Digitizing nutrition coaching for young endurance athletes

Abstract

Johdanto: Urheilijat ja heidän valmentajansa eivät aina tiedosta hyvän ravitsemuksen merkitystä. Nuoret urheilijat tarvitsevat ammattimaista ravitsemusvalmennusta oppiakseen toteuttamaan harjoittelua ja hyvinvointia tukevia ravitsemuskäytäntöjä. Kasvava tutkimusnäyttö ravinnon ja suorituskyvyn välisestä yhteydestä sekä suorituskykyä parantavista ravitsemuskäytännöistä haastaa suomalaisen huippu-urheilun panostamaan ammattimaiseen ravitsemusvalmennukseen. Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, voidaanko nuorten kestävyysurheilijoiden ruokailutottumuksiin vaikuttaa mobiilisovelluksen välityksellä toteutetulla ravitsemusohjauksella, jonka keskiössä on sovelluksen kautta asetettava tavoitteellinen ruokavalio-ohjelma. Tavoitteena oli myös selvittää vaikuttavatko urheilijan motivaatio ja koettu pystyvyys ruokavalio-ohjelmassa asetettujen tavoitteiden täyttymiseen ja ruuankäytössä havaittuihin muutoksiin. Aineisto ja menetelmät: 17 nuorta kestävyysurheilijaa osallistui neljän viikon mittaiseen ravitsemusvalmennukseen, jossa pidettiin ruokapäiväkirjaa mobiilisovellus MealLoggerTM avulla kuvaamalla aterioita ja kirjaamalla ruoka-aine annoksia. Urheilijat osallistuivat ravitsemusvalmennusluennolle, jonka jälkeen heille asetettiin mobiilisovelluksen kautta kaikille yhteinen, eri ruoka-aineryhmien annosmäärätavoitteisiin perustuva ruokavalio-ohjelma. Intervention aikana sovellus tarjosi osallistujille reaaliaikaista palautetta siitä, kuinka hyvin he onnistuivat täyttämään ruokavalio-ohjelmassa asetetut tavoitteet. Myös osallistujien ateriakuvia kommentointiin yksilöllisesti kolmesti viikossa. Lisäksi osallistujat vastaanottivat sovelluksen kautta motivoivia, viikoittaisia kaikille yhteisiä viestejä. Ruoankäyttöä mitattiin tutkimuksen alussa, intervention päätyttyä sekä 8 viikkoa intervention jälkeen ruoankäytön frekvenssilomakkella (FFQ). Motivaatiota ja koettua pystyvyyttä arvioitiin itsemääräämisteoriaan perustuvien kyselyiden avulla. Ruokavalio-ohjelman tavoitteiden täyttymistä arvioitiin vertaamalla osallistujien kirjaamien ruoka-aineannosten määrää asetettuihin tavoitteisiin. Tulokset: Intervention päätyttyä, kyselyihin vastasi yhteensä 12 osallistujaa (71%). Ruokavalio-ohjelman tavoitteisiin liittyvien ruoka-aineryhmien käytössä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Marjojen käyttö lisääntyi 2,36 kertaa viikossa (SD 4,07, p=0,049). Rasvattoman maidon käyttö vähentyi 3,00 kertaa viikossa (SD 4,28, p=0,042). Myös maidon ja maitoon verrattavissa olevien juomien käyttö kokonaisuudessaan vähentyi 3,67 kertaa viikossa (SD 5,82 p=0,034). Mobiilisovellusdata saatiin 15 osallistujalta. Ohjaukseen hyvin sitoutuneet osallistujat (n=8) saavuttivat lähes poikkeuksetta 3/4 tavoitetta viikoittain, kun taas huonosti sitoutuneet osallistujat (n=7) eivät useimmiten saavuttaneet yhtäkään tavoitetta yhtenäkään viikkona. Alussa mitattu motivaatio ja koettu pystyvyys eivät eronnet näiden kahden joukon välillä. Huonosti sitoutuneet olivat merkitsevästi nuorempia verrattuna hyvin sitoutuneisiin. Naisten ja kotona, vanhempien ruokahuollon alaisuudessa asuvien osallistujien osuus oli suurempi huonosti sitoutuneiden joukossa. Johtopäätökset: Vähäisistä muutoksista huolimatta, mobiilisovellus osoittautui käyttökelpoiseksi ja se hyväksyttiin hyvin interventioon hyvin sitoutuneiden keskuudessa. Tulevaisuudessa tehokkaamman ravitsemusvalmennuksen toteuttamiseksi urheilijoiden lähtötilanne tulisi kartoittaa paremmin. Myös ruokavalio-ohjelman tavoitteet tulisi asettaa urheilijan tarpeiden mukaisiksi. Tasavertaisempien valmennustyylien käyttämistä sekä vanhempien osallistamista tulisi myös harkita.Introduction: The importance of good nutrition is not always recognized among athletes and their coaches. Young athletes need professional guidance, so they can learn how to execute dietary practices that support their athletic performance and overall well-being. The growing body of scientific evidence on performance enhancing nutrition and its practical applications challenges the Finnish field of competitive sports to invest in professional nutrition coaching among athletes. Aims of the study: The aim of this study was to examine, if eating habits of young endurance athletes can be influenced by a nutrition intervention carried out using a mobile application (MealLoggerTM) with an inbuilt nutrition program. We also examined, whether the motivation towards sports and nutrition and the perceived competence for following a certain diet are related to athletes’ adherence to the nutrition program and to the measured changes in food intake. Materials and methods: 17 young individual endurance athletes followed through a four-week nutrition intervention by keeping a photo food journal and logging their food servings with the smart phone application MealLoggerTM. A common application inbuilt nutrition program with servings goals for different food groups was designed in advance and implemented after a group education session on optimal sports nutrition. During the intervention period, the participants received real-time feedback from the mobile application on their adherence to the nutrition program. In addition, individualized meal photo comments were provided by a nutritionist three times a week. The athletes also received common weekly motivational messages through the application. Food intake was measured at baseline, after the intervention and 8-weeks after the intervention using food frequency questionnaire (FFQ). The motivation and perceived competence were assessed with Self-Determination theory (SDT) questionnaires. The adherence to the nutrition program was assessed by comparing the logged food servings to the defined nutrition goals. Results: Twelve participants (71%) completed the post-intervention questionnaires. No statistically significant changes in consumption of food groups included in the nutrition program were detected. The consumption of berries increased 2,36 times per week (SD 4,07 p=0,049). The consumption of skimmed milk decreased 3,00 times per week (SD 4,28, p=0,042) and the consumption of milk/alternatives in total decreased 3,67 times per week (SD 5,82, p=0,034). MealLoggerTM data was retrieved from 15 participants. Most of the participants (n=8) with high adherence (H) achieved at least 3 out of 4 goals on every week. Most participants (n=7) with low adherence (L) failed to achieve any of the nutrition goals on any of the four weeks. No statistically significant differences in motivation or perceived competence were found between the H and L. The overall engagement to the mobile application was lower in L compared to H. The participants in L were mostly female, significantly younger and more likely to be living with a guardian, responsible for the acquisition and preparation of food. Discussion: Despite detecting only small dietary improvements, the application showed good feasibility and acceptability among the high adherence participants. In the future, to provide more effective nutrition coaching an appropriate baseline assessment should be included. The goals of the nutrition program should be adjusted according to the athletes’ individual needs. More democratic coaching styles, with parental involvement should be explored in order to increase engagement and adherence of young athletes