Esityksen politiikka : sosialistinen agitaatio keskisuomalaisella maaseudulla 1906–1908

Abstract

Tutkimus käsittelee Suomen sosialidemokraattisen puolueen piiriorganisaation järjestämää suullista agitaatiotoimintaa Vaasan läänin itäisen vaalipiirin alueella ennen ja jälkeen ensimmäisten eduskuntavaalien. Vuosisadan alun poliittista puhetta on tutkittu suhteellisen vähän, osittain sen vuoksi, että ääniteaineistoja ei ole ja puhekäsikirjoituksiakin on säilynyt hyvin rajallisesti. Yleensä agitaatiota on tarkasteltu välineenä levittää poliittisia näkemyksiä kansan keskuuteen ja sen tuloksia on mitattu esimerkiksi äänestysosuuksilla. Tutkimuksessa agitaatiota ja agitaatiotilaisuuksia tarkastellaan esitysteoreettisesta näkökulmasta kehollisena vuorovaikutuksena. Esitystä käytetään linssinä, jonka läpi historiaa ja kulttuuria sekä poliittista ja sosiaalista todellisuutta katsotaan. Lähdeaineisto koostuu sanomalehtiaineistoista, muistitiedosta ja asiakirja-aineistoista sekä kaunokirjallisesta aineistosta. Aineistoa on luettu suhteessa esitysteorian kannalta olennaisiin, esimerkiksi identiteettiin, sosiaalisiin rooleihin ja yksilöiden toimintamahdollisuuksiin liittyviin, kysymyksiin. Tutkimus osoittaa, että sosialistinen agitaatio oli monitahoista niin muodoiltaan kuin sisällöiltään. Esityksen luonteeseen vaikutti eniten paikalla ollut yleisö ominaisuuksillaan. Agitaatioesitys lainasi esityksellisiä keinojaan muista tutkimusajankohdan suullisista esityksistä. Agitaattorit hyödynsivät kristillistä retoriikkaa ja heidän motiivinsa kumpusivat usein kansanvalistuksellisista ihanteista. Agitaation merkittävä sanoma, luokkayhteiskunnan ja luokkaeron sanoittaminen, voitiin tehdä näkyväksi esityksellisin keinoin. Agitaattori pyrki tietoisesti sanaharkkaan ”porvarillisten” kanssa, jolloin konfliktin kautta tuotettiin sekä vastakkainasettelua sosiaalisten ryhmien kesken että joukkovoiman tuntoa. Agitaation merkittävä tarkoitus olikin luoda kuulijoilleen itsetietoisen työläisen identiteettiä, joka perustui sisäryhmän yhteistoimintaan. Tutkimus tarjoaa uusia näkökulmia poliittiseen toimintaan ja poliittisen identiteetin muotoutumiseen maaseutuympäristössä osana modernisaatioprosessia. Sosialistiagitaattorit opettivat rahvasta poliittiseen toimijuuteen ja vahvistivat työväestön osallisuuden ja kansalaisuuden kokemusta. Poliittisten ja sosiaalisten vaikutusten ohella agitaatiolla oli myös huomattavia kulttuurisia vaikutuksia monipuolisen iltamakulttuurin ansiosta. Tutkimuksen näkökulma poliittisiin esityksiin ja esityksen politiikkaan avaa vertailukohtia myös nykypäivän poliittiseen kulttuuriin. Avainsanat: agitaatio, agitaattorit, työväenliike, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, esitystutkimus, 1900-luku, poliittiset esitykset, sosialismi, vaalikampanjaThe politics of performance. Socialist agitation in rural central Finland in 1906–1908 The politics of performance. Socialist agitation in the country side of central Finland in 1906–1908 The study examines oral agitation by the Finnish Social Democratic Party in the eastern electoral district of Vaasa before and after the first parliamentary elections. Research on political speeches is rather scarce, partly due to the fact that there are no recordings and only few manuscripts for these have survived. Agitation has usually been examined as a means to spread political viewpoints among the populace, and its success has been determined according to votes cast in elections. In this study agitation and events where this was performed are referenced through a performance theory viewpoint as bodily interaction. The performance is viewed as a lens, through which history, culture, and political and social reality manifests itself. The sources for this study include newspapers, oral history, historical documents and prose. These have been examined in relation to central issues within performance theory, namely identity, social roles and the possibilities of individuals. The study shows that socialist agitation was varied both in form and content. The nature of the performance was dictated by the audience. The performance of agitation borrowed from other types of performance of the era. The agitators made use of Christian rhetoric and their motives drew from the ideals of enlightenment. The central message of agitation, putting into words the class based society and class differences, could be made visible via performance. The agitator attempted to find conflict with the “bourgeoisie”, thus creating a clash between different social classes and a feeling of togetherness within their own. A key objective of agitation was creating a conscious working class identity based on the actions of an inner circle of actors. The study offers new perspectives into political action and the creation of political identity in a rural environment as part of the modernization process. Socialist agitators assisted the people in becoming political actors and strengthened their experience of participation and citizenship. In addition to political and social effects, agitation also had a profound cultural effect, because of the diverse nature of the gatherings, where it was performed. The viewpoint into political performance and the politics of performance offered in this study also presents a point of comparison into modern political culture. Keywords: agitation, agitators, labour movement, the Social Democratic Party of Finland, the 20th century, political performance, socialism, election campaig