Developing the risk management of a design-build repair project

Kokonaisvastuurakentaminen (KVR) on laajasti uudisrakentamisessa käytetty urakkamuoto, jossa urakoitsijan vastuulle kuuluvat sekä kohteen suunnittelu että toteutus. Korjausrakentamisessa urakkamuotoa on Suomessa käytetty hyvin vähän, sillä perinteiset urakkamuodot, kuten kiinteähintainen kokonaisurakka, ovat olleet korjaushankkeissa lähes yksinomaan käytettyjä urakkamuotoja jo pitkään. KVR-urakkamuodon käytöstä korjaushankkeissa on hyvin vähän kansainvälistä tutkimusta, vaikka korjausrakentamiselle tyypilliset piirteet, kuten kohteiden yksilöllisyys ja rakennuksesta löytyvien yllätysten vaikutus rakentamiseen, vaikuttavat eri urakkamuotojen soveltumiseen korjaushankkeisiin merkittävästi. KVR-urakkamuodon käyttö korjausrakentamisessa luo haasteita erityisesti rakennuttajan ja urakoitsijan väliseen vastuurajapintaan, vaikka vastuunjako nähdään yleensä urakkamuodon vahvuutena sen selkeyden vuoksi. Työn tavoitteena oli luoda menetelmä, jonka avulla KVR-korjaushankkeen teknisiä riskejä voitaisiin tunnistaa ja luokitella, sekä tunnistaa tekijöitä, jotka mahdollisesti estävät KVR-urakkamuodon käytön kohteessa. Menetelmän avulla pitäisi pystyä myös käymään rakennuttajan antamien lähtötietojen taso läpi, sekä tunnistaa mahdollisia sietämättömiä riskejä, jotka estäisivät kohteessa KVR-urakkamuodon käytön. Tutkimus suoritettiin pääosin kirjallisuus- ja haastattelututkimusten avulla. Kirjallisuudessa ja haastatteluissa aiheita olivat KVR urakkamuotona, riskienhallinta ja sen kehittäminen sekä korjausrakentamisen riskit. Haastattelut suoritettiin teemahaastattelujen muodossa yksilö- ja ryhmähaastatteluina, ja haastateltavia osapuolia olivat urakoitsijan ja rakennuttajaorganisaation edustajat. Haastatteluiden ja kirjallisuustutkimuksen lisäksi korjausrakentamisen teknisiä riskejä kartoitettiin urakoitsijan edustajille lähetetyn kyselytutkimuksen avulla, ja riskienhallinnan menetelmää kehitettiin edelleen asiantuntijatyöpajassa, johon osallistui menetelmän kohdekäyttöryhmään kuuluvia henkilöitä. Tutkimuksen tuloksena kehitettiin riskienhallinnan työkalu, jonka yksi osa on teknisten riskien tarkistuslista korjaushankkeessa, minkä avulla tunnistetaan ja luokitellaan projektin riskejä. Kehitetyn työkalun kohdekäyttöryhmänä toimii KVR-korjaushanketta tarjoava urakoitsija, mutta myös rakennuttajan edustajat voisivat käyttää työkalua muutaman muutoksen avulla. Tutkimuksen tuloksien mukaan KVR-urakkamuoto soveltuu erilaisiin korjausrakentamisen hankkeisiin tietyin edellytyksin, joista tärkeimpiä ovat lähtötietojen tarkka määritys aikaisessa vaiheessa hanketta, sekä urakoitsijan kokemus ja asiantuntijuus. Tutkimuksen tärkeimpiä tuloksia on, että KVR-korjaushankkeiden vastuunjako urakoitsijan ja rakennuttajan välillä vaihtelee hankkeittain, ja se täytyy aina määrittää hankekohtaisesti yhteistyössä urakoitsijan ja rakennuttajan välillä.Design-build is a project delivery method where the contractor performs both the design and the construction of a project. Design-build is widely used in new construction projects, but in repair projects it is rarely used in Finland as traditional project delivery methods have been used almost exclusively in building adaptation for a long time. There are few international studies on the use of design-build in repair projects although the typical characteristics of repair projects, such as uniqueness of projects and the effect of surprises found in the building, have a major impact on the suitability of project delivery methods on a repair project. Using design-build in repair projects creates challenges especially in the distribution of responsibility between owner and contractor, which is usually seen as a strength of the delivery method due to its clarity. The objective of this study was to create a method for identifying and classifying technical risks in a design-build repair project and for identifying factors that could possibly prevent the use of design-build as a delivery method in the project. The method should also enable checking the level of owner-provided design as well as identifying unbearable risks that would prevent the use of design-build in a project. The study was performed with a literature review and an empirical interview study. In the literature and interviews the main topics were design-build as a project delivery method, risk management and its development and the risks of building adaptation. The interviews were performed as semi-structured interviews with both individuals and groups. The interviewees represented either the contractor or the owner’s project organization. In addition to the literature review and the interviews, a survey study was sent to the contractor’s representatives in order to create a more thorough checklist of the technical risks in building adaptation projects. The method was further developed with an expert workshop, which was attended by members of the target user group. As a result of the study a tool for risk management was created. A part of the tool is a checklist for technical risks in a repair project, which is used for identifying and classifying the projects risks. The tool’s target user group would be a contractor preparing an offer on a design-build repair project, but the tool could also be used by the owner’s representatives with some alterations. According to the results of the study, design-build can be used in different repair projects as a delivery method provided some prerequisites are met, of which the most important ones are defining the initial information for the project early on in the project and the contractor’s experience and expertise. One of the most important results of the study was that one universally applicable distribution of responsibility between owner and contractor cannot be determined for all repair projects, because it varies between projects and should therefore always be determined in cooperation between the owner and the contractor for the project

