Tulevaisuuden osaajia varttumassa? Peruskoulun päättävien ja toisen asteen opiskelijoiden ohjelmointitaidot

Teknologinen kehitys muovaa tämän päivän opiskelijoiden vuorovaikutus- ja oppimisympäristöäsekä tulevaa työelämää. Tulevaisuuden osaamisvaatimukset näkyvät uudistuneissa perus- jatoisen asteen opetussuunnitelmissa, joiden tavoitteina on kasvattaa tulevaisuuden kansalaisia jatarjota valmiuksia tulevan työelämän osaajille. Tässä tutkimuksessa selvitetään peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten ja toisen asteen opiskelijoiden ohjelmointitaitoja. Aineisto koostuuopiskelijoiden (N = 8 661) ohjelmointiosaamista mittaavien tehtävien pisteistä sekä samojenopiskelijoiden kyselyvastauksista. Tutkittujen opiskelijoiden ohjelmoinnin valmiudet todetaanheikoksi koulumuodosta riippumatta, ja osaaminen jää harvojen nuorten varaan. Poikienohjelmoinnin osaaminen todetaan tyttöjä merkitsevästi paremmaksi. Ikä tai kouluaste sen sijaaneivät vaikuta opiskelijoiden ohjelmointiosaamisen tasoon. Ohjelmointitaitoihin todetaanyhdistyvän vapaa-ajan ahkera digitaalisten pelien pelaaminen sekä digitaalisten sisältöjentuottamiseen liittyvä osaaminen ja digitaalisten ympäristöjen toimintaperiaatteiden tuntemus.Koska tutkimuksessa hyödynnetyn testin tehtävissä ei edellytetä varsinaista ohjelmointiosaamistavaan pikemminkin päättelytaitoja, opiskelijoiden vähäisten ohjelmointivalmiuksien syytselittynevät osaltaan nykyteknologian helppokäyttöisyydellä, jonka vuoksi nuoret ovattottumattomia kaavojen ja koodin lukemiseen.</p

Co-creation for transdisciplinarity - Adoption of participatory design and agile project management in collaborative research processes

Aquest projecte doctoral explora mètodes de cocreació aplicats a la recerca transdisciplinària. En el context de la societat de la informació, la col·laboració en recerca ha crescut en popularitat entre els equips científics, sota molts enfocaments i formes. Entre aquests, la transdisciplinarietat representa un tipus específic d'activitat científica col·laborativa. La investigació transdisciplinària va més enllà de la col·laboració d'experts de diferents disciplines, ja que també pot involucrar no experts i comunitats no científiques per abordar de manera integral diferents qüestions i problemàtiques, com és el cas de la ciència ciutadana o la recerca acció. La transdisciplinarietat implica processos de recerca complexos i nous desafiaments, com la forma d'abordar la diversitat dels participants, especialment per planificar i gestionar projectes. Aquesta tesi, articulada al voltant d'un compendi de publicacions, explora fins a quin punt i en quina mesura les metodologies de cocreació poden contribuir a abordar aquests desafiaments, en diferents contextos i fases de la recerca transdisciplinària.Este proyecto de doctorado explora métodos de cocreación aplicados a la investigación transdisciplinaria. En el contexto de la sociedad de la información, la colaboración en investigación ha crecido en popularidad entre equipos científicos, bajo muchos enfoques y formas. Entre ellos, la transdisciplinariedad representa un tipo específico de actividad científica colaborativa. La investigación transdisciplinaria va más allá de la colaboración de expertos de diferentes disciplinas, ya que también puede involucrar a no expertos y comunidades no científicas para abordar de manera integral diferentes cuestiones y problemáticas, como en el caso de la ciencia ciudadana o la investigación acción. La transdisciplinariedad implica procesos de investigación complejos y nuevos desafíos, como la forma de abordar la diversidad de los participantes, especialmente para planificar y gestionar proyectos. Esta tesis explora hasta qué punto y en qué medida las metodologías de cocreación pueden contribuir a abordar estos desafíos, en diferentes contextos y fases de la investigación transdisciplinaria.Collaborative research in the network society has taken on a number of approaches and forms and has grown in popularity among scientific teams. One specific example of this is transdisciplinary research, which not only depends on the collaboration of experts from different disciplines, but also turns to non-experts and non-scientific communities of stakeholders in order to holistically address a range of different problems and issues, as is the case with citizen science and action research. Transdisciplinarity encompasses complex research processes and faces new challenges, such as how to deal with participant diversity, especially in terms of project planning and management. This doctoral thesis, founded upon a compendium of previous research, explores if and to what extent co-creation methodologies can aid in overcoming these challenges in different contexts and phases of transdisciplinary research

[DiaGram]; Rethinking Graphic Design Process

Central to any graphic design education is the teaching of a design (or creative) process as an aid to problem-solving. This study draws upon experimental workshops within design education, together with current thinking from the broader arts, emotional psychology and the brain sciences, to explore the idea of repositioning process as the ‘main event’ – rather than it being a means-to-an-end. The study sought to frame learning experiences that enabled students to consciously become the object of their own study; including themes that explored ‘personal identity’, ‘dualism’, ‘mind-wandering’ and ‘habit’ as mechanisms to enhance our creative capacity, and evidenced significant improvements in the students’ confidence, dexterity and working methodologies (including the elusive ‘risk’ and ‘play’). The emerging conclusions propose key anchors (‘dissociative creativity’, ‘process as the main event’, ‘collaboration’ and ‘immersion’) that we believe ought to be central to the development of any new teaching (esp. within graphic design). Keywords: Design, Education, Process, Creativity, Risk Full paper. Delivered 31 May 2017. Page 81–95 of attached document