Making Use of Design Patterns in IoT Middleware Implementation

This paper describes the usage of object-oriented and microservice design patterns to enhance system maintainability. The project involved bringing together data from multiple sensor networks and providing single endpoint for client applications. The middleware consists of purpose-specific components, databases and various off-the-shelf IoT components. Key lessons learned include the role of design patterns in simplifying complex system interactions and improving understandability. The importance of a modular approach, where design patterns provide a structured framework that promote reuse of proven solutions and reduce technical complexity becomes clear during the implementation of the middleware.peerReviewe

Ei-valittujen hakijoiden kokemuksia rekrytointivuorovaikutuksen merkityksestä työnantajamielikuvaan

Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli syventää ymmärrystä rekrytointivuorovaikutuksen merkityksestä organisaation työnantajamielikuvan muodostumisessa. Rekrytointi hahmotetaan usein organisaation käytännöistä ja toimista koostuvana prosessina uusien työnhakijoiden houkuttelemiseksi. Tässä tutkielmassa rekrytointi ja rekrytointivuorovaikutus ymmärrettiin prosesseiksi, jotka oli kohdennettu potentiaalisten työnhakijoiden muodostamalle sidosryhmälle. Rekrytointiprosessi jaettiin neljään eri vaiheeseen: valmisteluvaihe, rekrytointiviestintä, rekrytoinnin toteutus sekä päätösvaihe, joista tässä tutkielmassa keskityttiin tarkastelemaan rekrytoinnin toteutusta ja päätösvaihetta. Rekrytointivuorovaikutuksella tarkoitettiin teknologiavälitteistä vuorovaikutusta, jossa organisaation edustajan ja hakijan vuorovaikutus tapahtuu sähköpostin tai puhelimen välityksellä, osapuolten keskustellessa rekrytointiprosessista. Työnantajamielikuvalla puolestaan tarkoitetiin organisaation houkuttelevuutta potentiaalisena työnantajana hakijan näkökulmasta. Teoreettisena viitekehyksenä toimi konstitutiivinen näkökulma, jonka mukaan viestintä sekä ylläpitää että muokkaa sosiaalista todellisuutta. Tutkielmassa tarkasteltiin ei-valittujen hakijoiden kokemuksia organisaatioiden rekrytointivuorovaikutuksesta ja niiden merkityksestä työnantajamielikuvan muodostumisessa. Vaikka rekrytointiprosessia on aiemmin tutkittu eri tieteenaloilla, sen toteutus- ja päätösvaihetta ei ole analysoitu ei-valittujen hakijoiden näkökulmasta. Tutkielman aineisto koostui kuuden ei-valitun hakijan narratiivisista haastatteluista, joissa keskityttiin organisaatioiden rekrytointivuorovaikutukseen ja hakijoille syntyneisiin käsityksiin organisaatiosta työnantajana. Tutkielma toteutettiin laadullisella tutkimusotteella, jossa aineisto kerättiin narratiivisella haastattelulla ja analysoitiin teemoittelemalla. Analyysissä aineistosta tunnistettiin kaksi pääteemaa: organisaation eristäytyneisyys ja rekrytointivuorovaikutuksen vaativuus. Teemoista ensimmäinen käsittää hakijoiden kokemukset vuorovaikutuksen etäisyydestä ja informaation riittämättömyydestä, ja jälkimmäinen painottuu rekrytointiprosessin epäasiallisten toimintatapojen vaikutukseen sekä hakijakokemuksen luomiseen. Tulosten mukaan rekrytointivuorovaikutus ja työnantajamielikuva kytkeytyvät toisiinsa luoden molemminpuolista vahvistusta: tutkimukseen osallistujien mukaan vuorovaikutus toimi rekrytointiprosessin keskeisenä tietojenvälityksen ja yhteisen ymmärryksen rakentamisen mekanismina, ja ei-valittujen hakijoiden muodostama työnantajamielikuva rakentui suoraan heidän kokemuksistaan tästä vuorovaikutuksesta.unknown accessibilityei tietoa saavutettavuudest

Kartturin sykevälivaihtelu ja veren glukoosipitoisuus rallin mestaruussarjan osakilpailussa

