Mobiilimenetelmä monipaikkaisen työn tutkimiseen (MobiMe) - Loppuraportti

Monesta paikasta käsin työskentely on yleistynyt mobiiliteknologian ja -sovellusten lisääntymisen myötä. Tämä on merkinnyt monelle työskentelyä päivän ja viikon mittaan vaihtelevissa toimintaympäristöissä, jotka olennaisella tavalla vaikuttavat työn sujumiseen ja seurausvaikutuksiin, kuten koettuun hyvinvointiin ja työtyytyväisyyteen. Vaihtelevissa työympäristöissä toimintaan vaikuttavien tekijöiden tunnistamiseen on tuskin lainkaan käytettävissä tutkimus- ja analysointimenetelmiä. Mobiilityö on luonteeltaan sellaista, etteivät perinteiset etnografiset menetelmät tai osanottajien varjostaminen ole toimivia. Koska liikkuvan työn käytännöt ovat yleistyneet vasta viime vuosina erityisesti mobiiliteknologian mahdollistamina, kyseisiä ilmiöitä tunnetaan toistaiseksi vielä huonosti. Tässä hankkeessa tutkittiin mobiililaitteiden hyödyntämismahdollisuuksia vaihtelevien toimintaympäristötekijöiden, liikkumisen ja niihin liittyvien tapahtumien automaattisessa tallennuksessa sekä tilanne- ja paikkakohtaisen kokemustiedon raportoinnissa ja analysoinnissa. Kerätyn tiedon avulla on mahdollista eritellä ja tehdä näkyväksi, mitä erityisesti liikkuvan tietotyön harjoittajat ja muut monipaikkaisen työn ammattilaiset tekevät arkipäivän toiminnassaan. Tätä menetelmää voi hyödyntää monipaikkaisen työn tutkimusmenetelmän lisäksi myös yksittäisten työntekijöiden, työyhteisöjen tai työterveyshuollon apuvälineenä työn suunnittelussa. Keskeisenä osana menetelmää on kaksisuuntaisuus, joka motivoi osallistujia antamalla palautetta toiminnastaan.  Käytimme hankkeessa seuraavia menetelmiä tavoitteiden saavuttamiseksi: kirjallisuustutkimus, tapaustutkimukset, ohjelmistojen kehitys ja yhtenäistäminen, pilotointi, ja ohjelmistojen benchmark-kokeilut. Näiden perusteella keräsimme tutkimustietoa vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Loimme hankkeessa mobiilin tietotyön konteksteja kuvaavan kehikon Soikkelin ym. (2012) artikkelin pohjalta. Kehikossa luokittelemme mobiilin työn konteksteja sekä niiden piirteiden että kontekstien tunnistamiseen käytettyjen älypuhelimia hyödyntävän tiedonkeruun tapojen perusteella. Käytimme älypuhelimia keräämään kontekstualisoitua dataa työntekijöiden päivittäisistä työtoiminnoista. Tutkimme näin heidän kokemaansa työn imua ja sosio-emotionaalisia toimintoja/aktiviteettejä. Mittasimme laitteilla monipaikkaista työtä tekevien positiivisia ja negatiivisia itsearvioituja tuntemuksia sekä haastavuuden ja pystyvyyden kokemuksia työkontekstissa ja heidän toimintojaan siinä. Tulokset osoittavat, että osallistujien itseraportoimat sijainnit osuvat hyvin yhteen todellisten sijaintien kanssa, jotka tallennettiin laitteella automaattisesti. Tämä tulos tarkoittaa sitä, että on mahdollista kehittää algoritmi tunnistamaan tietyt toimintakontekstit automaattisesti paikkatiedosta

A bibliometric study of human–computer interaction research activity in the Nordic-Baltic Eight countries

Human–computer interaction (HCI) has become an important area for designers and developers worldwide, and research activities set in national cultural contexts addressing local challenges are often needed in industry and academia. This study explored HCI research in the Nordic-Baltic countries using bibliometric methods. The results show that the activity varies greatly across the region with activities dominated by Finland, Sweden, and Denmark, even when adjusting for differences in population size and GDP. Research output variations were larger for the top-tier conferences compared to entry-tier conferences and journals. Locally hosted conferences were associated with local increases in research activity. HCI research longevity appears to be an indicator of research maturity and quantity. HCI researchers typically collaborated either with colleagues within the same institution or with researchers from countries outside the Nordic-Baltic region such as US and the UK. There was less collaboration between national and Nordic-Baltic partners. Collaboration appeared especially prevalent for top-tier conference papers. Top-tier conference papers were also more frequently cited than regional-tier and entry-tier conferences, yet journal articles were cited the most. One implication of this study is that the HCI research activity gaps across the Nordic-Baltic countries should be narrowed by increasing the activity in countries with low research outputs. To achieve this, first-time authors could receive guidance through collaborations with experienced authors in the same institution or other labs around the world. More conferences could also be hosted locally. Furthermore, journals may be more effective than conferences if the goal is to accumulate citations.publishedVersio