Strukturoidun nuoruusikäisten väkivaltariskin arviointimenetelmän (SAVRY:n) validoiminen suomalaisissa laitosolosuhteissa

Nuorten väkivaltainen käyttäytyminen on aihepiiri, joka herättää sekä mielenkiintoa, että huolta laajassa yleisössä. Kouluampumiset, nuoret jotka sattumanvaraisesti pahoinpitelevät ihmisiä kaupungilla, sekä huolestuttavat viestit nuorista, jotka pitkään jatkuneen koulukiusaamisen seurauksena valitsevat tehdä itsemurhan, saavat paljon tilaa mediassa ja niitä verrataan samantyyppisiin ilmiöihin maailmalla, mikä saattaa lisätä mielikuvia että nuorten väkivaltainen käyttäytyminen on lisääntymässä. Samalla pitkäaikaistutkimus osoittaa, että vakava väkivaltakäyttäytyminen viime vuosien aikana ei ole merkitsevästi lisääntynyt. Ristiriitaiset viestit aiheuttavat hämmennystä ja herättää tarpeen selkeyttää ja jäsentää informaatiota. Tutkimus on osoittanut että vaarallisuuden arvioinnissa pelkkä n.s. asiantuntijuus ei riitä luotettavan arvion tekemiseksi vaan parhaimmissakin olosuhteissa arviot ovat haavoittuvia ajatusvirheille. Tästä huolimatta näitä arvioita on aikaajoin tehtävä sekä kriminali huollon, että sosiaali- ja terveyshuollon yksiköissä. Tämän väitöskirjan tavoitteena on tarkastella Pohjois-Amerikassa 12–18-vuotiaiden nuorisorikollisten arvioimiseen kehitetyn väkivaltariskin arviointimenetelmän (SAVRY; Strukturoitu nuoruusikäisten väkivaltariskin arviointimenetelmä) toimivuutta suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmässä. Menetelmä on kehitetty niiden ihmisten käyttöön, jotka jokapäiväisessä työssään joutuvat tekemään arvioita väkivaltariskin esiintyvyydestä ja vaihtelusta niiden nuorten keskuudessa jolla on jonkin asteista väkivaltaproblematiikkaa. Menetelmän pohjautuu empiiriisesti nuorisorikollisten poikien keskuudesta kerättyyn tutkimustietoon. Koska Suomessa vakavalla väkivaltakäyttäytymisellä oireilevia nuoria arvioidaan ensisijaisesti nuorisopsykiatrian piirissä, menetelmän validoimiseksi ja laadullisen käytön varmistamiseksi on tärkeää selvittää, miten suomalaisissa yksiköissä tehdyt arviot vaihtelevat arvioitavien iän, sukupuolen, psykiatrisen oirekuvan ja palvelujärjestelmien välillä. Tutkimusaineisto (N=231) on kerätty nuorisopsykiatrian, koulukotien ja nuorten oikeuspsykiatrian yksiköstä. Arvioita on verrattu laitosolosuhteissa ilmenevään väkivaltaan, itsetuhoiseen käyttäytymiseen ja muuhun vakavaan yksikköä tai hoitoa tuhoavaan käyttäytymiseen sekä rikosrekistereihin ja kuolinsyyrekistereihin neljä vuotta alkuperäisen arvion jälkeen. Tulokset ovat osoittaneet, että SAVRY-menetelmä pystyy erottelemaan eriasteisesti oireilevien nuorten keskuudesta hyvin matalan, kohonneen ja korkean väkivaltariskin omaavat nuoret ja osoittamaan mihin hoidolliset interventiot pitäisi suunnata riskien madaltamiseksi tai ennaltaehkäisemiseksi. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että strukturoitu riski- ja tarvekartoitus toimii hyvin suomalaisessa järjestelmässä ja että sen tulisi sisältyä hoidollisiin toimiin silloin, kun hoidon kohteena on väkivaltaisesti oireileva nuoriThe present dissertation attempts a validation of a North American structured professional decision aid, namely the Structured Assessment of Violence Risk in Youth (SAVRY) a decision aid for professionals who in their work encounter the needs of adolescents with violent and severe disruptive behavioural problems. The SAVRY was originally developed for assessment in juvenile delinquent populations, and based on empirical data from such settings. It has since shown good predictive validity across Western countries and currently representing a best practice approach for meeting the needs of violent and delinquent youth. As due to legal and official policy, adolescents committing severe violent crimes in Finland will rarely be found in correctional facilities or within the legal system, but rather in the facilities of the Finnish social and health system, for example residing in child welfare units, correctional schools and / or in adolescent psychiatric settings, where the research base on applicability of the SAVRY is still sparse. To assess the applicability of SAVRY in the Finnish system we collected information on young people (N = 231) in general adolescent psychiatric settings, correctional schools and an adolescent forensic psychiatric unit in Finland. To assess the validity of SAVRY in these settings, we needed to ascertain the base rate of violence in these institutional settings, and the possible impact of gender, age and psychopathological features. For a follow-up in the community additional information was retrieved from the National Register of Criminal Conduct. The results show that there are indeed many incidents of violent and disruptive behaviour on Finnish child welfare and psychiatric wards, especially in the adolescent forensic psychiatric setting. The SAVRY served the purpose of screening for risks and needs well at all levels of service as risk ratings indicating an elevated risk of violence were predictive of institutional violence, self-harm and disruptive behaviours and of violent and non-violent offending four years after the initial assessments. Thus, to reduce the risk of violence, meet the needs of young people with severe behavioural problems and to find ways to build desistance from delinquent and violent behaviour astructured risk and needs assessments ought to be included when making decisions regarding multi-problem violent youth

