Tiivistelmä. Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu 1970–1980-lukujen kontekstiin sidottua kuvausta hyvin perinteisestä lukemaan opettamisen menetelmästä, kirjainmenetelmästä, jota myös tavaamismenetelmäksi kutsutaan. Kirjainmenetelmä pitää sisällään tavaamista kirjainten nimillä. Menetelmä ei ole enää käytössä, mutta se palveli suomalaisia usean vuosisadan ajan. Valtaosa suomalaisista on oppinut lukemaan sen avulla. Ymmärtääksemme kirjainmenetelmän aikaista lukutaidon opetusta tarkastellaan tässä tutkimuksessa eri aikakausien lukemaan oppimisen oppimiskäsityksiä.
Tutkimusaineisto on koottu kuudesta kirjainmenetelmää kuvaavasta tekstistä. Niistä neljä on akateemisia tekstejä ja kaksi on eläköityneiden opettajien vapaamuotoisia kirjoitelmia kirjainmenetelmän käytöstä työvuosiltaan. Nämä tekstit muodostavat yhdessä tutkimukseni aineiston. Aineistossa kuvataan kirjainmenetelmän tyypillisiä piirteitä ja millaisin ratkaisuin opettajat edistivät oppilaidensa lukutaidon kehittymistä.
Tutkimus on kvalitatiivinen diskurssianalyyttinen tutkimus. Vapaamuotoisten kirjoitelmien johdosta tutkimuksessa on myös kerronnallisia piirteitä. Aineiston analyysissä kirjainmenetelmästä nousi kolme selvää diskurssia, jotka nimesin: tavaamisen diskurssi, toiminnan diskurssi ja turhautumisen diskurssi. Tavaamisen diskurssi valikoitui siksi, että se ilmenee kaikissa teksteissä menetelmän perusluonteena. Toiminnan diskurssi valikoitui taas siksi, että siinä on kaksoismerkitys, sillä toisaalla toiminnallisuutta oli aikaan nähden sopivasti, mutta toisaalla sitä oli niukasti. Turhautumisen diskurssi valikoitui puolestaan siksi, että se pitää sisällään niin opettajien kuin oppilaidenkin turhautumista. Turhautuminen nousi esille pitkäveteisyydessä ja tavaamisen vaikeudessa. Haasteistaan huolimatta kirjainmenetelmällä saavutettiin lukutaidon oppiminen.Abstract. This research examines reading teaching method, called alphabetic principle, based on 1970–1980’s context. This alphabetic principle includes spelling with letter names. The method is not in use anymore but it has been the main method for teaching Finnish people to read for centuries. With the aim of understanding the teaching of reading through the alphabetic principle, learning concepts from different eras are being examined in this research.
The research material has been combined from six texts on the alphabetic principle. Four of them are academic texts and two free-form writings by retired teachers. Together, these texts form the material of my research. The research material describes the typical features of the alphabetic principle and the solutions used by teachers to promote the development of their students’ reading skills.
This research is a qualitative discourse analytical study. Due to the free-form writings, the study also has narrative features. In the analysis of the data, three clear discourses emerged from the alphabetic principle, which I named: the discourse of spelling, the discourse of action, and the discourse of frustration. The discourse of the spelling was chosen because it appears in all texts as the basic nature of the method. The discourse of action was chosen because it reveals a dual meaning, for on the one hand there was functionality appropriate to the time, but on the other hand it was scarce. The discourse of frustration, in turn, was chosen because it involves the frustration of both teachers and students. Frustration arose in the longevity and difficulty of spelling. Despite its challenges, the alphabetic principle achieved learning of reading
