”Jos te juonnatte meiät sisään, nii älkää sanoko tyttöbändi”:nuorten naisten kertomuksia sähkökitaristina toimimisesta ja populaarimusiikin sukupuoliroolien nykytilanteesta
Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmani käsittelee populaarimusiikin sukupuolittuneita rakenteita ja käytänteitä. Tarkastelen populaarimusiikin tasa-arvoa ja sukupuolirooleja nuorten sähkökitaraa soittavien naisten kokemusten kautta.
Sukupuolten välisen tasa-arvon teema on ollut paljon esillä Suomessa, ja maatamme pidetään tasa-arvoasioissa edistyksellisenä. Silti jatkuva alemmuuden tunne on osana monen naisen arkipäiväistä elämää. Feminismin avulla on jo yli vuosisadan ajan pyritty edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä rikkomaan käsityksiä sukupuolirooleista. Erityisesti tämän vuosituhannen puolella feminismi on alettu nähdä intersektionaalisen tasa-arvon liikkeenä, jolla pyritään vähentämään myös muusta kuin sukupuolesta johtuvaa epätasa-arvoa.
Musiikissa feminististä tutkimusta on tehty muutamien vuosikymmenten ajan. Aiemmat tutkimukset osoittavat populaarimusiikin olevan todella sukupuolittunut ala. Populaarikulttuurissa ylipäätään maskuliiniset asiat nähdään ”hyvinä” ja ”oikeina”, kun taas feminiiniset alempiarvoisina. Musiikissa tämä näkyy esimerkiksi populaarimusiikin genrejen arvottamisena. Sekä populaarimusiikin genret että monet soittimet ovat hyvin sukupuolittuneita. Erityisesti rock ja sen jopa keskeisin soitin, sähkökitara, ovat äärimaskuliinisina nähtyjä.
Musiikinopettajalla on valtavat mahdollisuudet vaikuttaa siihen, miten tasa-arvo toteutuu musiikillisessa tekemisessä kouluympäristössä. Opettaja on myös jatkuva kulttuuristen mallien opettaja sekä toisintaja. Jokaisen opettajan tulisi reflektoida omia ajatuksiaan ja toimintaansa, jotta sukupuolittuneiden toimintamallien ja ajatusten kierteeseen saataisiin muutos.
Toteutin tutkimukseni kerronnallisena tutkimuksena, jossa haastattelin seitsemää (N=7) 16–21 -vuotiasta itsensä naiseksi identifioivaa sähkökitaristia. Keräsin aineiston kahdenkeskisinä teemahaastatteluina, joissa käsiteltiin tutkimukseen osallistuvan musiikillista historiaa, tasa-arvoon liittyviä kokemuksia sekä näkemyksiä populaarimusiikin yleisestä tasa-arvotilanteesta nykypäivänä. Tutkimuksen tuloksissa kävi ilmi, että populaarimusiikin sukupuoliroolit elävät edelleen vahvasti. Kaikki haastateltavat olivat kohdanneet ennakkoluuloja ja epätasa-arvoa toimiessaan sähkökitaristeina. Kuitenkin myös muutosta oli havaittavissa: suurin osa haastateltavista koki, etteivät nuoret enää koe sukupuolirooleja yhtä vahvoina kuin ne on ennen nähty. Erityisen tärkeäksi tekijäksi musiikin sukupuoliroolien ja tasa-arvoisen tekemisen vaikuttajaksi myös haastateltavat kokivat musiikinopettajan. Heidän kokemustensa mukaan musiikinopettaja voi toimia merkittävänä kannustajana ja roolimallina, sekä voi hyvinkin pienillä teoilla vaikuttaa tasa-arvon kokemuksiin musiikinopetuksessa
