettinen mahdollisuus osallistua käynnissä olevaan sotahistorialliseen tutkimushankkeeseen. Kurssia varten kerätystä opetuksellisesta sisällöstä koottiin konfliktiarkeologinen opetuspaketti, jota voidaan tulevaisuudessa soveltaa erityisesti sota-ajan historiaa opettaessa. Artikkelissa käsitellään myös konfliktiarkeologian pedagogisia lähtökohtia sekä sitä, miten arkeologiaa voidaan käyttää opetuksessa

Varjojen aika: Esittelyssä konfliktiarkeologinen lukiolaiskaivaus Porin metsässä

Syksyllä 2020 Satakunnan Museo ja Porin suomalaisen yhteislyseon lukio järjestivät yhteisen Varjojen aika - kurssin, joka koostui Porissa jatkosodan aikaan toimineen Saksan ilmavoimien huoltokentän arkeologisesta kaivauksesta, jälkitöistä sekä aineistosta kootun pienoisnäyttelyn suunnittelusta ja toteutuksesta. Kurssi rahoitettiin Suomen Kulttuurirahaston Mullankaivajat-apurahalla. Kurssin tavoitteet olivat ensisiaisesti pedagogisia ja yhteisöarkeologisia, ja tarkoituksena oli lisätä lukiolaisten tietämystä lähialueensa historiasta ja arkeologin työstä sekä tarjota heille konkreettinen mahdollisuus osallistua käynnissä olevaan sotahistorialliseen tutkimushankkeeseen. Kurssia varten kerätystä opetuksellisesta sisällöstä koottiin konfliktiarkeologinen opetuspaketti, jota voidaan tulevaisuudessa soveltaa erityisesti sota-ajan historiaa opettaessa. Artikkelissa käsitellään myös konfliktiarkeologian pedagogisia lähtökohtia sekä sitä, miten arkeologiaa voidaan käyttää opetuksessa

Cemetery Considerations: The Case of Nokia Viik, Finland

Finnish cairn sites are typically defined through the concepts of ‘grave’ or ‘cemetery’, their main purpose being associated with burials. However, when one examines cemetery-related contexts in Iron Age Finland, they exhibit a great deal of variation with regard to the existence of interments, how they can be identified, and how they correlate with other finds. The case study, a re-examination of Cairn 4 at Nokia Viik, excavated in 1986–1987, illustrates some of these issues. With a focus on understanding the chronology, osteology, formation, and more detailed spatial character of the cairn, it is revealed that the monument has been accumulated over several centuries and includes elements that cannot easily be explained as individual burials or even cremation remains in a collective grave context. The site’s timespan extends from the Late Roman Iron Age and the Migration Period to the Merovingian Period and the Viking Age, where especially the latter periods seem to include deposited materials not related to any actual or distinguishable funerals. One major issue addressed is how to interpret complex structures, where distinct burials are difficult to define, and human remains only occur as one component