A Grammar of Eastern Geshiza : A Culturally Anchored Description

This dissertation describes Eastern Geshiza, a previously insufficiently known Trans-Himalayan (Sino-Tibetan) Horpa language spoken primarily in eastern Geshiza Valley of Danba County in the People’s Republic of China. The approximately 5000 speakers of Eastern Geshiza are categorised as ethnic Tibetans, practice agriculture, and follow the religious traditions of Bön and Tibetan Buddhism. Adopting a functional-typological framework and following an approach that emphasises linguistic ecology, the dissertation aims to anchor the grammatical description to the various contexts of the language. Eastern Geshiza is currently endangered. Almost all speakers of the language are bilingual: Eastern Geshiza functions as an in-group language while Sichuanese Mandarin, also acquired since childhood, is used for external communication as a regional lingua franca. Knowledge of Tibetan lects and Written Tibetan, however, is low among the speakers. A substantial influx of new lexical loans from Chinese and a gradual language shift towards Chinese among the young constitute issues that will greatly affect both the future shape and vitality of the language. Eastern Geshiza exhibits complex phonology. It possesses an extensive phoneme inventory that contains 8 fully phonemic vowels and 37 fully phonemic consonant phonemes. The language abounds in complex consonant clusters of up to three members. Eastern Geshiza is morphologically complex. The complexity is particularly prominent in verb morphology that is characterised by an argument indexation system based on accessibility hierarchy and a set of multi-functional verbal prefixes that encode orientation, aspect, and mood. Like many of the other regional languages, Eastern Geshiza is also rich in evidential categories and includes the grammatical category of engagement. Typological peculiarities of the language make it an important source of data for typological research. The dissertation is based on first-hand field data collected on five major field trips during 2015-18 with the total duration of approximately eight months. The fieldwork was primarily carried out in Balang Village and the surrounding area, the easternmost Geshiza communities closest to Danba County Town. As its theoretical foundations, the description builds on Basic Linguistic Theory and linguistic typology. I hope that this description of the language’s most prominent features will be helpful in advancing our knowledge of Horpa studies and Trans-Himalayan linguistics together with providing new material for linguistic typology and other branches of linguistics.Tämä väitöskirja kuvaa itäisen geshizan kielen. Geshiza on aiemmin riittämättömästi tunnettu sinotiibetiläinen (transhimalajalainen) horpakieli, jota puhutaan pääasiallisesti Geshizan laakson itäosissa Danban läänissä Kiinan kansantasavallassa. Itäisen geshizan noin 5000 puhujaa luokitellaan etnisesti tiibetiläisiksi. He harjoittavat maanviljelystä ja seuraavat uskontoinaan sekä böniä että tiibetinbuddhalaisuutta. Lähestymistavaltaan tämä funktionaalis-typologiseen viitekehykseen nojaava deskriptiivinen kielioppi painottaa kieliekologiaa ja pyrkii ankkuroimaan geshizan kielen sen moninaisiin konteksteihin. Itäinen geshiza on muuttunut uhanalaiseksi. Lähes kaikki itäisen geshizan puhujat ovat kaksikielisiä: itäinen geshiza toimii ryhmän sisäisenä kielenä, kun taas sichuanin mandariinia, jonka geshizat myös oppivat lapsuudessaan, käytetään ryhmän ulkoiseen kommunikaatioon lingua francana. Tiibetin kielimuotoja tai kirjoitettua tiibetiä ei kuitenkaan tunneta laajalti geshizojen keskuudessa. Suuri määrä uusia lainasanoja kiinasta ja asteittainen kielenvaihto kohti kiinaa nuorten geshizojen parissa ovat tällä hetkellä kaksi keskeistä asiaa, jotka vaikuttavat geshizan kielen tulevaan muotoon sekä sen elinvoimaisuuteen jatkossa. Itäisen geshizan kielessä on kompleksinen fonologia. Kielessä on laaja foneemi-inventaario, joka sisältää 8 täysin foneemista vokaalia sekä 37 täysin foneemista konsonanttifoneemia. Konsonantit muodostavat laajan kirjon konsonanttiyhtymiä, joissa voi olla jopa kolme jäsentä. Lisäksi itäinen geshiza on morfologisesti kompleksinen kieli. Tämä kompleksisuus tulee vahvasti esille verbimorfologiassa, jossa keskeistä osaa näyttelee saavutettavuushierarkiaan (accessibility hierarchy) perustuva argumentti-indeksaatio ja monikäyttöiset verbiprefiksit, jotka merkitsevät orientaatiota, aspektia, sekä modusta. Kuten monet muut alueen kielet, itäinen geshiza sisältää runsaasti evidentiaalisuuden kategorioita ja kielessä on tämän lisäksi myös hiljattain tunnistettu engagement-kategoria. Kielen typologiset ominaispiirteet tekevät siitä tärkeän lähteen typologiselle tutkimukselle. Tämä väitöskirja perustuu ensikäden kenttätutkimusaineistoon, jonka keräsin viiden keskeisen aineistonkeruumatkan aikana vuosina 2015-2018. Aineistonkeruumatkojen yhteenlaskettu kokonaiskesto oli noin kahdeksan kuukautta. Suoritin kenttätutkimuksen pääasiallisesti Balangin kylässä sekä sitä ympäröivällä alueella, jotka muodostavat itäisimmät geshizankieliset yhteisöt Danban läänikaupungin läheisyydessä. Teoreettisena pohjana kieliopille toimii Basic Linguistic Theory ja kielitypologia. Toivon, että laatimani kielioppi geshizan keskeisimmistä ominaisuuksista auttaa edistämään horpakielten ja sinotiibetiläisten (transhimalajalaisten) kielten tutkimusta sekä tarjoaa lisäksi uutta materiaalia kielitypologialle ja muille kielitieteen haaroille