Resident interests and participation in energy refurbishment processes

This thesis offers views on the resident interests and participation in energy refurbishment processes by qualitatively analysing nine thematic resident interviews. Urban areas and buildings largely contribute to energy consumption and carbon emissions. The ageing building stock across Europe offers a window of opportunity for large scale energy refurbishments. Urban sustainability and participatory planning, the framework theories of this thesis, are both threaded by the lack of social focus, reflected in the lack of residential focus in housing refurbishments. Residents' main interests include economic reasoning, quality of life, and energy and environment. Economic reasoning includes concern of costs, interest in energy bill savings and stable living costs, and property value increase, indicating a rising market demand. Quality of life includes building condition, comfort, visual aspects, ease of maintenance, interest in technology, and preference on either shared or private systems. Environmental motivations vary and seem to correlate with one's faith in the effect of individuals and communities in solving climate issues. Good process practices facilitating trust include: activation of different information channels when refurbishments are approaching, personal and technical planning support, and a strong house strategy communicating residents the justifications and their areas of interest. Neighbourhood examples motivate residents and help them plan their own projects. As refurbishments make residents more proudly develop their houses and neighbourhoods, resident ambassadors can be used to replicate the experiences. Sharing and networking are already in place, but lack of promoting the sense of community may hinder such development. Existing co-planning reflects residents' strong position as stakeholders. Differences in participation power are found between housing cooperative boards and other residents. The boards dominate planning, justifying it with technical expertise and the difficulty of including everyone. This is accepted if an open communication culture is on place, as house meetings offer other residents a place to get informed and participate in decision making. The idea of including residents into planning is emerging. Participation benefits include residents offering good ideas, gaining knowledge, and achieving a stronger sense of community. Information and inclusion make residents more engaged to the development, speeding up decision making. A process model for participatory refurbishments is presented. Apart from the resident drivers active in house and neighbourhood levels, four challenging resident groups are identified: the unsocial, the objectors, the uninformed, and the unheard. Resident segmentation offers a good tool for identifying motivators to engage residents, as well as identify their needs as project participants.Tämä Pro gradu-tutkielma käsittelee