Strukturoidun nuoruusikäisten väkivaltariskin arviointimenetelmän (SAVRY:n) validoiminen suomalaisissa laitosolosuhteissa

Nuorten väkivaltainen käyttäytyminen on aihepiiri, joka herättää sekä mielenkiintoa, että huolta laajassa yleisössä. Kouluampumiset, nuoret jotka sattumanvaraisesti pahoinpitelevät ihmisiä kaupungilla, sekä huolestuttavat viestit nuorista, jotka pitkään jatkuneen koulukiusaamisen seurauksena valitsevat tehdä itsemurhan, saavat paljon tilaa mediassa ja niitä verrataan samantyyppisiin ilmiöihin maailmalla, mikä saattaa lisätä mielikuvia että nuorten väkivaltainen käyttäytyminen on lisääntymässä. Samalla pitkäaikaistutkimus osoittaa, että vakava väkivaltakäyttäytyminen viime vuosien aikana ei ole merkitsevästi lisääntynyt. Ristiriitaiset viestit aiheuttavat hämmennystä ja herättää tarpeen selkeyttää ja jäsentää informaatiota. Tutkimus on osoittanut että vaarallisuuden arvioinnissa pelkkä n.s. asiantuntijuus ei riitä luotettavan arvion tekemiseksi vaan parhaimmissakin olosuhteissa arviot ovat haavoittuvia ajatusvirheille. Tästä huolimatta näitä arvioita on aikaajoin tehtävä sekä kriminali huollon, että sosiaali- ja terveyshuollon yksiköissä. Tämän väitöskirjan tavoitteena on tarkastella Pohjois-Amerikassa 12–18-vuotiaiden nuorisorikollisten arvioimiseen kehitetyn väkivaltariskin arviointimenetelmän (SAVRY; Strukturoitu nuoruusikäisten väkivaltariskin arviointimenetelmä) toimivuutta suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmässä. Menetelmä on kehitetty niiden ihmisten käyttöön, jotka jokapäiväisessä työssään joutuvat tekemään arvioita väkivaltariskin esiintyvyydestä ja vaihtelusta niiden nuorten keskuudessa jolla on jonkin asteista väkivaltaproblematiikkaa. Menetelmän pohjautuu empiiriisesti nuorisorikollisten poikien keskuudesta kerättyyn tutkimustietoon. Koska Suomessa vakavalla väkivaltakäyttäytymisellä oireilevia nuoria arvioidaan ensisijaisesti nuorisopsykiatrian piirissä, menetelmän validoimiseksi ja laadullisen käytön varmistamiseksi on tärkeää selvittää, miten suomalaisissa yksiköissä tehdyt arviot vaihtelevat arvioitavien iän, sukupuolen, psykiatrisen oirekuvan ja palvelujärjestelmien välillä. Tutkimusaineisto (N=231) on kerätty nuorisopsykiatrian, koulukotien ja nuorten oikeuspsykiatrian yksiköstä. Arvioita on verrattu laitosolosuhteissa ilmenevään väkivaltaan, itsetuhoiseen käyttäytymiseen ja muuhun vakavaan yksikköä tai hoitoa tuhoavaan käyttäytymiseen sekä rikosrekistereihin ja kuolinsyyrekistereihin neljä vuotta alkuperäisen arvion jälkeen. Tulokset ovat osoittaneet, että SAVRY-menetelmä pystyy erottelemaan eriasteisesti oireilevien nuorten keskuudesta hyvin matalan, kohonneen ja korkean väkivaltariskin omaavat nuoret ja osoittamaan mihin hoidolliset interventiot pitäisi suunnata riskien madaltamiseksi tai ennaltaehkäisemiseksi. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että strukturoitu riski- ja tarvekartoitus toimii hyvin suomalaisessa järjestelmässä ja että sen tulisi sisältyä hoidollisiin toimiin silloin, kun hoidon kohteena on väkivaltaisesti oireileva nuoriThe present dissertation attempts a validation of a North American structured professional decision aid, namely the Structured Assessment of Violence Risk in Youth (SAVRY) a decision aid for professionals who in their work encounter the needs of adolescents with violent and severe disruptive behavioural problems. The SAVRY was originally developed for assessment in juvenile delinquent populations, and based on empirical data from such settings. It has since shown good predictive validity across Western countries and currently representing a best practice approach for meeting the needs of violent and delinquent youth. As due to legal and official policy, adolescents committing severe violent crimes in Finland will rarely be found in correctional facilities or within the legal system, but rather in the facilities of the Finnish social and health system, for example residing in child welfare units, correctional schools and / or in adolescent psychiatric settings, where the research base on applicability of the SAVRY is still sparse. To assess the applicability of SAVRY in the Finnish system we collected information on young people (N = 231) in general adolescent psychiatric settings, correctional schools and an adolescent forensic psychiatric unit in Finland. To assess the validity of SAVRY in these settings, we needed to ascertain the base rate of violence in these institutional settings, and the possible impact of gender, age and psychopathological features. For a follow-up in the community additional information was retrieved from the National Register of Criminal Conduct. The results show that there are indeed many incidents of violent and disruptive behaviour on Finnish child welfare and psychiatric wards, especially in the adolescent forensic psychiatric setting. The SAVRY served the purpose of screening for risks and needs well at all levels of service as risk ratings indicating an elevated risk of violence were predictive of institutional violence, self-harm and disruptive behaviours and of violent and non-violent offending four years after the initial assessments. Thus, to reduce the risk of violence, meet the needs of young people with severe behavioural problems and to find ways to build desistance from delinquent and violent behaviour astructured risk and needs assessments ought to be included when making decisions regarding multi-problem violent youth