Selvitän tutkielmassani, miten 600–500-lukujen kreikkalainen runous käsittelee ja käsitteellistää
toisenlajisia eläimiä, kun eläimen käsitettä meidän tuntemassamme merkityksessä ei kreikan kielessä
vielä ole olemassa. Miten runoissa ryhmitellään eläviä olentoja, miltä runojen valossa näyttää ihmisen
suhde toisenlajisiin eläimiin ja miten kielellinen ilmaisu runoissa tuottaa ja muokkaa ihmisen suhdetta
toista lajia edustavaan olentoon?
Aineistonani on kaikki 600–500-luvuilta säilynyt kreikankielinen runous; genreistä edustettuina ovat
homeeriset hymnit, elegia- ja jambirunous sekä lyriikka. Laajan mutta fragmentaarisen aineiston
jäsentämiseksi analyysi jakaantuu kahteen päälukuun, joista ensimmäisessä tarkastelen aineistoani
sanaston ja käsitteiden tasolla, toisessa laajempien teemojen kautta.
Käsitteitä koskevassa analyysiluvussa kartoitan ensin eläimiin, eläinlajeihin ja lajiryhmiin aineistossani
viittaavia sanoja sekä sitä, missä rooleissa toisenlajiset eläimet runoissa toimivat. Tämän jälkeen
tarkastelen villin ja kesyn kategorioita. Sitten käyn läpi jumaliin, kohtaloon ja ajankulkuun liittyvää
eläinsanastoa sekä metaforia ja sanoja, jotka eri tavoin ylittävät ja läpäisevät lajienvälisiä rajoja. Lopuksi
tutkin, millä tavoin sieluun ja mieleen liittyvät käsitteet kytkeytyvät aineistossani toisenlajisiin eläimiin.
Teemajaotteluun perustuvan analyysiluvun aluksi jäljitän kuvauksia toisenlajisista eläimistä työläisinä,
omaisuutena ja erilaisten hyödykkeiden ja raaka-aineiden lähteinä. Tämän jälkeen käyn ensin läpi
metsästykseen liittyviä metaforia ja sen jälkeen tutkin tunnekuvauksia, jotka hyödyntävät toisenlajisia
eläimiä metaforina tai suoraan liittävät tunteita toisenlajisiin eläimiin. Luvun lopuksi syvennyn kuvauksiin
toisenlajisista eläimistä kommunikoivina ja mielellisinä olentoina.
Työni kytkeytyy kriittiseen, posthumanistiseen eläintutkimukseen. Kehitän aineistoni analyysiin
eläinsensitiivisen luennan metodin, jolla tarkoitan runojen antroposentrisestä tulkintaperinteestä
poikkeavaa, runojen lukuisat toisenlajiset eläimet näkyviksi tekevää ja runojen syntyajankohdan kannalta anakronistisen eläimen käsitteen problematisoivaa lähilukua. Lähestyn runoja ennen kaikkea
yhteisöllisenä perinteenä ja syntyajankohtansa kulttuurin ilmauksina, ja erityinen mielenkiintoni
suuntautuu lajineutraaliin kieleen, sanoihin ja ilmaisuihin, jotka tuottavat ihmisen ja muiden eläinten välille pikemminkin samuutta ja yhteyksiä kuin eroja.
Työni osoittaa, että dualistista jakoa 'ihmisen' ja 'eläimen' kategorioihin ei 600–500-lukujen
kreikkalaisessa ajattelussa vielä ole. Sen sijaan runoissa kuvastuu tiivis lajienvälinen ja erilajisten
yksilöiden kokemusmaailmaa hyödyntävä suhteiden verkko, jota lyyrinen minä tarkastelee yhtenä
tuntevana ja mielellisenä olentona muiden joukossa
Is data on this page outdated, violates copyrights or anything else? Report the problem now and we will take corresponding actions after reviewing your request.