asukasintressejä ja – osallistumista energiasaneerausprosesseissa analysoiden kvalitatiivisesti yhdeksän asukkaan teemahaastatteluja. Kaupungit ja rakennukset kuluttavat merkittävästi energiaa ja ovat osallisena hiilidioksidipäästöihin. Euroopan ikääntyvä rakennuskanta tarjoaa mahdollisuuden suuren mittakaavan energiasaneerauksille. Kestävää kaupunkikehitystä ja osallistavaa suunnittelua, tämän tutkielman johtavia teoreettisia viitekehyksiä, uhkaa sosiaalisen näkökulman puute, kuten myös asuntosaneerauksia asukasnäkökulman puute. Asukkaiden pääintressejä ovat taloudellinen järkeily, elämänlaatu sekä energia ja ympäristö. Taloudelliseen järkeilyyn kuuluu huoli kustannuksista, kiinnostus energialaskujen säästöjä ja vakaita asumiskustannuksia kohtaan, sekä kiinteistön arvonnousu, viitaten kasvavaan kysyntään. Elämänlaatuun kuuluu rakennuksen kunto, mukavuus, visuaaliset aspektit, huollon helppous, kiinnostus teknologiaan, sekä joko jaetut tai yksityiset järjestelmät. Ympäristömotivaatiot vaihtelevat ja vaikuttavat olevan yhteydessä siihen missä määrin asukkaat uskovat yksilöiden ja yhteisöjen mahdollisuuksiin vaikuttaa ilmastokysymyksiin. Luottamusta herättäviä hyviä prosessikäytänteitä ovat: eri tietolähteiden aktivointi saneerausten lähestyessä, henkilökohtainen tekninen suunnittelutuki, ja vahva talon strategia joka keskittyy perusteluihin ja asukasintresseihin. Esimerkit naapurustossa motivoivat asukkaita ja ovat apuna omien projektien suunnittelussa. Koska saneeraukset saavat asukkaat ylpeämmin osallistumaan talojen ja alueen kehittämiseen, asukkaita voidaan käyttää viestinviejinä kokemusten replikoinnissa. Jakamista ja verkostoitumista tapahtuu jo, mutta vähäinen huomio yhteisöllisyyteen voi hidastaa kehitystä. Suunnittelu muiden osallisten kanssa kielii asukkaiden vahvasta asemasta osallisina. Osallistumismahdollisuudet kuitenkin vaihtelevat taloyhtiön hallituksen ja muiden asukkaiden välillä. Hallitukset johtavat suunnittelua ja perustelevat tätä teknisellä tietämyksellä ja vaikeudella ottaa kaikki huomioon. Toimintatapa hyväksytään, mikäli kommunikaatio on avointa, sillä yhtiökokoukset tarjoavat mahdollisuuden vastaanottaa tietoa ja osallistua päätöksentekoon. Asukkaiden ottaminen mukaan jo suunnitteluun herättää kiinnostusta, sillä osallistumisen etuina ovat asukkaiden hyvät ideat, tiedonsaanti sekä kasvava yhteisöllisyys. Tiedonsaanti ja osallisuus sitouttavat asukkaita kehitykseen, mikä nopeuttaa päätöksentekoa. Tutkielma esittää prosessimallin osallistavaan saneeraukseen. Talo- ja aluetasolla aktiivisten asukasajureiden lisäksi tutkielmassa tunnistetaan neljä haastavaa asukasryhmää: epäsosiaaliset, vastustajat, informaation ulkopuoliset, sekä ne keitä ei kuulla. Asukkaiden segmentoiti tarjoaa hyödyllisen työkalun asukkaiden sitoutumisen motiivien ja osallistumistarpeiden tunnistamiseen

Teknillinen korkeakoulu opetusohjelma 1985-1986

Sisältää tiedot henkilökunnasta, laboratorioista ja laitoksista, opinnoista ja tutkinnoista sekä opintosuunnitelmat