4.-luokkalaisen fyysinen aktiivisuuden laatu

Tiivistelmä. Tämän Pro gradu tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää neljäsluokkalaisen fyysisen aktiivisuuden laatua päivän eri vaiheissa. Tarkastelimme, miten koulupäivä ja vapaa-aika vaikuttavat intensiteetin kertymiin sekä voimakkuuteen. Tutkimuksemme on osa vireillä olevaa Activity of School Aged Children -hanketta, jonka tarkoituksena on tutkia muun muassa lasten koulupäivän rakennetta fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta. Suomessa lasten fyysisen aktiivisuuden määrää on tutkittu objektiivisilla mittareilla, mutta laadun tarkastelu on jäänyt vähäiseksi. Huoli lasten liikunnan vähentymisestä, sekä ruutuajan pitenemisestä, lisää liikunnan tutkimisen tärkeyttä. Lisäksi harrastustoiminnan kasvaminen, mutta samalla arkiliikunnan vähentyminen, on johtamassa lasten liikunnan yksipuolistumiseen. Fyysisen aktiivisuuden laadun tutkimiseen tulisi panostaa, sillä lapsi tarvitsee eritasoista fyysistä aktiivisuutta kokonaisvaltaisen kehityksen saavuttamiseksi. Tutkimus toteutettiin syksyllä 2014 ja siihen osallistui 15 neljännen luokan oppilasta. Aineisto kerättiin Polar Active -aktiivisuusmittarilla ja tutkimusjaksoksi rajautui yksi viikko. Analysoimme tuloksia tutkimusjoukon keskiarvojen perusteella, sekä yksilötasolla aktiivisimpien ja passiivisimpien oppilaiden osalta. Tutkimuksessa hyödynnettiin lisäksi toisen pro gradun samalle tutkimusjoukolle samalla viikolla teettämää aktiivisuuspäiväkirjaa (Holm & Juusola, 2015). Kokonaiskuva oppilaiden fyysisen aktiivisuuden laadusta syntyi aktiivisuusmittareista saadun datan luokittelulla sekä kuvailulla. Tämän kuvailevan tapaustutkimuksen perusteella voidaan todeta, että koulupäivän aikana kertynyt aktiivisuus on merkittävä osa oppilaiden kokopäiväisestä aktiivisuudesta. Koulupäivän aikana oppilaat liikkuivat erityisesti väli- ja liikuntatunneilla, jolloin jokaisen oppilaan intensiteetti nousi suhteessa päivän muuhun aktiivisuuteen. Oppilaiden välillä oli suuria eroja aktiivisuuden määrässä. Aktiivisuuserot korostuivat vapaa-ajalla, jolloin intensiteetti-erot olivat koulupäivään verrattuna suurempia. Koulun liikunnalla on suuri merkitys oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen, sillä se tavoittaa jokaisen oppilaan. Koulupäivän rakenteeseen panostamalla voidaan lisätä oppilaiden fyysistä aktiivisuutta. Esimerkiksi liikuntatunteja hajauttamalla, oppitunteja toiminnallistamalla sekä välitunteja aktivoimalla voidaan vaikuttaa positiivisesti oppilaan aktiivisuuteen. Kodilla puolestaan on suuri merkitys aktiivisuuden kertymiseen vapaa-ajalla. Fyysisen aktiivisuuden laatua tulisi tulevaisuudessa tutkia lisää objektiivisten mittareiden ja aktiivisuuspäiväkirjojen avulla, jolloin saataisiin kattava kuva lasten liikunnan laadusta ja sen sisällöstä