Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen johtaminen 2030 : uuden järjestelmän kehittämistä vai vanhan palauttamista?

Abstract

Tässä tutkimuksessa käsitellään Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen mallin johtamisen rakenteita ja tapoja kylmän sodan aikana, nykypäivänä sekä lähitulevaisuudessa. Tutkimuksen taustalla on aiheen vähäinen aikaisempi tutkimus ja tarve ymmärtää Suomelle läheistä liittolaista. Pohjoismaisina demokratioina hallintoperinteemme ja kulttuurimme ovat monilta osin yhteneväiset, mutta niissä on myös tiettyjä eroavaisuuksia. Erityisesti ruotsalaisen hallintokulttuurin käsitys johtamisesta, jonka lähtökohtana on viranomaisten autonominen asema suhteessa muihin toimijoihin, korostaa konsensusta ja yhteistoimintaa hierarkkisen johtamisen sijaan. Tutkimuksen tavoitteena on selkeyttää kokonaismaanpuolustuksen organisaatiorakennetta ja toimintatapoja. Päätutkimuskysymys on, miten Ruotsin kokonaismaanpuolustusta johdetaan vuonna 2030? Tutkimus toteutettiin laadullisena dokumenttianalyysinä hyödyntäen teoriaohjaavaa abduktiivista päättelytapaa, Aineisto koostui pääosin ruotsalaisista puolustuspäätöksistä, lainsäädännöstä ja viranomaisten tuottamista materiaalista. Tutkimusaineisto kattaa kylmän sodan aikakauden (1968– 1991), nykytilanteen ja arvioi lähitulevaisuutta (2030 asti). Kokonaismaanpuolustuksen johtamisrakenne on pääpiirteittään jaettavissa kolmeen tasoon, sisältäen kansallisen tason, ylemmän alueellisen tason (läänit ja sotilasläänit) ja alemman alueellisen tason (alueet ja kunnat). Päätöksentekokykyä pyritään keskittämään ylemmälle alueelliselle tasolle samalla minimoiden kansallisen tason johtamisen kuormittumista. Nato jäsenyys tulee vaikuttamaan erityisesti sotilaalliseen puolustukseen, mutta tähän ei tutkimuksessa saatu eikä pyritty saamaan vastausta. Tutkimuksen perusteella Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen johtamisessa tai organisaatiorakenteissa ei ole tapahtumassa merkittäviä muutoksia nykyiseen nähden, vaan pikemminkin nykyisiä rakenteita vahvistetaan, keskitetään ja toimijoiden tehtäviä tarkennetaan. Johtaminen tulee jatkossakin kokonaismaanpuolustuksen kontekstissa tarkoittamaan pitkälti yhteensovittamista ja yhteistoimintaa. Valtiojohdon lakitekninen valmius, eli kyky laatia täydentävää lainsäädäntöä, pysyy tärkeänä tapana täydentää mahdollisia puutteita toimissa. Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen johtaminen vuoteen 2030 mennessä perustuu vahvoihin, laeilla ohjattuihin rakenteisiin, joissa korostuu yhteistyö kaikkien toimijoiden kesken ja alueellisen tason merkityksen kasvu. Järjestelmää pyritään kehittämään ketterämpään suuntaan mukautuen vallitsevaan uhkakuvaan. Kehityksellä on paljon yhtäläisyyksiä kylmän sodan ajan rakenteiden kanssa, mutta yhteiskunnan ja turvallisuusympäristön muutokset sekä rakenteelliset muutokset vaikuttavat tähän kehitykseen. Johtaminen tulee kuitenkin muusta kehityksestä huolimatta pysymään luonteeltaan koordinoivana ja toimijoiden yhteistyötä korostavana.navigointi mahdollist