Tässä kandidaatintutkielmassa oli tarkoituksena selvittää kartturin fysiologia vasteita kuten sykevälivaihtelua rallin mestaruussarjan osakilpailun aikana. Fysiologisia vasteita tutkittiin yhdellä koehenkilöllä sykevälivaihtelun ja veren glukoosipitoisuuden avulla. Tutkielman avulla haluttiin nähdä, miten sykevälivaihtelu ja veren glukoosipitoisuus käyttäytyvät rallin osakilpailun tuoman rasituksen ja vasteen seurauksena. Tutkielma on tapaustutkimus, jossa seurattiin yhtä kartturia yhden kilpailuviikon ajan. Tutkielman tulokset antavat osviittaa siitä, että kartturilla ilmenee myös fysiologisia vasteita rallin kilpailuviikon aikana. Sykevälivaihtelu vaihtelee kilpailuviikon tuoman rasituksen mukaan riippumatta siitä, onko kyseessä lepopäivä tai ajopäivä. Glukoosin vaihtelu oli pientä kilpailuviikon aikana. Autourheilijoiden osalta aihe kaipaa enemmän tutkimuksia fysiologisesta vasteesta kilpailuviikonajalta

Vanhemmat ja kaverit lasten ja nuorten liikkumisen tukena

Koti- ja kaveripiirit yhdessä muodostavat liikuntakäyttäytymisen kannalta yhden keskeisimmistä sosiaalisista konteksteista lapsilla ja nuorilla. Vanhempien liikunnallisen tuen tiedetään olevan yksi keskeisistä liikunta-aktiivisuutta selittävistä tekijöistä 3–18-vuotialla. Kavereiden rooli liikkumisessa ja liikunnan harrastamisessa on samoin huomattava ja sen merkitys kasvaa iän. LIITU 2022 -tutkimuksessa selvitettiin vanhempien tarjoamaa liikunnallista tukea kysymällä peruskoulun 11-, 13- ja 15-vuotiailta erikseen äidin ja isän tuen useutta tyypillisen viikon aikana seitsemällä kysymyksellä. Tässä luvussa vanhempien liikunnallista tukea tarkastellaan kahden käsitteen, emotionaalinen ja välineellinen tuki, alla. Liikunnallisen tuen vastausskaala oli vanhempien tukea koskien 1–6 (ei koskaan–harvoin–joskus–usein–hyvin usein-ei ole tai en tapaa häntä). Vanhempien tuen osalta vastaukset ”ei ole tai en tapaa häntä” huomioitiin suhteellisia prosenttiosuuksia laskettaessa, jolloin vastausvaihtoehtojen 1–5 prosenttiosuuksien summa voi olla alle 100. Liikunnallisen tuen yleisyyden suhteelliset osuudet raportoitiin vanhempien osalta käyttämällä kustakin muuttujasta äitiä ja isää koskevien vastausten keskiarvoja. Kavereiden liikunnallista tukea selvitettiin neljällä jaettuihin liikunta-asenteisiin ja -käyttäytymiseen liittyvällä kysymyksellä. Liikunnallisen tuen vastausskaala oli kavereita koskien 1–5 (ei koskaan–harvoin–joskus–usein–hyvin usein). Vanhempien ja kavereiden liikunnallisen tuen tasoa vertailtiin yleisesti sekä muuttujakohtaisesti ikäryhmien ja sukupuolten välillä. Itseraportoidun liikunta-aktiivisuuden yhteyttä tarkasteltiin suhteessa vanhempien ja kavereiden keskimääräiseen liikunnalliseen tukeen. Itseraportoidun liikunta-aktiivisuuden mittarina käytettiin neliportaista jaottelua: liikkuu vähintään 60 minuuttia päivässä 1) 7 päivänä viikossa, 2) 5–6 päivänä viikossa, 3) 3–4 päivänä viikossa tai 4) 0–2 päivänä viikossa. Lisäksi liikunnallisen tuen tasossa tapahtuneita muutoksia tarkasteltiin suhteessa vuoden 2016 LIITU -tutkimuksen tuloksiin.nonPeerReviewe

Vankilan kyselyaineisto: Rikostaustaiset naiset, traumakokemukset ja naiserityisten palveluiden kehittäminen (RITA)

