Tuovi 6: Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa 2008 -konferenssin tutkijatapaamisen artikkelit

NUORTEN VERTAISKESKUSTELU KIRJALLISUUDESTA OMALLA FOORUMILLA (PIRJO VAITTINEN) Äidinkielen opettajain liiton Nuori Aleksis -kirjallisuuspalkinnon keskustelufoorumi auttaa lukijaverkostolaisia yhdistämään lukemansa kirjat Internetin välityksellä omaan maailmaansa. Nuoret käyttävät vertaisverkkokirjallisuuskeskustelussa 336 puheenvuoroa, jotka jäsentyvät 20 keskustelunaiheeksi. Analysoin nuorten Nuori Aleksis 2006 -keskustelualueella kirjoittamia viestejä keskusteluna, joka on yhteisen tavoitteen suuntaan yhteisöllisesti etenevää toimintaa. Uudella medialla on tärkeä asema nuorten elämässä, ja heillä on omia henkilökohtaisia tapoja käyttää Internetin tarjoamia palveluja ja mahdollisuuksia. Nuoret ottavat kirjallisuuskeskustelussa käyttöön tietonsa ja kokemuksensa viestinnän heille tutuista kanavista. Nuori Aleksis 2006 -verkkokeskustelu nostaa esille nuorten suosimia kirjoja. Verkkokirjallisuuskeskustelun loppuvaiheessa esitetään perusteltuja puheenvuoroja teosten ansioista, millä on vaikutusta sekä loppukilpailuehdokasvalintoihin että voittajan valintaan. Keskustelussa rakennetaan puheenvuorojen välille yhteyksiä puhuttelemalla edellisen kommentin kirjoittajaa ja esittämällä kysymyksiä ja vetoomuksia kaikille raatilaisille. Tällainen tekstin sidostaminen tuntuu olevan siirtymää tietoteknisesti välittyneen median käytöstä. MONIKIELINEN SISÄLLÖNTUOTANTO: KÄÄNTÄMINEN JA LOKALISOINTI E-OPPIMATERIAALIN TUOTANTOVERKOSTOSSA (PÄIVI STÖCKELL) Digitaalisen oppimateriaalin levittäminen ja käyttö jopa globaalissa mitassa on katsottu edullisemmaksi ja tehokkaammaksi kuin painetun oppimateriaalin. Euroopan komissiolla on useita e-oppimista tukevia ohjelmia, joissa tuotetaan eri kieliversioita oppimateriaaleista, ja monilla kansainvälisillä yrityksillä on jo pitkään ollut digitaalista henkilöstökoulutuksen oppimateriaalia. Monikielistä oppimateriaalia tuotettaessa tarvitaan kielten, kansallisten kulttuurien ja opiskelu- tai yrityskulttuurien tuntemusta sekä lokalisoinnin ja kääntämisen asiantuntemusta. Hahmottelen artikkelissa väitöskirjaani, jossa aion tarkastella monikielistä ja -kulttuurista sisällöntuotantoa verkostomaisena asiantuntijayhteistyönä ja erityisesti lokalisoijaa ja kääntäjää tässä asiantuntijaverkostossa. Pyrin myös määrittelemään lokalisoinnin käsitettä ja sen suhdetta vallitsevaan kääntämiskäsitykseen sekä sekä lokalisoijalta ja kääntäjältä edellytettyjä kompetensseja sisällöntuotannon kontekstissa. VIDEOTUOTTAMISEN PEDAGOGISTA MALLIA RAKENTAMASSA DESIGN-PERUSTAISEN TUTKIMUKSEN AVULLA (PÄIVI HAKKARAINEN) Artikkeli esittelee design-perustaisen tutkimuksen, jonka kohteena on Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan mediakasvatuksen koulutusohjelman ”Digitaalinen video” -opintojakso. Ensimmäisen tutkimussyklin aikana tämä ongelmaperustaiseen oppimiseen perustuva monitieteinen opintojakso suunniteltiin, toteutettiin ja arvioitiin edelleenkehittämisen näkökulmasta. Meneillään olevan toisen tutkimussyklin tavoitteena on opintojakson edelleenkehittämisen lisäksi rakentaa pedagoginen malli videotuottamisesta opiskelu- ja oppimismenetelmänä. Artikkeli kuvaa ensisijaisesti pedagogisen mallin rakentamista. KOHTI ASIANTUNTIJUUTTA HYVINVOINTIALOJEN VIRTUAALISESSA OPPIMISYMPÄRISTÖSSÄ (TUULIKKI KESKITALO) Rovaniemen ammattikorkeakoulussa on kehitetty terveys- ja pelastustoimen henkilöstön sekä opiskelijoiden osaamistarpeisiin hyvinvointialojen virtuaalinen oppimisympäristö Envi. Envissä oppijat voivat harjoitella työelämän vaativia tilanteita turvallisesti, toistuvasti ja ennakkoon. