Käyttäytymisterapian vaikuttavuus hoitomuotona nuorten ADHD-oireisiin

Tiivistelmä. Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkasteltiin kognitiivisen käyttäytymisterapian vaikuttavuutta nuorten ADHD-oireisiin. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena tutustumalla aiheesta tehtyihin keskeisimpiin tutkimuksiin. Kiinnostus tutkimuskentällä tutkielman aiheeseen on herännyt vasta lähivuosien aikana. Tuoreiden tutkimusten valossa tutkielman tavoitteena oli selvittää, onko kognitiivisella käyttäytymisterapialla vaikutusta nuorten ADHD-oireisiin. Tarkoituksena oli samalla lisätä ymmärrystä ADHD:sta ja sen psykososiaalisista hoitokeinoista. ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on kehityksellinen oireyhtymä, jonka ydinoireisiin kuuluvat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. ADHD heikentää toimintakykyä ja sen oireet ovat pitkäkestoisia. Kognitiivinen käyttäytymisterapia toimii yleiskäsitteenä kaikille psykoterapeuttisille menetelmille, joiden tavoitteena on kognitiivisia prosesseja muokkaamalla vähentää psyykkistä kärsimystä ja haitallista käyttäytymistä. Nuorten ADHD-oireiden hoitoon kuuluvassa kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa työstettäviä kohteita ovat itsesäätely, sosiaalisten tilanteiden ongelmanratkaisu ja sosiaaliset taidot, oman toiminnan arviointi ja säätely sekä ADHD:n ydinoireiden hallinta. Tutkielmaan valikoituneiden tutkimusten tulosten perusteella voidaan päätellä, että kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta voi olla joidenkin ADHD-oireisten nuorten hoidossa hyötyä. Tutkimuksissa todettiin kognitiivisen käyttäytymisterapian madaltavan nuorten tarvetta ADHD-lääkitykselle, parantavan heidän suoriutumistansa koulussa sekä vähentävän heidän kokemiaan ahdistus- ja masennusoireita. Erityisesti nuorten vanhemmat ja opettajat, mutta myös nuoret itse ilmoittivat tarkkaamattomuusoireiden vähentyneen. Kaikissa tutkimuksissa kognitiivisella käyttäytymisterapialla ei kuitenkaan todettu tilastollisesti merkittävää vaikutusta oireistoon

Semanttisen harjoittelun vaikutus maahanmuuttajataustaisten lasten suomen kielen sanavaraston kehittymisessä

Tämän pro-gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia semanttisen harjoittelun vaikutusta maahanmuuttajataustaisten lasten suomen kielen sanaston omaksumisessa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää näkyvätkö semanttisen harjoittelun vaikutukset yleisenä sanavaraston kasvuna. Tutkimukseen osallistui kolme peruskoulun ensimmäisellä luokalla olevaa maahanmuuttajataustaista poikaa ja se toteutettiin Oulun normaalikoululla. Harjoitusohjelma toteutui yhteensä kymmen kertaa kertaviikkoisesti ja siihen valittiin 50 sanan teemoittain jaettu harjoiteltava sanasto. Yhteen harjoituskertaan kuului kohdesanat sisältävä tarina ja semanttisen kartan rakentaminen. Semanttisen harjoittelun vaikutusta arvioitiin ennen ja jälkeen harjoittelujakson Bostonin nimentätestillä ja harjoittelujakson sanaston nimeämis- ja ymmärtämistehtävällä. Lisäksi harjoittelun välitöntä vaikutusta arvioitiin jokaisen harjoittelukerran yhteydessä tarinan uudelleen kerronnan sekä harjoitellun ja ei-harjoitellun sanaston nimeämistehtävän avulla. Tulokset osoittivat että lapset omaksuivat sekä harjoitusohjelmaan kuuluvaa sanastoa että vertailuna käytettyä ei-harjoiteltua sanastoa merkittävästi. Harjoitellun sanaston osalta myös ymmärtäminen kasvoi selvästi. Vaikutukset eivät kuitenkaan näkyneet yhtä selvästi harjoitusjakson jälkeen yleisenä sanavaraston kasvuna. Sanavaraston taso Bostonin nimentätestillä arvioituna pysyi alle ikätason suomenkielisten normien ennen ja jälkeen harjoitusjakson. Semanttinen harjoittelu itsessään ei aiheuttanut kasvua sanaston omaksumisessa, sillä myös ei-harjoitellun sanaston hallinta kasvoi tilastollisesti merkittävästi. Tutkimukset ovat yhdenmukaisia aiempien tutkimusten kanssa siitä, että maahanmuuttajalapsilla kestää vuosia saavuttaa ikätovereihin verrattavissa oleva sanavarasto ja he myös suoriutuvat heikommin sanavaraston arvioinnista L2 kielellä. Lisäksi tulokset tukevat tutkimuksia, joiden mukaan sanaston omaksumisen alkuvaiheessa sanoja painetaan mieleen enemminkin äänneasun perusteella ja sanan mieleen painaminen vaatii vain vähän altistusta. Semanttisen harjoittelun on todettu olevan hyödyllinen uuden kielen sanaston omaksumisessa vasta vanhempana