Rikostaustaiset naiset, traumakokemukset ja naiserityisten palveluiden kehittäminen (RITA) -hankkeessa toteutettiin vankilarangaistusta suorittaville naisille suunnattu kysely- ja haastattelututkimus. Siinä tutkittiin naisten elämänkulussa olleita traumakokemuksia ja niiden vaikutuksia heidän palvelutarpeisiinsa. Lisäksi kartoitettiin ja arvioitiin olemassa olevia päihde-, terveys-, aikuis- ja asumissosiaalityön palveluita tunnistettujen palvelutarpeiden näkökulmasta. Tulosten pohjalta kehitettiin tutkimusperustaisesti yhdessä ammattilaisten, järjestöjen ja kokemusasiantuntijoiden kanssa traumakokemukset tunnistava naiserityinen yhteistyö- ja palvelumalli, joka tiivistää naisten vapautumisen valmistelua, tukee sen onnistumista ja pyrkii vastaamaan paremmin rikostaustaisten naisten tarpeisiin. Vankilan aineistonkeruu alkoi 24.4.2023 ja päättyi 22.9.2023. Tämä empiirinen aineisto koostuu naisvangeille suunnatusta kyselytutkimuksesta (n= 37). Naisvankien kyselyaineisto on kerätty Traumatic Antecedents Questionnaire (TAQ)- kyselylomaketta käyttäen.The research project focuses on women with criminal background, traumatic experiences, and development of women specific services. The aim for this project is to (1) study the connection of trauma experiences service needs of women with criminal backgrounds, (2) examine and analyze nowadays social work regarding substance use, health social work, social work with adults, and living social work and employment services from the service evaluation point of view, and (3) develop and pilot trauma experiences recognizing model of co-operation and services, which systematize the preparation for women's release from prison and contribute to the success of integration into society. The project will be developed at three stages. The first phase is to implement in prisons wide survey and interview survey on the trauma experiences of women with criminal backgrounds and their traumas consequences. This empirical data consists of the survey (n=37). Questionnaire is called Traumatic Antecedents Questionnaire (TAQ). Data were analyzed using quantitative methods

Kotona asuvien iäkkäiden ihmisten elinpiirin laajuuden yhteys koettuun yksinäisyyteen - sosiaalinen osallistuminen yhteyden selittäjänä

Penttilä, M. 2025. Kotona asuvien iäkkäiden ihmisten elinpiirin laajuuden yhteys koettuun yksinäisyyteen – sosiaalinen osallistuminen yhteyden selittäjänä. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, (gerontologia ja kansanterveys) pro gradu -tutkielma, 48 s. Koettu yksinäisyys ja elinpiirin rajoittuminen ovat merkittäviä ikääntyneiden ihmisten hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä heikentäviä tekijöitä. Yksinäisyys määritellään subjektiiviseksi, kielteiseksi kokemukseksi, joka liittyy puutteellisiin sosiaalisiin suhteisiin. Suomalaisista 75–84-vuotiaista ihmisistä yli kolmannes kokee yksinäisyyttä. Elinpiiri määritellään alueeksi, jossa ihminen liikkuu päivittäisessä elämässään itsenäisesti tai avustettuna. Elinpiirin laajuus kuvaa mahdollisuuksia käyttää palveluita, osallistua kodin ulkopuolella tapahtuvaan toimintaan ja kokea yhteisöllisyyttä. Tutkimustietoa ikääntyneiden ihmisten elinpiirin laajuuden ja yksinäisyyden välisestä yhteydestä on rajallisesti. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko yli 75-vuotiaiden ihmisten elinpiirin laajuus yhteydessä koettuun yksinäisyyteen. Lisäksi tarkasteltiin selittääkö sosiaalinen osallistuminen elinpiirin ja yksinäisyyden välistä yhteyttä. Tutkimus toteutettiin poikkileikkaustutkimuksena Active aging - resilience and external support as modifiers of the disablement outcome (AGNES) -tutkimushankkeen aineistosta. Tutkittavat olivat 75–85-vuotiaita Jyväskylän alueella kotona asuvia ihmisiä (N=1021). Koettua yksinäisyyttä arvioitiin subjektiivisesti vastaamalla kysymykseen: Kuinka usein tunnet itsesi yksinäiseksi ja luokiteltiin yksinäisiin (melkein aina tai usein) ja ei-yksinäisiin (hyvin harvoin/ ei koskaan ja harvoin). Elinpiirin laajuus arvioitiin life-space assesment (LSA)- mittarilla, jossa korkeampi pistemäärä kertoo laajemmasta elinpiiristä. Elinpiiri luokiteltiin rajoittuneeseen (0–59 pistettä) ja rajoittumattomaan (60–120 pistettä). Sosiaalinen osallistuminen käsitti tässä tutkielmassa vapaaehtoistyön tekemisen sekä osallistumisen tapahtumiin, opinto- tai yhdistystoimintaan. Aineisto analysoitiin binäärisellä logistisella regressioanalyysillä. Taustamuuttujina olivat ikä, sukupuoli, masennuspistemäärä, alaraajojen suorituskyky sekä yksin asuminen. Tutkittavista 7 % (n=67) koki yksinäisyyttä ja rajoittunut elinpiiri oli 25 % tutkittavista. Yksinäisyyttä kokeneista lähes 70 % oli naisia, 77 % asui yksin ja hieman yli puolella elinpiiri oli rajoittunut naapurustoon. Elinpiirin laajuus oli taustamuuttujilla vakioituna tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä koettuun yksinäisyyteen. Henkilöt, joiden elinpiiri ei ollut rajoittunut kokivat yksinäisyyttä 72 prosenttia pienemmällä todennäköisyydellä kuin henkilöt, joiden elinpiiri oli rajoittunut (OR 0.28, p<0.001, 95 % luottamusväli [0.14–0.56]). Sosiaalinen osallistuminen ei selittänyt elinpiirin ja yksinäisyyden välistä yhteyttä. Tuloksen perusteella koettuun yksinäisyyteen liittyvien terveyshaittojen ennaltaehkäisemiseksi on tärkeää kohdentaa resursseja kotona asuvien ikääntyneiden ihmisten elinpiirin ylläpitämiseksi sekä laajentamiseksi. Asiasanat: yksinäisyys, elinpiiri, ikääntyneet ihmiset, sosiaalinen osallistuminenunknown accessibilityei tietoa saavutettavuudest