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, mitä oppimiskäsityksiä ja teoreettisia perusteita opetushenkilöillä on ja mitä pedagogisia malleja ja menetelmiä sekä opetusvälineitä he käyttävät Envissä opettaessaan. Tutkimukseni teoreettisena taustana ovat Uljensin (1997) näkemykset opetuksesta, opiskelusta ja oppimisesta kokonaisuutena, sosiokonstruktivismi ja sosiokulttuurinen teoria sekä Hakkaraisen, Palosen ja Paavolan (2002) esittämät näkökulmat asiantuntijuuden tutkimisesta. Keskeisimpänä tuloksena tutkimuksessani nousi esiin Envin tuoma todentuntuisuus opetukseen ja opiskeluun. Envissä tapahtuvan opetuksen taustalle haastatellut opetushenkilöt eivät nimenneet yhtä tiettyä oppimisteoreettiseen näkemykseen perustuvaa oppimiskäsitystä, vaikka konstruktivistiseen suuntaan oli selkeästi siirrytty. Pikemminkin he kuvasivat oppimisprosessin luonnetta korostaen ennen kaikkea tekemällä ja tutkimalla oppimista. Pedagogisten mallien ja menetelmien hyödyntämisessä oli havaittavissa selkeä ongelmaperustainen vire. Tosin ongelmaperustaisen oppimisen (problem-based learning, PBL) hyödyntäminen opetuksellisena voimavarana Envissä opetettaessa oli vielä osin selkiytymätöntä ja epäjohdonmukaista. Pitkän työkokemuksen ansiosta opetushenkilöt tuntuivat olevan sisällön asiantuntijoita parhaimmillaan. Työkokemuksesta ammennettiin esimerkkejä opetukseen, ja sen ansiosta myös Envin sisältämä hyvinvointiteknologia oli tullut tutuksi opetushenkilöille. MOBIILILAITTEET JA SOSIAALISET OHJELMAT YHTEISÖLLISEN OPPIMISEN TUKENA: HAASTEENA TOIMIVIEN PERIAATTEIDEN YHDISTÄMINEN (HARTO PÖNKÄ, PIIA NÄYKKI & JARI LARU) Käsittelemme yhteisöllisen oppimisen ja tiedonrakentamisen tukemista tieto- ja viestintätekniikan avulla. Perustelemme teknologian käyttöä oppimisen tukemiseksi nykyaikaisella oppimisen teorialla, jossa painottuu oppijoiden käsitteellisen ymmärryksen tukeminen. Keskeisenä aiheena ovat niin sanotut yhteisöllisen oppimisen skriptit ja niiden käyttäminen erilaisten teknologioiden ja ohjelmien kanssa. Artikkeli käy läpi verkko-oppimisympäristöjen, sosiaalisten ohjelmien ja mobiililaitteiden mahdollisuuksia tukea oppimista. Esimerkkeinä esittelemme kolme Oulun yliopiston koulutusteknologian tutkimusyksikössä toteutettua tutkimusprojektia. Pohdinnassa etenemme kysymykseen, miten tutkimuksissa löydetyt toimivat käytännöt ja teoreettiset periaatteet voitaisiin yhdistää uudenlaisia oppimisympäristöjä kehitettäessä. Haasteena on kehittää oppimisympäristöjä, jotka hyödyntäisivät sekä tietokoneiden että mobiililaitteiden tarjoamia mahdollisuuksia ja jotka mahdollistaisivat useiden sosiaalisten ohjelmien liittämisen yhdeksi kokonaisuudeksi. RYHMÄTYÖALUSTAN KÄYTTÖÖNOTTOON YHTEYDESSÄ OLEVAT TEKIJÄT LUKIOTYÖORGANISAATIOSSA (HELJÄ FRANSSILA) Tietojärjestelmien käyttöönottoa ja käyttöä selittävien mallien kehittäminen on ollut tietojärjestelmätieteen klassisia tutkimusaiheita jo vuosikymmeniä ja on sitä edelleen – tutkittavat teknologiat vain muuttuvat. Käyttöönoton ja käytön onnistumisen ymmärtäminen ja ohjaaminen ovat myös praktikkojen jatkuvan huomion kohteena. Tietojärjestelmätieteen alalla on vuosien varrella muodostettu ja testattu empiirisesti useita käyttöönottoa ja käyttöä selittäviä malleja. Aina ei ole itsestään selvää, miten näitä osittain kilpailevia malleja voidaan hyödyntää ja soveltaa esimerkiksi tapaustutkimuksen erityisessä käyttökontekstissa, joten tutkija joutuu tekemään valintaa mallien välillä. Tässä artikkelissa vertailen kuutta käsitteellistä mallia tai viitekehystä, jotka selittävät tietojärjestelmien käyttöönottoa ja käyttöä, ja muodostan mallien ja viitekehysten osioita integroivan mallin, jonka avulla tarkastelen ryhmätyöteknologian käyttöönottoon ja käyttöön yhteydessä olevia te!  kijöitä lukiotyöorganisaatiossa. Integroidun mallin soveltaminen osoittaa, että käyttöönoton ja käytön vaikutusodotuksilla oli tilastollisesti melkein merkitsevä yhteys toteutuneen käytön laadulliseen