Tapaustutkimus joukkoliikenteen tasataksasta Helsingin seudulla

Thesis studies flat tariff as potential pricing model for Helsinki Region Transport. Flat tariff is compared to current zone model through financial analysis, user experiences, benchmarking other cities and evaluating effects on least well-off passengers. Thesis utilizes qualitative methods of expert, individual and group interviews and quantitative methods of price elasticity and trip/income analyses. Behavioural effects are recognized through theoretical framework. Results show that flat tariff is realizable but would demand increased subsidies. Experience of fairness relates with losses; if flat tariff is implemented with the current lowest price level, feeling of injustice should not occur. If price increases would be needed, negative emotions of “losers” are stronger than the joy of “winners”. Flat tariff with AB-zone price level would improve transport justice for all users. Flat tariff is not the optimal model to maximize both revenue and usage, unless the behavioural value for simplicity is expected to be high. However, defining the exact value of simplicity would demand further empirical preference studies. Behavioural eco-nomics is relevant framework for tariff planning, and planners need quantitative methods to combine psychological analysis and economical effects of pricing. In conclusion, thesis recommends remaining to zone model, but to lower prices of C- and D-zones in relation to AB-region.Diplomityö tutkii tasatariffia hinnoitteluvaihtoehtona Helsingin seudun liikenteessä. Tariffia verrataan vyöhykkeisiin rahoituksen, käyttäjäkokemusten ja muiden kaupunkien kokemusten kautta sekä arvioidaan vaikutuksia pienituloisille matkustajille. Tutkimus perustuu asiantuntija-, henkilö- ja ryhmähaastatteluiden laadulliseen analyysiin sekä hinta-joustojen ja matkojen kvantitatiiviseen analyysiin. Käyttäytymistaloustieteellisiä vaikutuksia analysoidaan teorian avulla. Tulosten perusteella tasatariffi on toteutettavissa, mutta edellyttää lisäsubventioita. Kokemus oikeudenmukaisuudesta liittyy hinnankorotuksiin; jos tasataksa toteutetaan ilman hinnankorotuksia, epäoikeudenmukaisuuden kokemus ei ole ongelma. Jos osalle käyttäjistä aiheutuu hinnankorotuksia, ”häviäjien” negatiiviset tunteet ovat voimakkaampia kuin “voittajien” tyytyväisyys. Tasatariffi nykyisellä AB-hintatasolla parantaisi liikkumisen oikeudenmukaisuutta kaikille käyttäjille. Tasataksa ei ole optimaalinen malli tulojen ja käytön maksimoimiseksi, ellei yksinkertaisuuden arvo asiakkaalle ole korkea. Yksinkertaisuuden arvon määrittäminen vaatisi kuitenkin empiirisiä preferenssitutkimuksia. Työ osoittaa käyttäytymistaloustieteen keskeisen roolin hinnoittelussa, ja suunnittelijoiden täytyy hallita kvantitatiiviset menetelmät hinnoittelun psykologisten ja taloudellisten vaikutusten analysoimiseksi. Johtopäätöksenä suositellaan pysyttäytymistä vyöhykemallissa ja CD-vyöhykkeiden hintojen laskua