Liikunnanopettajien työkykyä kuormittavat ja vahvistavat tekijät

Kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää ja koota yhteen sekä peruskoulussa että lukiossa työskentelevien liikunnanopettajien tyypillisimpiä työkykyä kuormittavia ja vahvistavia tekijöitä sekä pohtia työkyvyn ylläpitämiseen ja edistämiseen liittyviä toimia. Aihetta on taustoitettu liikunnanopettajan työnkuvan ja liikunnanopetuksen piirteiden sekä työkyvyn käsitteen määrittelyn avulla. Kirjallisuuskatsauksessa esitettyjen tulosten mukaan liikunnanopettajien yleisimpiä työkyvyn kuormitustekijöitä olivat työpäivän aikainen fyysinen kuormitus, erilaiset tuki- ja liikuntaelinvaivat, kiire, oppilaiden heterogeenisyys sekä liikunnanopetukseen kohdistetut vähäiset resurssit. Liikunnanopettajien työkykyä vahvistavia tekijöitä olivat lasten ja nuorten kanssa työskenteleminen ja heidän onnistumisensa näkeminen, työn itsenäisyys ja autonomia sekä työn aktiivisuus ja monipuolisuus. Liikunnanopettaja voi itse edistää ja ylläpitää työkykyään huoltamalla ja lämmittelemällä kehoaan ennen opetuksessa tapahtuvia liikuntasuorituksia vammojen ennaltaehkäisemiseksi. Työn johtamisen näkökulmasta liikunnanopettajalla tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa omiin työtehtäviinsä sekä niihin liittyviin järjestelyihin, jotta työn jaksotus olisi tarkoituksenmukaista ja työpäivän aikana jää riittävästi myös aikaa palautua. On tärkeää tunnistaa ja ymmärtää liikunnanopettajien työkykyä kuormittavien ja sitä vahvistavien tekijöiden taustat, jotta voidaan toteuttaa sellaisia toimia, jotka edistävät ja ylläpitävät liikunnanopettajien työkykyä. Jatkotutkimuksissa tulisikin huomioida juuri liikunnanopettajien työnkuva sekä selvittää ajantasaisesti ja kattavasti työkykyyn liittyviä tekijöitä haastatteluin ja kyselyiden muodossa. Sekä liikunnanopettaja itse että esihenkilö pystyy toimillaan edistämään opettajien työkykyä, joten olisi tärkeää selvittää kummatkin näkökulmat. Liikunnanopettajien työkykyä edistävien ja ylläpitävien toimien vaikuttavuutta voidaan myös tulevaisuudessa tutkia interventioiden avulla.unknown accessibilityei tietoa saavutettavuudest

Browse, play, stress, repeat : extending the view of technostress and coping in smartphone use, social media interactions, and digital gaming