monipuolisuuteen. Käytöstä saatavilla hyödyillä ja palvelun laadulla oli tilastollisesti suuntaa antava yhteys käytön laadulliseen monipuolisuuteen. Sekä käytön hyödyillä että vaikutusodotuksilla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys suunnitellun mukaiseen käyttöön. Palvelun laadulla oli tilastollisesti melkein merkitsevä yhteys käytön suunnitellunmukaisuuteen. Tietojärjestelmätieteen alalla pitkään käytetyt ja tunnetut mallit osioineen näyttävät ennustavan melko hyvin käyttöönottoa ja käyttöä myös lukiotyöorganisaation kaltaisessa työyhteisössä. SÄHKÖÖN JA ELEKTRONIIKKAAN LIITTYVÄ OSAAMINEN PERUSKOULUN SEITSEMÄNNEN LUOKAN TEKNISEN TYÖN OPETUKSESSA (MATTI PIRTTIMAA) Elektroniikan käsitteiden oppiminen ja aiheeseen liittyvän käsitteellisen ymmärryksen kehittyminen on haasteellinen, aikaa vievä prosessi. Tämä tutkimusraportti esittelee pääpiirteittäin kevään 2006 aikana Säkylän yhteiskoulussa toteutetun empiirisen tutkimuksen, johon osallistui tutkimuksen alkuvaiheessa 29 oppilasta teknisen työn elektroniikkaopetusjaksolla. Oppilasjoukko muodostui ikäluokan kaikista teknistä työtä opiskelevista oppilaista, ja he olivat kaikki poikia. Tutkimuksen jatkovaiheissa mukana ollut oppilasjoukko oli pienempi: ensimmäisessä loppumittauksessa oli mukana 25 oppilasta, toisessa loppumittauksessa 10 oppilasta ja haastatteluaineistossa 18 oppilasta. Tutkimuksen avulla haluttiin selvittää, miten 7. luokan oppilaat ymmärtävät sähkön ja elektroniikan peruskäsitteitä. Haastattelujen avulla kartoitettiin oppilaiden käsityksiä sähköstä ja elektroniikasta. Tarkoituksena oli saada tietoa oppilaiden arkielämän ja oppimiskokemusten myötä muotoutuneista käsitysrakenteista. Opiskelujakson aikana oppilailla oli käytössään vuorovaikutteinen PowerPoint-opiskelumateriaali ja siihen liittyvä kokeilu- ja rakentelumateriaali. Tutkimustulosten mukaan lyhyenkin opiskelujakson aikana osaaminen lisääntyi tilastollisesti erittäin merkitsevästi, joskin osaamisen taso jäi melko matalaksi. Oppilashaastatteluihin perustuvan fenomenografisen analyysin tulosten perusteella oppilaiden sähköön ja elektroniikkaan liittyvissä käsityksissä oli havaittavissa tieteellis-teknistä ajattelua, jonka voi tulkita olevan peräisin opiskelujakson sisällöistä. TERVEYDELLE TURVALLISET LANGATTOMAT RATKAISUT: VAIKUTUKSET PEDAGOGISIIN KÄYTÄNTÖIHIN (MIKKO AHONEN) Langattomat yhteydet mahdollistavat paikasta ja osittain myös ajasta riippumattoman opiskelun. Lasten vanhempien ja opettajien on kuitenkin huomioitava langattomien teknologioiden mahdolliset terveysriskit, joita artikkeli alustavasti havainnollistaa lähteiden ja mittaustulosten pohjalta. Tavoitteena on selvittää, miten kannettavia laitteita voidaan riskittömästi käyttää oppimisen, opetuksen ja työn tukena. A SCALE FOR MEASURING SENSE OF COMMUNITY IN ONLINE COURSES: PRELIMINARY PSYCHOMETRIC RESULTS, PREDICTORS OF COURSE SATISFACTION, AND PREDICTORS OF SENSE OF COMMUNITY (JUSTUS J. RANDOLPH & MARJAANA KANGAS) In this study, we originally set out to contribute to the field of online learning research by creating a summated rating scale to measure sense of community in online courses. However, our research contributions turned out to be slightly different. In terms of instrument development, we found that instructor interactivity was at the heart of the scale and, therefore, created a revised scale to reflect that single factor. Contrary to theory, our preliminary data showed that small group activities and class size were the only significant predictors of sense of community. Overall course satisfaction and sense of community were not found to be significantly associated. Instructor interactivity, and instructor pleasantness and fairness, turned out to be the only significant predictors of overall course satisfaction examined here.