”Jossakin on se joku, joka tätä tietä tekee tämmöseksi meikäläiselle” : Lapsensa menettäneiden kokemuksia uskonnollisuudesta

Abstract

Lapsen menettäminen on yksi elämän vaikeimmista kriiseistä. Uskonnollisuuden merkityksen sanotaan nykypäivänä vähentyneen, mutta vaikeissa elämäntilanteissa siitä voidaan saada myös lohtua ja turvaa. On tutkittu, että joidenkin ihmisten uskonnollinen ajattelu aktivoituu haastavissa elämänvaiheissa. Tutkimuskysymyksenä selvitettiin mitä uskonnollisuus merkitsee lapsensa menettäneille, ja millaisia uskonnollisia kokemuksia heillä on. Tutkimuksessa analysoitiin sitä, mitä uskonnollisuus lapsen kuoleman kokeneiden mukaan on ja miten se on muuttunut heidän elämänkokemustensa myötä. Lisäksi tarkasteltiin sitä, millaisia uskonnollisia merkityksiä he ovat antaneet kokemuksilleen. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla 12 lapsensa menettänyttä. Haastateltavat löydettiin lumipallo-otannan avulla. Haastattelut toteutettiin kesä-lokakuun 2016 aikana. Aineisto analysoitiin abduktiivisella eli teoriaohjaavalla analyysilla. Tutkimustulokset jaettiin uskonnollisiin käsityksiin, käyttäytymiseen ja kokemuksiin eli elämyksiin. Tulosten mukaan haastateltavat olivat saaneet melko uskonnollisen kasvatuksen. Uskonnollisuutta oli pohdittu paljon ja uskonnollisista käsityksistä kerrottiin runsaasti. Uskonnollisuus koettiin henkilökohtaisena, vapauttavana ja koko elämän läpäisevänä korkeamman voiman antamana turvana sekä johdatuksena. Uskonnollisuudesta esiintyi sekä myönteisiä että kielteisiä käsityksiä. Uskonnollisena käyttäytymisenä kuvattiin pääasiassa lapsen kuoleman aikaisia rituaaleja. Tulosten mukaan uskonnolliset elämykset olivat yleisiä, yhteensä kerrottiin 37 eri elämyksestä. Elämyksinä kerrottiin tunteista, tietoisuudesta tai muista aistimuksista siitä, että joku johdattaa, tapahtuu ihmeitä tai että pidetään huolta. Elämyksinä kuvattiin myös unia sekä konkreettisia tapahtumia, joita pidettiin uskonnollisesti merkityksellisinä. Elämykset jaettiin tuloksissa Starkin ja Glockin uskonnollisen taksomian mukaisiin intensiteetin asteisiin. Tulosten perusteella voidaan todeta, että kaikki haastatellut olivat jollain tavalla uskonnollisia. Suurin osa kertoi uskovansa Jumalaan tai johonkin muuhun korkeampaan voimaan. Haastatellut käyttivät uskonnollista termistöä ja olivat tulkinneet lapsen menettämisen lisäksi myös monenlaisia muita elämänkokemuksiaan uskonnollisesti. Lapsen menetyksen voidaan ajatella herkistäneen uskonnollisille kokemuksille ja tämä herkkyys oli säilynyt useammalla haastatellulla