Tässä väitöskirjassa tutkitaan teknostressiä ja siihen liittyviä hallintakeinoja. Teknostressi määritellään yksilön kokemaksi stressiksi, joka aiheutuu informaatioteknologian (IT) käytöstä. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti IT:n käyttöön vapaa-ajalla ja henkilökohtaisiin tarkoituksiin, kuten älypuhelimen selaamiseen ajankuluksi, sosiaalisen median käyttöön yhteydenpitoon ja digitaalisten pelien pelaamiseen viihteen vuoksi. Teknostressin syntymisen ja sen kokemiseen liittyvien hallintakeinojen ymmärtäminen on tärkeää, sillä on näyttöä siitä, miten teknostressi aiheuttaa merkittäviä ongelmia yksilöille, organisaatioille ja yhteiskunnalle niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Tämä väitöskirja laajentaa aiempaa ymmärrystä selittämällä teknostressin taustatekijöitä kognitiivisten ja käyttäytymiseen liittyvien näkökulmien kautta, teknostressin ja hallintakeinojen sosiaalista dynamiikkaa sekä yksilöiden tavoitteiden ja niihin liittyvien hallintakeinojen roolia teknostressiprosessissa. Lisäksi väitöskirja tarkastelee teknostressiä sekä negatiivisesta että positiivisesta näkökulmasta huomioiden tilanteet, joissa IT:n käyttö joko uhkaa tai positiivisella tavalla haastaa käyttäjiä. Väitöskirja koostuu kuudesta artikkelista, joita varten kerättiin ja analysoitiin kolme laadullista aineistoa (30 haastattelua älypuhelimen ja sosiaalisen median käyttäjien kanssa; 22 haastattelua digitaalisten pelien pelaajien kanssa; 5120 sosiaalisen median kommenttia peliyhteisöstä). Näiden pohjalta väitöskirjan löydökset edistävät keskustelua IT:n ”pimeästä puolesta” selittämällä, miten käyttäjien kognitiiviset ja käyttäytymiseen liittyvät tekijät vaikuttavat teknostressiin. Väitöskirja esittää useita teoreettisia kontribuutioita, kuten uusia teknostressin taustatekijöitä, teknostressin ja hallintakeinojen sosiaalisen dynamiikan laajentamista sekä lähestymistavan, jossa teknostressin seurauksia tarkastellaan tavoitteiden estymisen näkökulmasta ja teknostressin torjumista tavoitteiden suojaamisena. Lisäksi väitöskirja laajentaa teknostressin tutkimusta digitaaliseen pelaamiseen, jossa kilpailu ja yhteistyö mahdollistavat ainutlaatuisten teknostressitekijöiden syntymisen. Käytännön näkökulmasta väitöskirja tarjoaa ehdotuksia teknostressin lieventämiseen ja IT:n tasapainoisempaan sisällyttämiseen ihmiselämään sekä töissä että vapaa-ajalla.This dissertation investigates technostress and coping with it. Technostress is defined as an individual’s experience of stress resulting from information technology (IT) use. The specific focus is on voluntary IT use for leisure and personal purposes, such as browsing smartphones to pass time, using social media to connect with others, and playing digital games for entertainment. Understanding the emergence of technostress and the ways to cope with it is crucial, as there is extensive evidence on how technostress presents significant issues for individuals, organizations, and societies across work and non-work contexts. This dissertation extends previous understandings by explaining technostress antecedents from the perspective of cognitive and behavioral aspects, the social dynamics of how technostress and coping unfold, and the perspective of individuals’ goals and related coping strategies in the technostress process. Moreover, the dissertation examines technostress through both negative and positive lenses, where IT use threatens or challenges users, respectively. The dissertation consists of six articles, for which three qualitative datasets were collected and analyzed (30 interviews with smartphone/social media users; 22 interviews with digital gamers; and 5120 social media comments from a gaming community). Based on these, the findings contribute to the ongoing discourse about the “dark side of IT” by explaining how users’ cognitive and behavioral patterns affect technostress and how users cope with its consequences. The dissertation proposes several theoretical contributions, including the identification of new antecedents of technostress, an understanding of the social dynamics of technostress and coping, and a novel focus on goal hindrances as technostress consequences and coping as goal shielding. Furthermore, the dissertation expands technostress research into the area of digital gaming, where competition and cooperation enable the emergence of unique technostressors. Practical implications for IT users, service providers, employers, and decision-makers are discussed, offering strategies to mitigate technostress, and promoting a more balanced integration of IT in both leisure and professional contexts

