Työhyvinvointi etä- ja läsnätyössä ennen koronapandemiaa, sen aikana ja seurannassa

Abstract

Etätyön ja toimitiloissa työskentelyn vaihtelu on muodostunut pysyväksi tavaksi tehdä työtä etenkin tietointensiivisessä asiantuntijatyössä. Etätyötä tehtiin jo ennen koronapandemiaa ja nyt aivan viime vuosina on käyty kiivasta mediakeskustelua siitä, mikä olisi työnantajien ja työntekijöiden kannalta paras tapa ratkaistua etätyön ja toimitiloihin tulon vaihtelu. Tässä seurantatutkimuksessa tavoitteenamme oli tutkia työhyvinvointia (mitattuna sairauspoissaoloilla ja kyselytiedoilla) asiantuntijoiden etä- ja läsnätyössä sekä siihen vaikuttavia tekijöitä korona-aikana ja vuonna 2023. Vastasimme tutkimuskysymyksiin viidestä organisaatiosta kootuilla tiedoilla. Tavoitteemme oli tutkia: 1) Miten sairauspoissaolojen määrä ja esiintyvyys vaihtelee ennen koronapandemiaa, sen aikana ja seurannassa eli vuosina 2019–2023? 2) Miten etä- ja läsnätyö vaikuttavat työhyvinvointiin ennen koronapandemiaa, sen aikana ja seurannassa (2019–2023)? 3) Miten tyytyväisyys työtiloihin ja niissä koettu työrauha ovat yhteydessä etä- ja läsnätyön määrään ja työhyvinvointiin seurannan aikana (2019–2023)? 4) Mitkä työntekijään liittyvät tekijät (kuten ikä, sukupuoli, koettu kuormitus, työn imu, tai tylsistyminen) ja työolot (kuten johtaminen tai työtilan häiriöt tai ratkaisut) ovat yhteydessä työhyvinvointiin etä- ja läsnätyössä? Koko aineistossamme oli 5 535 työntekijää, jolta oli käytettävissä työnantajan rekisteritiedot sairauspoissaoloista ja etätyöstä ja toimitiloissa työskentelystä vuosilta 2019–2023. Heistä 2 346 vastasi kyselyihin, jotka toteutettiin vuodenvaihteessa 2021–2022, keväällä ja syksyllä 2022 sekä syksyllä 2023 eli neljässä aikapisteessä. Kun aineistoa edelleen rajattiin henkilöihin, joilta oli kyselyvastaus vähintään kahdesta aikapisteestä ja myös täydelliset tiedot työnantajan rekisteriaineistosta, jäi lopulliseen aineistoon 1 112 työntekijää. Aineisto analysoitiin pitkittäismalleilla, jossa huomioitiin kiinteät ja satunnaisvaikutukset. Tuloksemme osoittivat, ettei etätyöpäivien lukumäärä/viikko ollut yhteydessä lyhyisiin (1–3 päivän omailmoitus) sairauspoissaoloihin eikä tulosten perusteella siten voida suositella tiettyä määrää etätyöpäiviä/viikko. Tuloksista voi sen sijaan päätellä, että koronan myötä on opittu, ettei oireisena tai sairaana kannata mennä työpaikalle ja tällä voi olla merkitystä esimerkiksi tulevissa epidemioissa. Kyselyllä selvitetyistä työhön liittyvistä tekijöistä vain harvat olivat yhteydessä lyhyisiin sairauspoissaoloihin, mutta koettu työympäristö ja muut etätyöhön liittyvät tekijät, kuten sopeutuminen etätyöhön, olivat yhteydessä etätyön määrään. Näyttääkin siltä, että koettu työympäristö sekä työpaikalla että etätyössä, sosiaalinen eristyneisyys ja sopeutuminen etätyöhön kuvastavat erilaisia näkökohtia, jotka saattavat olla tärkeitä sekä yleisesti työssä että etätyön ja toimipisteeseen tulemisen vaihtelussa. Tulosten perusteella voidaan suositella, että työpaikoilla jatketaan huomion kiinnittämistä työskentely olosuhteisiin niin etätyössä kuin toimitiloissa. Toimitilojen osalta on tärkeää varautua tilojen tiivistämisessä työrauhaa tarjoaviin tilaratkaisuihin. Lisäksi erityisen tärkeää on tunnistaa ne yksittäiset työntekijät, jotka ovat jättäytyneet etätyöhön, eivätkä aktiivisesti osallistu työyhteisön kokouksiin tai päiviin, jolloin on sovittu työskentelystä toimitiloissa. Näiden yksittäisten työntekijöiden hyvinvointia ja osallistumista kannattaa tukea johtamisen ja osallistamisen keinoin