Tiivistelmä. Tässä tutkimuksessa tutustutaan erityisherkkään lapseen ja siihen, miten erityisherkän lapsen kanssa tulee olla vuorovaikutuksessa varhaiskasvatuksessa. Paneudutaan myös siihen, mitkä seikat voivat vaikuttaa vuorovaikutuksen laatuun ja, mitä varhaiskasvatuksen henkilöstön tulisi ottaa vuorovaikutustilanteissa huomioon. Erityisherkkyyteen tutustutaan erityisesti psykologi Elaine Aronin tekemien tutkimusten pohjalta, joissa hän on haastatellut erityisherkkien lasten vanhempia. Erityisherkkyydellä tarkoitetaan ylivirittyneisyyttä erilaisia ärsykkeitä kohtaan, joka johtuu aivojen hermojärjestelmän liiallisesta tehokkuudesta.
Tutkimus toteutetaan laadullisena kirjallisuuskatsauksena, eli tutustun erityisherkkyydestä aiemmin tehtyihin tutkimuksiin sekä kirjallisuuteen ja koostan niistä helppolukuisen kokonaisuuden lasten parissa työskentelevillä. Luen myös vuorovaikutukseen liittyvää kirjallisuutta ja yhdistelen paljon erilaista aineistoa, jotta saisin koottua mahdollisimman loogisen kokonaisuuden. Erityisherkkyyden lisäksi tutkimuksen pääkäsitteitä ovat vuorovaikutus ja varhaiskasvatus, joiden avulla tutustutaan erityisherkkyyden vaikutuksiin vuorovaikutustilanteissa.
Lapsen erityisherkkyys voi vaikuttaa vuorovaikutustilanteisiin monin eri tavoin ja henkilöstön tulee ottaa tämä huomioon toiminnassaan. Erityisherkän lapsen vuorovaikutuksen laatuun voivat vaikuttaa erilaiset ärsykkeet lapsen ympäristössä sekä muiden toiminnassa. Henkilöstön arvomaailma vaikuttaa myös vuorovaikutustilanteiden kulkuun. Erityistä huomiota vaativatkin henkilöstön asenteet, ennakkoluulot ja niiden muokkaaminen niin, että vuorovaikutustilanteet nähtäisiin lapsen näkökulmasta ja erityisherkkyys nähtäisiin todellisena asiana, eikä vain lapsen turhana kiukutteluna. Henkilöstö ei voi päättää, miltä lapsesta tuntuu, vaan lapsen kokemukset pitää ottaa tosissaan, jotta tilanteisiin voitaisiin löytää ratkaisuja
