Yhteistä ymmärrystä ja turvaa etsimässä : Systemaattinen kirjallisuuskatsaus traumatisoituneen lapsen traumainformoituun kohtaamiseen varhaiskasvatuksessa

Tässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa selvitetään aikaisempien tutkimusten avulla varhaiskasvatuksen mahdollisuutta kohdata traumatisoitunut lapsi traumainformoidun kohtaamisen avulla. Tutkimuksessa keskitytään käsittelemään psykologista traumaa, joka jättää lapseen pitkäkestoisen muistijäljen. Tämä muistijälki vaikuttaa aikuisikään asti, jos sitä ei tunnisteta ja kohdata. Traumainformoitu kohtaaminen varhaiskasvatuksessa on yksi lapsen kohtaamisen keino, jonka avulla voidaan edistää lapsen hyvinvointia, toipumista ja pyrkiä katkaisemaan ylisukupolvisen trauman jälki. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä kansainvälisestä vertaisarvioidusta artikkelista vuosilta 2015–2022. Traumainformoitu kohtaaminen varhaiskasvatuksessa on Suomessa hyvin nuori tutkimusaihe, minkä vuoksi aineisto koostuu täysin kansainvälisistä tutkimusartikkeleista. Artikkeleissa on käytetty sekä laadullisia että määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Tulosten mukaan trauma on hyvin yleinen ilmiö lasten keskuudessa. Tutkimuksen mukaan trauma aiheutuu usein erilaisissa vuorovaikutussuhteissa ja -tilanteissa, joissa lapsi on näkijänä tai kokijana. Traumatisoituneen lapsen tunnistaminen varhaiskasvatuksessa ei ole yksiselitteistä, koska tulosten mukaan trauma näkyy hyvin kokonaisvaltaisena lapsen kasvua ja kehitystä hidastavana tekijänä. Tästä syystä trauman tunnistamiseen vaaditaan kasvatusalan ammattilaiselta sekä vahvaa ammattiosaamista että traumatietoisuutta. Tällöin kyetään tunnistamaan lapsessa ikätasolle tyypillisestä kasvusta ja kehityksestä poikkeava kehityskulku ja ymmärtämään sen mahdollisesti johtuvan traumasta. Avainasemassa on lapsen turvallinen traumainformoitu kohtaaminen varhaiskasvatuksessa. Sen avulla voidaan varmistaa, että kasvatusalan ammattilaisilla on sekä tietoa traumasta että sen sensitiivisestä kohtaamisesta. Traumatisoituneen lapsen kohtaaminen ei koskaan ole yksiselitteistä, koska kyse on yksilöistä ja heidän elämänkokemuksistaan, joista varhaiskasvattajalla ei välttämättä ole kaikkea tietoa. Keskusteluyhteyden luominen perheiden ja lasten välille on tärkeässä asemassa, jotta syntyy yhteinen ymmärrys. Tämän lisäksi aikuisten turvallinen hoiva lasten maailmassa on välttämätön. Perusturvallisuuden puuttuessa on turva luotava esimerkiksi varhaiskasvatuksessa. Tähän tarpeeseen voidaan vastata sillä tiedolla ja ymmärryksellä, joka suomalaisella varhaiskasvatuskentällä traumasta tällä hetkellä on. Tulevaisuudessa tätä tietopohjaa voidaan kehittää vankemmaksi kotimaassa tehtävällä jatkotutkimuksella