KORVAPERÄINEN KALLONPOHJAN OSTEOMYELIITTI

Kallonpohjan osteomyeliitti on harvinainen, mutta henkeä uhkaava infektio, jota esiintyy pääasiassa iäkkäillä diabeetikoilla sekä immuunipuutteisilla potilailla. Pahanlaatuinen ulkokorvatulehdus eli korvaperäinen kallonpohjan osteomyeliitti syntyy, kun tulehdus leviää korvakäytävästä kallonpohjan luisiin rakenteisiin aiheuttaen osteomyeliitin. Hoidon perustana on pitkäaikainen antibioottihoito, jonka lisäksi saatetaan joissain tapauksissa tarvita myös kirurgista hoitoa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kirjallisuuskatsauksen avulla koota yhteen tietoa korvaperäisen kallonpohjan osteomyeliitin hoidosta, diagnostiikasta ja ennusteesta sekä luoda retrospektiivinen katsaus Turun yliopistollisessa keskussairaalassa 20 viime vuoden aikana hoidettuihin potilaisiin, joilla on diagnosoitu kallonpohjan osteomyeliitti. Tutkimuksen potilasaineisto koostuu kuudesta Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hoidetusta potilaasta, joilla on diagnosoitu kallonpohjan osteomyeliitti. Potilaiden sairauskertomukset analysoitiin ja niistä kerättiin seuraavat tiedot: sukupuoli, ikä, liitännäistaudit, tulehduksen sijainti, oireet ja löydökset, komplikaatiot ja hoito. Aineiston pienen koon vuoksi tilastollista analyysiä ei tehty. Kirjallisuuskatsaus perustuu PubMed-tietokannasta kerättyihin kallonpohjan osteomyeliittiä käsitteleviin artikkeleihin. Kallonpohjan osteomyeliitin diagnostiikka on varsinkin alkuvaiheessa vaikeaa, minkä vuoksi diagnoosi usein viivästyy. Riittävän aikainen diagnoosi on kuitenkin avainasemassa taudin etenemisen estämiseksi ja keskushermostokomplikaatioiden välttämiseksi. Diagnoosi perustuu kliinisten löydösten ohella kuvantamis- ja laboratoriolöydöksiin. Iäkkäillä diabeetikoilla ja immuunipuutteisilla potilailla, joilla on ulkokorvatulehduksen jälkeen pitkittynyttä korvakipua, tulisi pahanlaatuista ulkokorvatulehdusta epäillä

Can imaging suggest the aetiology in skull base osteomyelitis? : a systematic literature review

Purpose: To assess differentiating features between bacterial, Aspergillus, and Mucor skull base osteomyelitis (SBO) with regard to clinical presentation and imaging appearances. Material and methods: A literature search was performed in April 2020 for studies on SBO with a minimum sample size of 10 patients. Studies that reported presenting symptoms, cross-sectional imaging findings, complications, and mortality were included in the analysis. The quality of included articles was tested using the Quality Assessment of Diagnostic Accuracy Studies 2 tool. A data extraction form was used to retrieve relevant parameters from each of the articles. Results: Thirteen articles were included in the final analysis. Diabetes mellitus was the most common predisposing factor (12.5-91.0%). Presenting complaints in all bacterial SBO studies were otogenic, while fungal SBO patients had nasal/ocular complaints. Rates of mortality and surgical intervention in the fungal group were 50-100% and 50%, respectively, as compared to the bacterial group - 7-87% and 10%, respectively. On imaging, the site of initial infection in bacterial SBO was the external auditory canal, while in fungal SBO it was the paranasal sinus. The incidenceof orbital extension was < 5% in bacterial and 44-70% in fungal SBO, among which Mucor had rates of 65-70%. Bone erosion was less extensive in bacterial SBO, and the patterns differed. The highest incidence of vascular involvement and non-enhancing lesions (23-36%) was seen in Mucor. Aspergillus showed highest sino-cranial extension (52-55%) and homogenous bright enhancement. Conclusions: Systematic analysis of the clinico-radiological parameters in each of the studies revealed differences in presentation, clinical course, extension, bone erosion, and enhancement