Hirviseurueiden profilointi keinona hirvenmetsästyksen sosiaalisen kestävyyden parantamiseksi Pohjois-Suomen valtion mailla

Abstract

Hirvenmetsästys on Suomessa suurelle osalle metsästäjistä tärkeä harrastus, ja yhteiskunnallisestikin sillä on suurta merkitystä. Se on metsästyspäivissä ja lihan arvossa mitattuna Suomen merkittävin metsästysmuoto. Hirvenmetsästys tapahtuu usein seuruemetsästyksenä. Seuruemetsästys tapahtuu suurella joukolla laajoilla alueilla, jolloin syntyy päällekkäisyyttä ja mahdollisia ristiriitoja muun virkistyskäytön kanssa. Mikäli samalla metsästysalueella on useita hirviseurueita (esim. useita Metsähallituksen aluelupaa hakeneita seurueita metsästää samalla alueella), saattaa niiden välille syntyä kitkaa. Tällaisten seikkojen vuoksi harrastuksen sosiaalinen kestävyys saattaa kärsiä. Miten sosiaalista kestävyyttä voitaisiin parantaa? Mitä paremmin metsästysjärjestelyistä vastaavat viranomaiset tuntevat alueellaan metsästävät hirviseurueet, sitä paremmin ristiriitoihin ajautumista kyetään ennaltaehkäisemään. Yksi keino tutustua hirviseurueisiin on niiden profilointi. Profiloinnilla tarkoitetaan tässä työssä homogeenisten osajoukkojen tunnistamista heterogeenisesta vastaajajoukosta. Työssä tarkastellaan Pohjois-Suomessa metsästäviä hirviseurueita heidän taustojensa, toimintansa ja häiriöitä koskevien näkemystensä suhteen. Vastaajajoukko koostuu metsästyslain 8§ tarkoittaman vapaan metsästysoikeuden alueella metsästävistä hirviseurueista. Näistä seurueista Metsähallitus on kerännyt aineiston vuonna 2013. Alueella metsästää noin 1 400–1 600 hirviseuruetta, joista kysely lähetettiin kaikille, joiden yhteystiedot olivat saatavilla (n = 1 388). Näistä vastasi 825 (59,44 %). Vastauksia kertyi koko tutkimusalueelta melko tasaisesti, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Profiloinnissa käytettiin nominaaliasteikollisten muuttujien LCA:ta (Latent Class Analysis). Aineiston herkkyyttä menetelmävalinnalle tarkasteltiin järjestysasteikollisten muuttujien faktorianalyysillä ja korrelaatioanalyysillä. Jaoin seurueet LCA:lla 2–6 profiiliin. Eri profiilimääriin jaotteluja arvioin informaatiokriteereillä ja pyrin löytämään tulkinnallisesti mielekkään, aineistoon sopivan jaottelun profiileihin. Tällainen oli etenkin neljän profiilin ratkaisu. Nimesin eri profiilien seurueet ja analysoin eri profiilien esiintymisen riippuvuutta suhteessa seurueiden sijoittumiseen tutkimusalueella etelä–pohjois-suunnassa. Tämän tarkastelun mukaan ns. vapaan metsästysoikeuden alueella on 1) yksilömetsästystä suosivia pienseurueita (Ylä-Lappi), 2) monimuotoisia suurseurueita (Keski-Lappi), 3) seisontahaukkua suosivia seurueita (Etelä-Lappi), sekä 4) seisovaa ja siirtyvää haukkua suosivia seurueita (tutkimusalueen eteläosa). Tarkastelin myös tunnistamieni profiilien yhteyttä siihen, millaisia häiriöitä tai ristiriitoja niissä oli koettu. Häiriönä erityisesti nousi esille suden merkitys hirven metsästystä haittaavana tekijänä profiilissa 4). Kun tarkastelin pelkästään muiden seurueiden kanssa ristiriitoja kokeneita seurueita (40 % kaikista seurueista) tunnistin yhden profiilin, jossa oli ongelmia koettu muita enemmän. Tämä profiili muodostui seurueista, jotka olivat osallistujamäärältään suurimmat ja käyttivät myös paljon koiria, samoin he kuuluivat aluelupapäätökseen monen muun seurueen kanssa. Näihin seikkoihin vaikuttamalla ja niistä tiedottamalla, voisi olla mahdollista parantaa alueen hirvenmetsästyksen sosiaalista kestävyyttä