Proseduraalisen generoinnin vaikutus videopelien uudelleenpelattavuuteen

Tiivistelmä. Tässä tutkielmassa etsittiin kirjallisuuskatsauksen avulla vastausta tutkimuskysymykseen: millainen vaikutus proseduraalisella generoinnilla on uudelleenpelattavuuteen? Tutkielmaa varten etsittiin lähteitä eri tietokannoista, kuten Google Scholarista, Web of Sciencesta sekä Scopuksesta. Hakusanoina käytettiin esimerkiksi sanoja ”procedural generation”, ”replayability” sekä ”video games”. Tutkimuskysymystä lähdettiin tarkastelemaan pelin kehittäjien sekä pelaajien kannalta. Tällöin tarkastelusta jäi pois ainakin joitain mahdollisia intressien risteämisiä, joita saattaisi ilmetä esimerkiksi, jos punnittaisiin pelien uudelleenpelattavuutta ja uusien pelien myymistä. Tutkielman teon alkaessa odotettu tulos oli se, että proseduraalisen generoinnin hyödyntäminen peleissä parantaisi uudelleenpelattavuutta ainakin jossain määrin. Proseduraaliseen generointiin rinnastettiin myös adaptiivisuuden käsite, joka tarkoittaa pelin kykyä mukautua pelaajaan hänen pelatessaan. Videopelien määriteltiin olevan interaktiota vaativa viihdemuoto, josta nauttimiseen tarvitaan audiovisuaalinen laite. Tutkielmassa keskityttiin kuitenkin tietokone- ja konsolipeleihin. Uudelleenpelattavuus nähtiin pelaajan innostuksena palata pelin pariin uudestaan lopetettuaan edellisen pelisession. Uudelleenpelattavuuden nähtiin koostuvan erilaisista ominaisuuksista, jotka kaikki vaikuttavat siihen. Proseduraalisen generoinnin määriteltiin olevan pelin sisällön algoritmista generointia. Tutkielman lopputuloksena nähtiin, että proseduraalisen generoinnin hyödyntäminen voi todellakin parantaa uudelleenpelattavuutta ainakin joidenkin tässä tutkielmassa käytettyjen uudelleenpelattavuuden tekijöiden kautta