Phenomenology of Home: Static and Genetic Descriptions

Käsillä oleva väitöskirja esittää fenomenologisen teorian kodin emotionaalisesta muodostumisesta sekä asumisen aktiviteetista. Kodin aihepiiriä on tutkittu runsaasti viime vuosikymmeninä, ja fenomenologit ovat vaikuttaneet tutkimukseen omalla panoksellaan. Väitöskirja luo kriittisen katsauksen fenomenologien aiempiin kontribuutioihin ja esittelee joukon uusia käsitteellisiä resursseja erilaisten kotikokemusten ymmärtämiseksi. Huomion keskiössä ovat Martin Heideggerin, Emmanuel Levinasin, sekä Edward Caseyn “asumisen” (dwelling) käsitteet, joiden pohjalta kehitän Edmund Husserlin fenomenologiaan pohjaavan uuden asumisen käsitteen. Tutkimus esittää analyysejä kodille konstitutiivisesta tuttuuden kokemuksesta (“omuuden tunne”), jolla on merkittävä rooli kotiympäristöjen affektiivisessa personalisoinnissa. Työn keskeinen argumentti on, että koti on olemuksellisesti positiivinen ja elämää kannatteleva ilmiö, jonka affektiivinen arvo perustuu osaltaan siihen, että koti ylläpitää ja tuottaa (scaffold) omuuden tunteita. Havainnollistan tätä analysoimalla viittä tyypillistä tapaa, joilla koti ylläpitää näitä kokemuksia: näihin lukeutuvat henkilökohtaisesti merkitykselliset omistukset, elämänkäytänteet, traditiot, toiset ihmiset, sekä erilaiset tulevaisuuteen ja menneisyyteen kuuluvat kokemusten sisällöt. Työ ammentaa käsitteellisesti ja menetelmällisesti Husserlin klassisesta fenomenologiasta, mutta hyödyntää resursseja myös eksistentiaalisesta fenomenologiasta ja keskustelee nykypäivän emootioiden filosofien ja mielenfilosofien kanssa. Asiasanat: Filosofia, fenomenologia, koti, asuminen, affektiivisuus, omuuden tunne, Edmund Husserl, Martin Heidegger, Emmanuel LevinasThis dissertation thesis presents phenomenological analyses of the emotional constitution of home and the activity of dwelling. Home has been studied extensively during the last decades, and writings of phenomenologists have influenced on the research on the topic. The work at hand takes a critical look at some of the main contributions of the earlier phenomenologists and provides new conceptual resources for understanding the variety of home-experiences. Most importantly, it examines Martin Heidegger’s, Emmanuel Levinas’, and Edward Ca-sey’s concepts of “dwelling”, and develops a novel account of dwelling that is primarily based on Edmund Husserl’s phenomenology. In addition to this, the study proposes analyses of the home-constitutive experience of familiarity (“the feeling of ownness”) which plays a crucial role in the affective personalization of home-environments. A central argument of this thesis is that home is essentially positive and life-supportive phenomenon, which gains its affective valence by scaffolding feelings of ownness on a habitual basis. This is illustrated by analysing five typical ways home-environments scaffold these experiences: this may happen through personally significant possessions, practical ways of life, traditions, other people, and contents that are related to the inhabitants past or future. The work draws conceptually and methodologically from Edmund Husserl’s phenomenology but utilizes resources also from existential phenomenology. Moreover, it enters into discussion with current philosophers of mind and emotion. Keywords: Philosophy, phenomenology, home, dwelling, affectivity, feeling of ownness, Edmund Husserl, Martin Heidegger, Emmanuel Levinasunknown accessibilityei tietoa saavutettavuudest

Multiplicity dependence of Υ production at forward rapidity in pp collisions at √s= 13 TeV

The measurement of Υ(1S), Υ(2S), and Υ(3S) yields as a function of the charged-particle multiplicity density, dNch/dη, using the ALICE experiment at the LHC, is reported in pp collisions at s√= 13 TeV. The Υ meson yields are measured at forward rapidity (2.5<4) in the dimuon decay channel, whereas the charged-particle multiplicity is defined at central rapidity (|η|<1). Both quantities are divided by their average value in minimum bias events to compute the self-normalized quantities. The increase of the self-normalized Υ(1S), Υ(2S), and Υ(3S) yields is found to be compatible with a linear scaling with the self-normalized dNch/dη, within the uncertainties. The self-normalized yield ratios of excited-to-ground Υ states are compatible with unity within uncertainties. Similarly, the measured double ratio of the self-normalized Υ(1S) to the self-normalized J/ψ yields, both measured at forward rapidity, is compatible with unity for self-normalized charged-particle multiplicities beyond one. The measurements are compared with theoretical predictions incorporating initial or final state effects.peerReviewe